Lännen karhukopla (La banda J. & S. - Cronaca criminale del Far West/Sonny and Jed)

 

Pääosissa: Tomas Milian, Susan George, Telly Savalas

 

Ohjaus: Sergio Corbucci (1972) 92 min

 

Sheriffi Franciscus (Telly Savalas) on virittänyt ansan meksikolaistaustaiselle rikolliselle Jedille (Tomas Milian). Tämä vaistoaa ansan ja yrittää paeta. Kaupunkiin setäänsä hautaamaan tullut Sonny (Susan George) haluaa rikolliseksi, ja kun hän auttaa Jediä pakenemaan, hän vaatii päästä tämän mukaan. Jed ei juuri naisesta välitä, ja kun tämä osoittautuu vielä neitsyeksi, hän alkaa kohdella naista kuin koiraa. Kun postivaunujen ryöstön yhteydessä Sonny ei suostu toimimaan Jedin määräysten mukaan, Jed jättää hänet taakseen. Franciscus pidättää Sonnyn ja lähettää tämän vankilaan, odottaen, että Jed yrittäisi pelastaa hänet, jolloin hän ottaisi Jedin kiinni. Jed on kuitenkin ovelampi ja kaksikko pakenee meksikolaiskylään, jonka asukkaita Jed on auttanut taistelussa viranomaisia vastaan. Jed alkaa kouluttaa Sonnysta oikeaa rikollista. Franciscus on kuitenkin heidän jäljillään ja löytää heidät sattumalta, kun he pitävät sadetta ladossa. Jälleen he pakenevat ja Franciscus sokeutuu taistelun tuoksinassa. Sonny ja Jed alkavat lähentyä toisiaan ja ryöstöt seuraavat toisiaan. Erimielisyydet eivät kuitenkaan ole unohtuneet: Jed kaappaa rikkaan maanomistajan Garcia Morenon (Eduardo Fajardo) vaimon Lidian (Rosanna Yanni) ja mustasukkainen Sonny johdattaa takaa-ajajat heidän jäljilleen. Jed on paennut meksikolaiskylään ja pettyy, kun asukkaat ovat hylänneet taistelun Morenoa vastaan. Moreno piirittää Jedin kylään, jolloin tämä kaivaa kylään piilotetun konekiväärin esiin ja tappaa suuren osan piirittäjistä. Lidia pakenee ja Franciscus heittää räjähteitä kohti Jediä. Tämän luullaan kuolleen ja piirittäjät poistuvat, mutta Franciscuksen vaisto kertoo toisin. Hän löytää Jedin lähes hautautuneena ja alkaa hakata tätä. Sonny avustuksella Jed pääsee pakenemaan, jolloin Franciscus räjäyttää itsensä. Lopussa osat ovat vaihtuneet ja nyt Jed joutuu seuraamaan Sonnya kuin koira.

 

Jos käsikirjoituksen tekemiseen tarvitaan kuusi henkilöä, niin ei pitäisi tulla yllätyksenä, että tarinasta on vaikea saada mitään tolkkua. Ja näin on myös ”Lännen karhukoplan” tapauksessa. Tapahtumissa ja henkilöhahmoissa ei ole oikein mitään logiikkaa. Näiden tajuamiseen tarvitsisi yliopisto-opinnot psykologiassa. Jed on niin vastenmielinen henkilö, että hänen kohtalosta ei voi oikein edes välittää. Corbucci on kuvannut vähän vastaavanlaisia meksikolaisbandiitteja, jotka taistelevat köyhien hyväksi, aiemminkin, mutta nyt hän on vienyt Jedin äärimmäisyyksiin. Miksi Sonny haluaa rikolliseksi ja mikä despoottimaisessa Jedissä häntä kiehtoo? Tähän Corbucci ei anna minkäänlaista vastausta. ”Bonnie ja Clyde pohdiskeli Clyden seksuaalisuudella tai sen puutteella, mutta Jedin halu raiskata Sonny, kunnes tajuaa tämän olevan neitsyt, ei saa itseltäni mitään ymmärrystä. Tämän vuoksi poliittinen sivujuoni menettää täysin merkityksensä.

 

Tomas Milianin tulkinta horjuu meuhkaamisesta hillitympään, aivan kuin käsikirjoituskin. Corbuccia ei henkilöohjaus näytä kiinnostaneen yhtään. Englanninkielisessä dialogissa viljelty f-sanan käyttö ei tuo hahmoon mitään lisää, sillä Jedin vulgaarius käy ilmi muutenkin. 70-luvulla asia on varmaan ollut toisin, mutta minusta se kertoo silti dialogin köyhyydestä. Sama pätee osittain Susan Georgeen ja etenkin kohtaus, jossa Sonny ottaa elämänsä ensimmäiset kännit on rasittavaa katseltavaa. Sonnyssa tapahtuu kuitenkin kehitystä, mutta silti hänen vastoinkäymisistään voisi todeta: ”Mitäs läskit?” Telly Savalas on positiivinen yllätys. Lopussa fransiskaanimunkilta näyttävä Savalas istuu hyvin sekä kovapintaiseksi sheriffiksi ja lopulta sääliä herättäväksi sokeaksi marttyyriksi. Vakiokasvoista Eduardo Fajardon rooli jää valitettavan pieneksi.

 

Kuvauksellisesti ”Lännen karhukopla” täyttää Corbuccin kriteerit. Maisema on syksyisen viileä ja maalauksellisuudessaan herättää toivoa, mitä itse elokuvassa ei ole ja toiminnan kuvaamisessahan Corbucci on aina ollut hyvä. Corbuccin westerniltä voisi kuitenkin odottaa huomattavasti enemmän. Morriconen musiikista jää mieleen lähinnä Sonnyn teema. Jedin syömä spagettiannos käy hyvästä genrevitsistä.

 

Arvosana: **

 

sonny_and_jed.jpg