Peloton mies (Jubal)

 

Pääosissa: Glenn Ford, Ernest Borgnine, Rod Steiger

 

Ohjaus: Delmer Daves (1956) 97 min

 

Tilan omistaja Shep Horgan (Ernest Borgnine) löytää kotimatkallaan maastosta pahoin kylmettyneen miehen ja vie tämän tilalleen. Jubal Troop (Glenn Ford) saa ristiriitaisen vastaanoton: Shep haluaa tämän jäävän tilalle töihin; Shepin vaimo Mae (Valerie French) iskee silmänsä komeaan muukalaiseen ja tekee tämän myös selväksi Jubalille; tilan työläinen `Pinky´ Pinkum haluaa päästä miehestä eroon, koska tämä haisee lampaalle ja kokee miehen uhaksi itselleen. Jubal ottaa vastahakoisesti työn vastaan. Hän tekee työnsä niin tunnollisesti, että Shep ylentää hänet työnjohtajaksi. Pinky alkaa kapinoida häntä vastaan, ja kun tilan maille saapuu kohti luvattua maata suuntaava uskonnollinen matkakunta, Pinky uhkaa heitä muutaman Bar 8 -tilan työmiehen kanssa. Jubal antaa karavaanin jäädä tilan maille, kunnes seurueen sairastuneet ovat parantuneet ja Shep luottaa työnjohtajansa arvioon. Pinky väittää Jubalin olevat myötämielinen vain siksi, koska karavaanin mukana on nätti nainen, Naomi Hoktor (Felicia Farr). Jubal palkkaa ohikulkeneen Reb Haislippin (Charles Bronson) Shepin tilalle töihin. Karjanajon loppuhetkillä Mae saapuu tuomaan Shepille kirjettä karjayhdistykseltä. Koska lähistöllä liikkuu puumia, Shep määrä Jubalin, joka ei osallistu miesten korttipeliin, saattamaan Mae kotiin. Pinky näkee tilaisuutensa tulleen ja istuttaa Shepin päähän ajatuksen Maen ja Jubalin suhteesta. Shep ei halua uskoa asiaa, mutta lähtee tarkistamaan asiaa vain, jotta saisi lyödä Pinkyä kuonoon. Mae, joka haluaa pois onnettomasta avioliitosta, valehtelee miehelleen ja Shep lähtee kiväärin kanssa Jubalin perään. Hän löytää tämän saluunasta yhdessä Rebin kanssa. Jubal on aseeton, mutta Shep ampuu tästä huolimatta. Reb heittää pöydän kohti Shepiä ja revolverin Jubalille, joka ampuu Shepin. Tieto kiirii Pinkyn korviin ja tämä kasaa etsintäpartion Jubalin löytämiseksi. Sitä ennen hän pieksee Maen, jonka kanssa hän haluaisi ryhtyä pitämään Shepin tilaa. Reb vie Jubalin karavaanin joukkoon toipumaan. Jake Slavin (Robert Knapp), jolle Naomi on luvattu, ei halua miestä mukaan, mutta Naomin isä Sham (Basil Ruysdael) ottaa Jubalin vankkureihinsa ja jakaa porukan kahtia. Hän piiloutuu vankkureineen maastoon. Pinky arvelee Jubalin olevan heidän luonaan ja ryhtyy ratsaamaan karavaania, mutta kun miestä ei löydy, hän uskoo Jubalin olevan vankkureissa, joka on erkaantunut muista. Jake kavaltaa Shamin. Reb kuulee tämän ja palaa varoittamaan Jubalia, joka lähtee Shepin tilalle ja yrittää saada Maen kertomaan totuuden. Reb pelaa aikaa Pinkyn kanssa ja lähtee tämän kanssa Shepin tilalle. Puolikuollut Mae ehtii kertoa totuuden ja Jubal vapautuu epäilyksistä.

