Kolme kersanttia (Sergeants 3)


Pääosissa: Frank Sinatra, Dean Martin, Peter Lawford


Ohjaus: John Sturges (1962) 112 min


Kun Aavetanssijat hyökkäävät pieneen kaupunkiin, varuskunnan komentaja, eversti William Collingwood (Dick Simmons) määrää kolme kersanttia miehineen ottamaan selvää, mitä siellä on tapahtunut. Kersantit Mike Merry (Frank Sinatra), Chip Deal (Dean Martin) ja Larry Barrett (Peter Lawford), jotka löydetään läheisen kaupungin saluunasta tappeluun osallisina, saavat mukaansa armeijaan listautumisesta haaveilevan entisen orjan Jonah Williamsin (Sammy Davis Jr.). Lopulta Chip saa ylipuhuttua Miken ja Jonah jää huolehtimaan heidän hevosista. Larry on aikeissa erota armeijasta ja mennä naimisiin Amelia Parentin (Ruta Lee) kanssa. Hänen korvaajaksi on määrätty kersantti Roger Boswell (Joey Bishop), jonka kanssa Chip ja Mike eivät tule toimeen. Mike onnistuu huijaamaan Larryn takaisin palvelukseen. Miken johtama ryhmä ajaa Aavetanssijat pois kaupungista ja he saavat käskyn jäädä turvaamaan kaupunkia. Chip saa vihiä, missä Aavetanssijat piileskelevät ja ehdottaa, että he tekevät hyökkäyksen. Mike ei suostu ja laittaa lopulta Chipin selliin selvittämään päänsä. Jonah vapauttaa Chipin ja nämä lähtevät yhdessä etsimään Aavetanssijoita. Chip jää lopulta heidän vangiksi, mutta Jonah palaa kaupunkiin hakemaan apua. Myös apuun saapuneet Mike, Larry ja Jonah jäävät vangeiksi. Ennen lähtöään Mike on ilmoittanut asiasta varuskuntaan, josta lähtee osasto apuun. Päällikkö Watanka (Michael Paté) yrittää saada Mikelta tiedot ratsuväen aikeista, mutta Mike onnistuu saamaan puukon ja uhkaa Watankan pojan Vuorihaukan (Henry Silva) henkeä. Watanka vie miehensä pois. Myöhemmin Vuorihaukka heittäytyy kalliolta alas ja Watanka pääsee hyökkäämään Miken ja miesten kimppuun. He jäävät jälleen vangeiksi ja Jonah haavoittuu. Loput intiaanit ovat hyökkäämässä paikalle saapuvan ratsuväen kimppuun, mutta Jonah saa torven käteensä ja puhaltaa varoitusäänen. Ratsuväki tuhoaa intiaanit ja Chip pudottaa Watankan kalliolta alas. Kersantit palkitaan ja Jonah pääsee ratsuväkijoukkoon sotilaaksi.


Kolme kersanttia” on uudelleenfilmatisointi ”Gunga Dinistä”, joka pohjautuu Rudyard Kiplingin runoon ja novelleihin. Gunga Dinin tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Elokuva on viimeinen Rat Packin elokuva, jossa viisi jäsentä Sinatra, Martin, Lawford, Davis Jr. ja Bishop ovat mukana. Tarinasta paljastuu selkeästi se, että se on toteutettu Rat Packin ehdoilla, hahmojen ollessa näyttelijöidensä kaltaisia niin hyvässä kuin pahassakin: Frank/Merry on porukan pomo, ja hänen kanssaan toimitaan joko a) miten hän haluaa tai b) miten hän käskee; Dean/Chip on tarinan komediallinen, viinaan menevä hahmo, jonka toimintaa kuvaa suurpiirteisyys; Peter/Larry on naiivi hurmuri, joka on Merryn ja Chipin johdateltavissa. Sammy/Jonah poikkeaa eniten julkisesta kuvastaan, eli tässä elokuvassa ei esitä rehvakasta hahmoa, vaan on jopa hieman paneutunut esittämään vapautettua orjaa pokkurointeineen kaikkineen. Joey on näistä tuntemattomin, joten hänestä en osaa sanoa, mutta elokuvassa Bishop esittää jyrkästi sääntökirjaa noudattavaa kersanttia, jonka kustannuksella on muiden helppo nauraa. Kaveruus näkyy näyttelijöiden välisissä kohtauksissa, mutta varsinkaan toimintakohtauksiin heistä ei ole yhdestäkään ja niitä tässä elokuvassa riittää kapakkatappelusta näyttävään taka-ajokohtaukseen. Martin näyttää siltä, ettei pysy pystyssä, Lawford on juuri sen oloinen, että päinvastoin pyrkii välttämään moisia tilanteita ja Sinatran fysiikasta kertoo kaiken Ava Gardnerin jokseenkin mauton kuvaus: ”Frank painaa 50 kiloa ja 4,5 kiloa siitä on k****ssä.”


Kuten elokuvan nimi kertoo, tarinaa keskittyy Gunga Dinin sijaan sotilaisiin. ”Gunga Din” on ensisijaisesti nimihahmon kasvutarina köyhästä alkuperäisasukkaasta, joka yrittää raivata tiensä Hänen majesteettiinsa armeijaan. Sama kasvutarina on toki ”Kolmessa kersantissakin”, mutta asia väännetään rautalangasta parilla kohtauksella ja Jonahin rooliksi jää oikeastaan vain pyöriä joukon jatkeena. Aavetanssijoiden toiminnalle ei anneta mitään motiivia. Alun komediallisen saluunatappelun jälkeen elokuva vakavoituu ja hyvä niin. Toistan itseäni, mutta Sturgesin vahvuus on toiminnassa. Toimintaa vesittää osiltaan halvat lavasteet ja intiaaninukkien pudottaminen kalliolta näyttää tahattomalta komiikalta. Elokuvan hahmoista yksikään ei jää mitenkään erityisesti mieleen ja sitä myöten myös koko tarina on jokseenkin yhdentekevä. Kovissa kavereissa” hahmot ovat rikollisia, mutta siitä huolimatta sympaattisia. Panostusta käsikirjoitukseen olisi "Kolme kersanttiakin" tarvinnut.


Arvosana: **


sergeants_3.jpg