Texasin kovanaama (The Sheepman)

 

Pääosissa: Glenn Ford, Leslie Nielsen, Shirley MacLaine

 

Ohjaus: George Marshall (1958) 85 min

 

Jason Sweet (Glenn Ford) on voittanut korttipelissä lammaslauman ja nyt hän aikoo asettua lammasfarmariksi Powder Valleyhin. Ennen kuin paikalliset tietävät Jasonin suunnitelmista mitään, he suhtautuvat muukalaiseen epäilevästi. Jason ottaa heiltä luulot pois haastamalla kaupungin kovimman miehen, Jumbon (Mickey Shaughnessy) tappeluun. Jumbo työskentelee paikallisille karjankasvattajalle, eversti Steven Bedfordille (Leslie Nielsen). Eversti haetuttaa Jasonin kotiinsa. Miehet tuntevat toisensa: eversti on entinen asemies nimeltään Johnny Bledsoe. Hän haluaa, että Jason vie lammaslaumansa muualle, mutta Jason ei tähän suostu. Kun lammaskuljetus lopulta saapuu, eversti yrittää kaupunkilaisten avulla estää lastauksen pois junasta. Hänen morsiamensa Dell Peyton (Shirley MacLaine) auttaa tietämättään Jasonia, joka onnistuu saamaan lampaat turvaan. Eversti ja Jason tekevät aselevon, kun mitään ongelmia lampaista ei ole tullut. Eversti kutsuu hänet jopa itsenäisyyspäiväjuhliin. Samaan aikaan lampaat ja niiden hoitaja Angelo (Pedro Gonzalez Gonzalez) on lastattu junaan. Myös Jason pakotetaan sen kyytiin yhdessä kaupungista palkkaamansa Milt Mastersin (Edgar Buchanan) kanssa. Dell tuntee hieman huonoa omatuntoa osallisuudestaan petokseen, mutta kaupunkilaiset tuntuvat olevan tyytyväisiä. Milt on kätkenyt revolverin hattuunsa ja Jason pakottaa junan kääntymään takaisin ja esittää kaupunkilaisille uhkauksen: jos Angelolle tai lampaille tapahtuu jatkossa jotain, Jason aikoo iskeä everstin kimppuun. Eversti palkkaa kolme asemiestä hoitelemaan Jasonin hengiltä. Nämä hyökkäävät Angelon kimppuun ja ajavat lampaat karkuteille. Kaupungissa kolmikon johtaja Chocktaw Neal (Pernell Roberts) haastaa Jasonin kaksintaisteluun, mutta kun Dell ja Milt riisuvat hänen apurinsa aseista, peli on selvä. Jason ampuu Nealin ja lähtee selvittämään välit everstin kanssa: he olivat jo vuosia aiemmin aikoneet katsoa, kumpi on nopeampi.

 

John Waynen ”hovikäsikirjoittaja” James Edward Grant on kirjoittanut puolikomediallisen westernin, joka etsii linjaansa, kuten niin moni komediawestern: vähän hämäräksi jää se, onko tarkoitus olla komedia vai ei. Kieliposkessa, kuten termi kuuluu, hallitsee elokuvan ensimmäistä puolikasta, jonka jälkeen tyyli vaihtuu toiminnan puolelle. Poiketen valtaosasta, tämä ratkaisu kuitenkin toimii ihan kohtalaisesti, eikä vähiten Glenn Fordin tulkitseman sankarin ansiosta. Rehvakas ja kaikkivoipainen sankari on selvä esikuva Sartanalle ja Sabatalle: Garkon ja Cleefin tapaan Fordin näyttelyssä on oikea sekoitus veijarimaisuutta ja kovanaamaa, joten hahmon lähes supersankarimainen toiminta ei karkaa liiallisuuksiin. Myös dialogi toimii paikoitellen varsin herkullisesti. Jasonin jääräpäisyydessä voi olla havaittavissa yleisamerikkalaista ajattelua: "minullahan on vapaus harjoittaa ja oikeus puolustaa asiaani omalla tavallani."

 

Minun ikäisilleni voisi olla itsestään selvää, että Leslie Nielsen on yhtä kuin komediaelokuva: onhan hän ollut mukana muutamassa maailman hauskimmassa elokuvassa, ”Hei me lennetään!” ja ”Mies ja alaston asejatko-osineen ja jälkimmäisen elokuvasarjan pohjana olleessa tv-sarjassaHei, me pamputetaan”. Ö-tuotannon ”Kielletty planeettakin” oli tahatonta komediaa. On mielenkiintoista, että käytännössä samalla näyttelijätyöllä Nielsen pystyy esittämään koomista ja vakavaa roolia: naama peruslukemilla hän laukoo Frank Drebinin idioottimaisia sutkautuksia kuin eversti Bedfordin vakavia uhkauksiakin. Ja homma toimii mainiosti. Tästä huolimatta elokuva jää kuitenkin Fordin näytökseksi, jossa esimerkiksi Shirley MacLainen rooli jää aika turhaksi: eversti ei tunnu mitenkään välittävän Jasonin ja Dellin keskusteluista ja pikkuhiljaa lämpenevistä väleistä. Grantilla näyttää olleen pakonomainen tarve kirjoittaa rakkaustarinaa elokuvaan: se oli joidenkin arvostelujen mukaan yksi suurimmista moitteista myös ”Alamon” kohdalla. Slim Pickensin hauska, tiukan paikan tullen aina ongelle lähtevän sherifin rooli jää myös puolittaiseksi.

 

Mutta on käsikirjoituksessa puutteita muutenkin: Grant ja toinen käsikirjoittaja William Bowers ovat keskittäneet kaiken tarmonsa Jasonin kaupunkiin saapumiseen ja siellä tapahtuviin ensimmäisiin tapahtumiin. Tämän jälkeen tarina hyppii vauhdilla eteenpäin. Lopputaisteluunkin mennään kovasti mutkia oikoen. Kerrankin olisin toivonut elokuvalle lisää pituutta, jotta tapahtumien ja henkilöiden jännitteet olisi pystytty hyödyntämään paremmin. Kelpo ajanvietettä elokuva kuitenkin on, vaikka klassikon ainekset puuttuvatkin. Jää jokaisen omaksi asiaksi laskeeko elokuvan komediaksi vai ei.

 

Arvosana: ***

 

the_sheepman.jpg