 

Peloton mies” on saanut innoitteensa ”Othellosta”, mitä en olisi tiennyt. Ilmankos juoni tuntuikin paremmin kirjoitetulta kuin westerneissä yleensä, siis naisroolien osalta. Ja oma osansa onnistumisessa on tulisesti flirttaileva Valerie French. Ohjaaja Delmer Daves ja käsikirjoittajat ovat tehneet Mae Horganista kohtalokkaan naisen, femme fatalen kuin parhaimmissa film noir -elokuvissa ikään. Tekijät ovat muuttaneet suosiolla ”Othellon” raskassoutuisimmat loppuhetket toisenlaisiksi, mikä pistää miettimään, että kuinka paljon yhteistä näillä teoksilla lopulta onkaan? Näin asia on kuitenkin selitetty: Shep Horgan = Othello, Mae Horgan = Desdemona, Pinky = Iago ja Jubal = Cassio. Hauska yhteensattuma löytyy myös siitä, että Konstantin Stanislavski esitti Othelloa ja Rod Steiger on kuulu metodinäyttelystään, joka taas pohjaa Stanislavskin systeemiin.

 

Metodinäytteleminen on toisille kirosana, mm. Alfred Hitchcockille, kun taas jotkut ylistävät tekniikkaa maasta taivaaseen. Aivan kuten muillakin elämän osa-alueilla, toiset tekevät asiat hyvin ja toiset huonosti. Erityisen ärsyttäväksi asian tekee se, jos eri koulukuntien näyttelijät, kuten nyt Glenn Fordin ja Rod Steigerin tapaiset näyttelijät, ovat samassa elokuvassa: toinen, eli Steiger pauhaa jokaisella solullaan, kun taas Ford esittää asian hillitymmin. Erityisesti minua on aina ärsyttänyt Steigerin tapa artikuloida. Minusta se ei kuulosta hänen normaalilta tavaltaan puhua, mutta muuten hän ei puhetyyliään juuri muuta, korkeintaan hakee jotain hahmon genetiikkaan liittyvää aksenttia. Joka tapauksessa se kuulostaa hyvin teennäiseltä eikä ”Peloton mies” tai edes ”Maahan, senkin ääliö” tee poikkeusta, Leone kun oli hyvin tarkka haluamastaan näyttelytyylistä. Fordiakin voisi tietysti syyttää muuntautumiskyvyttömyydestä, mutta hän vaikuttaa kuitenkin uskottavalta, varsinkin painiessaan omatuntonsa kanssa suhteessaan Maehen. Tiettyyn pisteeseen asti Mae pystyy ohjailemaan miehiä haluamallaan tavalla ja Valerie French, joka ei ehkä ole valkokankaan klassinen kaunotar, totta vie flirttailee siihen tyyliin, että siinä olisi miehellä kuin miehellä halujensa kanssa pidättelemistä. Frenchillä ja Farrilla on eroa kuin irlantilaisella ja thaimaalaisella viskillä. Jos eroa ei tunnista, niin voi, voi. Naomi Hoktorin rooli on jokseenkin turha ja samaa voisi sanoa rankasti ylinäyttelevän Charles Bronsonin (kyllä, ylinäyttelee ja pahasti!) Rebistä. Noah Beery Jr, joka näyttelee viulua soittavaa Shepin työmiestä, olisi voinut hoidella Rebin vaikutuksen elokuvaan ihan yhtä hyvin. Borgnine on Borgnine eikä Jack Elamkaan pääse suuresti esille Bar 8:n työmiehenä.

 

Tarina on taitavasti kirjoitettu ja päähahmojen taustoista kerrotaan ihan tarpeeksi. Daves on pääasiallisesti kuvannut ulkokuvat maastossa, ja todella komeissa maisemissa, mutta studiokuviakin on käytetty niissä kohtauksissa, missä (yllätys, yllätys) naiset ovat maastossa. Toimintaa on vähäistä, mutta Ford esittelee pariin otteeseen nopeaa asekättään. Juoni on turhan melodramaattinen henkilökohtaiseen makuuni, ja vaikka uskonnollisuus kuvataan turhankin puhtoisena asiana, niin uskoisin, että tämä elokuva saattaisi kiinnostaa myös kauniimpaa sukupuolta.

 

Arvosana: ***

 

jubal.jpg