Saaliinjako (The Law And Jake Wade)

 

Pääosissa: Robert Taylor, Richard Widmark, Patricia Owens

 

Ohjaus: John Sturges (1958) 86 min

 

Jake Wade (Robert Taylor), entinen pankkiryöstäjä ja nykyinen sheriffi, on kuullut, että entinen ryöstö- ja sotatoverinsa Clint Hollister (Richard Widmark) istuu vankilassa odottamassa hirttotuomiota. Jake vapauttaa Clintin vastapalveluksena menneistä. Clint ampuu paon aikana kaupunkilaisia ja Jake alkaa epäillä, että tulikohan tehtyä väärin. Hän jättää kertomatta viimeisen ryöstösaaliin piilopaikan ja jättää Clintin erämaahan, tehden parhaansa eksyttääkseen Clintin jäljiltään. Kotona Jake yrittää suostutella morsiamensa Peggyn (Patricia Owens) lähtemään kanssaan uuteen kaupunkiin, mutta tämä on ajatusta vastaan. Illanvietto päättyy ja Jake palaa sheriffin toimistoon. Clint on apureineen saapunut kaupunkiin ja Jake otetaan vangiksi. Clint haluaa pakottaa hänet kertomaan piilotetusta ryöstösaaliista. Kun Jake ei suostu yhteistyöhön, Clint haetuttaa Peggyn paikalle. Jake lupaa johdattaa Clintin saaliin luo. Jake yrittää keksiä pakosuunnitelmaa, mutta mikään ei onnistu, eikä Clintin päätä käännä edes se, että armeija varoittaa heitä etenemästä pidemmälle komanssien aiheuttaman vaaran takia. Seurue pääsee hylättyyn kaupunkiin, mutta komanssit piirittävät heidät sinne. Hyökkäys torjutaan, mutta Clintin miehistä jää henkiin vain Ortero (Robert Middleton), joka on alkanut tuntea myötätuntoa Jakea ja Peggyä kohtaan. Jake kaivaa ryöstösaaliin esiin ja samaan paikkaan piilottamansa revolverin. Koska Clint ei voi olla täysin varma siitä, onko ase enää kunnossa, hän joutuu antautumaan. Jake pyytää Orteron viemään Peggy pois sillä väliin, kun Jake ja Clint selvittävät keskinäiset välinsä.

 

Saaliinjako” on Robert Taylorin, aikansa suosituimpiin kuuluvien näyttelijän viimeinen A-luokan elokuva, jota markkinoitiin hänen nimellään. Tuotannollisesti elokuva ei paljon poikkea samana vuonna ilmestyneestä ”Viimeisestä kaksintaistelusta”. Kummassakin leffassa Taylor esittää tismalleen samaa hahmoa eikä kummassakaan juoni erotu erikseen, sillä samankaltaisia tarinoita on maailma pullollaan. Mikä tekee ”Saalinjaosta” kuitenkin hyvän elokuvan, on moraalinen pohdinta tarinan taustalla. Sturges ei moralisoi vaan kertoo asiat rehellisesti ja onnistuu muutenkin hyvin vähän toimintaa sisältävässä westernissä. Jake ja Clint ovat taistelleet sodassa hävinneen osapuolen riveissä. Tehtäviensä aikana heidät komennettiin ryöstämään Unionin pankkeja, mitä etenkin Clint jatkoi myöhemmin sodan loputtua. Clint esittääkin osuvan kysymyksen: ”Miksi se, mitä teimme sodassa, on hyväksytympää?”. Jakella on oma vastaus asiaan, mutta onko se koiran vika, että se opetetaan hyökkäämään ihmisten kimppuun? Mielenkiintoinen ajatus ja on valitettavasti todettava, ettei maailma ole tuosta paljon muuttunut: asioista päättäneet eivät edelleenkään joudu vastuuseen, vaan syy jää ainoastaan toteuttajien harteille, vaikka se vaikuttaisi miten heidän psyykeeseen. Tämän asetelman vuoksi Clint on myös keskivertoa pankkirosvoa mielenkiintoisempi hahmo.

 

Tarinan asetelma tehdään selväksi käytännössä elokuvan alussa: Jake ja Clint tulevat kohtaamaan toisensa klassisessa kaksintaistelussa, joka onneksi saa hieman erilaisen toteutuksen. Lähtölaukauksen ja komanssien hyökkäyksen kanssa mennäänkin sitten pahemmin metsään. Oikeasti, jos mies on sheriffi, niin minkä takia hän pelastaisi ryöstäjäksi ja murhaajaksi tietämänsä entisen ystävän hirttotuomiolta? Käsikirjoittaja(t) ja/tai romaanin kirjoittaja ovat aliarvioineet taas pahemman kerran alkuperäisväestön sotataidot, ja vaikka valkoinen mies saakin kiitettävästi käkättimeen taistelun aikana, niin rakennuksiin piiloutuneet olisi voitu houkutella esiin yksinkertaisesti polttamalla rakennukset. Intiaaneja ei yksilöidä mitenkään, kunhan ovat pelkästään ”tykinruokaa”. Jäyhäilmeinen Robert Taylor häviää mielenkiinnossa Widmarkille, joka on ymmärtänyt roolinsa täydellisesti. Olen aina pitänyt enemmän hänen pahan miehen rooleistaan. Todennäköisesti Taylorkin olisi sopinut paremmin Clintin rooliin kuin omaansa. Peggyn rooli on tärkeä tarinan kulun kannalta, mutta silti hahmo unohtuu täysin taustalle. Clintin rikostovereista Henry Silva ja Star Trekin Dr. McCoy DeForest Kelley ylinäyttelevät tähtinäyttelijöihin rinnastettuna, kun taas Robert Middleton on enemmän Widmarkin, Taylorin ja Owensin linjoilla. Näyttelijätyö kuvaa elokuvaa, antaen hieman kaksijakoisen tunteen. Onneksi positiiviset asiat kuitenkin painavat vaakakupissa huonoja enemmän.

 

Arvosana: ***

 

the_law_and_jake_wade.jpg