Myrsky yli erämaan (The Walking Hills)

 

Pääosissa: Randolph Scott, John Ireland, Arthur Kennedy

 

Ohjaus: John Sturges (1949) 78 min

 

Dave Wilson (William Bishop) pakenee lakia ja päätyy kuppilaan pelaamaan pokeria. Häntä seuraa etsivä Frazee (John Ireland), joka puolestaan on jonkun etsintäkuulutetun jäljillä. Pelaajien ja kuppilan omistajan kesken syntyy keskustelun karavaanista, joka 100 vuotta sitten katosi Walking Hillsin erämaahan. Yksi asiakkaista, Johnny (Jerome Courtland), mainitsee hevosensa astuneen kärrynpyörään kyseisessä erämaassa. Miehissä herää toivo, että legenda pitäisi paikkansa: karavaanin matkassa oli 5 miljoonaa dollaria. Jim (Randolph Scott) tekee nopeat suunnitelmat, miten siirrytään Mexicalista Yhdysvaltojen puolelle, ja että kaikki paikalla olijat ovat mukana, ettei salaisuus päädy muiden korviin. Koska yhdeksän miehen porukka on enemmän ja vähemmän paossa jotain, miehet suostuvat: Old Willie (Edgar Buchanan), Chalk (Arthur Kennedy), Cleve (Charles Stevens), kuppilanomistaja Bibbs (Russell Collins) sekä tämän kitaristikaveri Josh (Josh White). Päästyään Walking Hillsiin, joukkoon liittyy Chris Jackson (Ella Raines), joka näyttää tuntevan sekä Jimin että Daven. He löytävät härän pääkallon, mikä toimii vihjeenä. Myöhemmin löytyy myös valjaat ja etsintä jatkuu kiivaana. Miesten välille alkaa kasvaa jännitteitä: Frazee tunnistetaan kytäksi, ja koska miehistä moni on etsintäkuulutettu, he luulevat miehen olevan juuri itsensä perässä, vieden ehkä jopa hirtettäväksi asti. Karavaaniin kuuluvia vankkureita alkaa löytyä hiekan alta. Johnny hyökkää eräänä yönä Frazeen kimppuun, jolloin tämä ampuu häntä. Johnny haavoittuu pahasti, mutta haluaa kuolla mieluummin kuin joutuvan hirtetyksi. Jim lupaa, ettei näin tapahdu ja käskee Cleven viedä hevoset pois. Kun rahaa ei ala löytyä, tunnelma kiristyy entisestään ja hiekkamyrsky alkaa lähestyä. Osa miehistä haluaa poistua paikalta. Johnnyn kuoltua Chalk alkaa epäillä, että Frazee on hänen jäljillään eikä päästä ketään lähtemään ja hän ampuu Frazeen. Jim ottaa haulikon Cleven tuomasta hevosesta ja ampuu Chalkin. Sen jälkeen he menevät suojaan. Myrskyn tauottua he huomaavat, että tuuli on puhaltanut karavaanin esiin. Dave, jota Frazee oli todellisuudessa palkattu etsimään, päättää lopettaa pakenemisen ja aikoo antautua virkavallalle. Vankkureista löytyy 10000 dollaria. Jim lupaa toimittaa paikalta jo poistuneelle Davelle ja Chrisille heidän osuutensa.

 

Myrsky yli erämaan” on moderni western, joka sijoittuu 1940-luvulle. Yhtä lailla se on myös film noir -vaikutteita sisältävä rikoselokuva, jossa suuri kuva paljastuu palapelin tavoin vähän kerrallaan. Alan Le Mayn vuosikymmen aikaisemmin kirjoittama novelli tuo mieleen myös edellisenä vuonna ilmestyneen mestarillisen ”Sierra Madren aarteen”: kirjanahan tuo ilmestyi jo 20-luvulla. Le Mayn tarkoitus oli ohjata elokuva itse, mikä selittää vaatimattoman budjetin. Ohjaajaksi valittiin lopulta John Sturges, joka ei itsekään ollut tuolloin kovin kokenut ohjaaja. Ja tähän kokemattomuuteen elokuva myös pääosin kompastuu, sillä juoneltaan kyseessä ei ole hassumpi tarina, mutta kunnianhimoa on enemmän kuin resursseja: tarina ei mahdu millään alle 80 minuutin aihioon. Etenkin monen roolihahmon osuus jää hämäräksi: mitä virkaa esim. Josh Whitella tarinassa oikein oli? Roolihahmojen taustoja ei käydä läpi kuin Jimin ja Daven kohdalta. Muiden kohdalla, jos ensinkään, asia on ratkaisu pikaisella selityksellä, mikä vesittää Frazeen osuuden elokuvaan. Ja elokuvan ainoa naisroolikin vaikuttaa pakolliselta ratkaisulta. Se, mihin elokuva haluaa tapahtumissa keskittyä, jää myös epäselväksi: eräänlainen ”kuka sen teki” -mysteeri; aarteenetsintä ja siitä kumpuava ahneus; kolmiodraama; ihmiset luonnon armoillaKaikista raapaistaan vaan pintaa eikä lopputulos oikein tyydytä ainakaan minua.

 

Elokuva on kaksijakoisesti roolitettu. John Ireland etsivänä, joka alkaa kiinnostua enemmän aarteesta kuin tehtävästään, on vakuuttava. Toinen pääosamiehistä, eli William Bishop jää tylsäksi, kuten myös Jerome Courtland. Arthur Kennedy meuhkaa lyhytpinnaisena pikkurikollisena herkullisesti, kun taas Randolph Scott jää puisevaksi, vaikka miehen roolihahmon nimi muistuttaakin koomikko Jim Carrey'ä! Aiemmin mainittu Josh White soittaa elokuvassa muutaman biisin, joista muistamisen arvoiseksi jää bluesralli You Won't Let Me Go. Whiten näyttelijäurahan päättyi tähän, sillä hän joutui Hollywoodin mustalle listalle kommunismista epäiltynä. Musiikkiura jatkui toki siitä huolimatta.

 

Elokuvan vaikuttavinta antia Irelandin ohella on myrskykohtaus. Halpatuotannoksi toteutus on onnistunut varsin mallikkaasti, kun taas studiokuvauksissa äänenlaatu poikkeaa kaikuineen suorastaan kammottavasti oikeista ulkokuvauksista. Niin Le Mayn, Sturgesin kuin Scottinkin parhaat työt olivat kuitenkin vielä edessäpäin: Le May kynäili ”Etsijät”, Sturges profiloitui miehekkäiden westernien ohjaajana, kuten ”Seitsemän rohkeaa miestä” ja Scott päätti uransa haikeaa kauniiseen ”Viheltäviin luoteihin”.

 

Arvosana: **

 

tha_walking_hills.jpg