Hirsipuu (The Hanging Tree)

 

Pääosissa: Gary Cooper, Maria Schell, Karl Malden

 

Ohjaus: Delmer Daves, Karl Malden (1959) 107 min

 

Tohtori Joseph Frail (Gary Cooper) saapuu kaivoskylään harjoittamaan ammattiaan. Heti alkuun hän pelastaa Frenchy Planten (Karl Malden) kultaa ryöstäneen nuorukaisen Runen (Ben Piazza). Korvaukseksi hän pakottaa Runen palvelijakseen tai muuten ilmiantaa hänet kyläläisille. Eräänä päivänä postivaunut joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Kuljettaja säilyy hengissä ja hän pääsee omin neuvoin kaivoskylään kertomaan, että vaunujen miespuolinen matkustaja on kuollut, mutta tämän tytär on säilynyt hengissä. Rune liittyy etsintäpartioon yhdessä mm. Frenchyn kanssa. Lopulta Frenchy löytää auringon pahoin polttaman ja sokeuttaman Elizabeth Mahlerin (Maria Schell). Frailin ensihoidon jälkeen Elizabeth tuodaan toipumaan kylän kauppiaan Tom Flauncen (Karl Swenson) taloon. Kylän naiset, Tomin vaimo Edna (Virginia Gregg) etunenässä, luulevat Elizabethia kevytkenkäiseksi ja haluavat ajaa hänet kaupungista. Frail on järkähtämätön eikä päästä muita kuin itsensä ja Runen tämän lähettyville. Frenchy haluaa Elizabethilta vastapalveluksen hänen henkensä pelastamisesta, mutta Frail ajaa Frenchyn tiehensä ja miehet päätyvät tappeluun. Juoppo maallikkosaarnaaja George Grubb (George C. Scott) varoittaa Frailin olevan itse paholaisen asialla. Runekin alkaa saada tarpeekseen Frailin käytöksestä, ja kun Elizabeth on toipunut ja saanut näkönsä takaisin, kaksikko lyöttäytyy yhteen Frenchyn kanssa ja hankkivat valtauksen. Elizabeth ei tiedä, että Frail, joka olisi halunnut Elizabethin lähtevät takaisin Sveitsiin, rahoittaa heidän toimintansa. Vaikeiden aikojen, ja Frenchyn lähentely-yritysten jälkeen kolmikko löytää myrskyn kaataman puun alta kultasuonen. Frenchy alkaa tuhlata omaa osaansa kylän kapakassa, mutta hänen pakkomielteensä Elizabethin suhteen ei ole hellittänyt, vaikka maksullisia naisiakin olisi nyt tarjolla yllin kyllin. Frenchyn kaverit ottavat Runen vangiksi siksi aikaa, että hän ehtii toimittaa asiansa. Frail ehtii kuitenkin ajoissa väliin ja ampuu Frenchyn. Grubb vaatii Frailia hirtettäväksi. Elizabeth pelastaa hänen hengen antamalla oman osuutensa kullasta hirttoporukalle.

 

Kovin ikimuistoiseksi ei jää tämä Gary Cooperin viimeinen western. Etenkin elokuvan keskivaiheessa kerronnan hitaus saa aikaan vain haukottelua ja loppuhuipennuskin jää, omaperäiseksi kyllä, mutta samalla myös latteaksi. Cooperin osuus muuttuu tarinan viimeisellä kolmanneksella melkein statistiksi. Onneksi Schell ja Malden kantavat elokuvaa eteenpäin. Malden on vastannut osittain myös ohjauksesta Davesin sairastuttua usean päivän ajaksi, millä tuskin on ollut vaikutusta lopputulokseen. Elokuvan parasta antia on yhteisöllisyyden ja ahneuden kuvaus.

 

Sen sijaan uskonnollisen hihhulin vaikutus elokuvan tapahtumiin on hukattu täysin, koska George Grubbin osuus on pahasti alikirjoitettu. Debyyttiroolinsa tekevä George C. Scott ei saa rooliinsa oikein mitään otetta ja sortuu ylinäyttelemiseen. Hahmon uhka ei välity katsojalle mitenkään. Cooperin osalta elokuva alkaa kiinnostavasti, ja alussa näkyvä hirsipuu lupaa tohtori Frailista jonkin salamyhkäisen salaisuuden. Totuus paljastuu kuitenkin tätä latteammaksi. Cooperin jäykkyys toimii parhaimmillaan niissä kohtauksissa, jossa hän esittää tunteetonta Elizabethiä ja Runea kohtaan, vaikka oikeasti välittääkin näistä. Hänen halunsa hallita muita ihmisiä ei ihan vakuuta hänen menneisyytensä kanssa. Karl Malden repii roolistaan kaiken irti, mikä saa usein unohtamaan, että Cooper on edes mukana elokuvassa. Frenchy on uskottava hahmo: hän innostuu ensimmäisenä uudesta valtauksesta, mutta on myös ensimmäisenä heittämässä pelin sikseen, kun homma ei tahdokaan osoittautua kannattavaksi. Ja kun näin sitten lopulta käy, hän ottaa kaiken irti juhlittuna sankarina. Myös pakkomielle Elizabethiin tuntuu uskottavalta. Itävaltalaisen Maria Schellin valinta on myös osuva. Schell tekee hillityn tulkinnan. Eurooppalainen koulukunta näkyy roolityössä. Monet nuoret amerikkalaiset naisnäyttelijät eivät oikein osaa sopeutua 1800-luvun naisrooliin, vaan vaikuttavat liian päällekäyviltä. Schellin Elizabeth tuntuu oikeasti olevan vieras nainen vieraassa maassa. Schellin maskeeraus, kuiva ja auringonpolttama iho, on onnistunut hyytävästi: kun naisen näkee ensimmäisen kerran, on vaikea uskoa, että siinä on sama näyttelijä kuin lopussa. Ben Piazza jää selkeästi kolmen muun päänäyttelijän varjoon.

 

Komeiden maisemien keskellä on sitten niistä kovasti poikkeavaa studiokuvausta. Marty Robbins esittää Oscar-ehdokkuuden arvoisesti elokuvan tunnuslaulun, joka ”The Ballad of Alamon” tapaan kertoon elokuvan tapahtumat lyhykäisyydessään. Joku voisi olla sitä mieltä, että sehän jo riittäisikin kertomaan kaiken tarpeellisen. Ja ”Hirsipuusta” näin voisikin olla.

 

Arvosana: **

 

the_hanging_tree.jpg