Bone Tomahawk

 

Pääosissa: Kurt Russell, Patrick Wilson, Richard Jenkins

 

Ohjaus: S. Craig Zahler (2015) 132 min

 

Bright Hopeen saapuu toverinsa menettänyt ruumiinryöstäjä Purvis (David Arquette). Apulaissheriffi Chicory (Richard Jenkins) huomaa miehen oudon puuhasteluun ja menee ilmoittamaan asiasta sheriffi Huntille (Kurt Russell). Hunt menee jututtamaan tätä saluunaan, ja kun Purvis aikoo paeta, Hunt ampuu tätä jalkaan. Koska kaupungin tohtori on taju kankaalla, Hunt lähettää tapauksen todistajana olleen John Brooderin (Matthew Fox) hakemaan tohtorin apulaisen Samantha O'Dwyerin (Lili Simmons) suorittamaan ensiavun. Myöhemmin Hunt käy sanomassa Samanthan jalkansa murtaneelle aviomies Arthurille (Patrick Wilson), että Samanthalla menee pitkään ja apulaissheriffi saattaa hänet kotiin. Yön aikana läheisestä tallista varastetaan hevosia ja tallipoika tapetaan. Apulaissheriffi Nick (Evan Jonigkeit), Purvis ja Samantha ovat kadonneet ja ainoa johtolanka on seinässä törröttävä nuoli. Professorina tunnettu intiaani (Zahn McClarnon) tunnistaa nuolen kuuluvan luolamiehille. Luolamiehet eivät kuulu mihinkään intiaaniheimoon ja heidän tiedetään harrastavan kannibalismia. Hän varoittaa sheriffiä lähtemästä perään ilman apuvoimia, mutta Hunt, Chicory, Arthur ja Brooder lähtevät matkaan, koska tietävät, ettei aikaa ole hukattavaksi. Jahti saa dramaattisen käänteen, kun nelikolta varastetaan hevoset. Arthur ei pysty jalkavammansa takia muiden tahdissa. Hunt sanoo merkitsevänsä reitin, jotta tämä voi seurata omaa tahtia. Hunt ja Chicory jäävät luolamiesten vangiksi, kun taas Brooder tapetaan. Samantha ja Nick ovat yhä hengissä, mutta pian Nick päätyy Purvisin tavoin luolamiesten ateriaksi. Chicorylla on oopiumiuutetta, jonka on tarkoitettu Arthurille kivunlievitykseen. He kaatavat sen viskin joukkoon ja narraavat luolamiehet juomaan sitä. Samantha arvioi heitä olevan 12. Yksi saa surmansa ja toinen jää toimintakyvyttömäksi. Arthur on päässyt luolan lähistölle ja tappaa yhden luolamiehen. Hän ottaa tämän kurkunpäästä pillin, jonka avulla luolamiehet kommunikoivat. Hän viheltää siihen houkutellakseen muita paikalle ja tappaa kolmannen luolamiehen. Kolmas oopiumia nauttinut tajuaa, mitä on tapahtunut ja kostaa sen Huntille. Hän ottaa kiväärin ja opittuaan virittämään sen, ampuu Huntia rintaan. Arthur saapuu luolaan, ampuu luolamiehen, jolloin Hunt nappaa luisen kirveen ja tappaa niin ikään yhden heimolaisen. Hunt vannottaa Chicoryn viemään O'Dwyerin pariskunnan takaisin Bright Hopeen, sillä hänen pelinsä on menetetty. Hunt jää luolaan kiväärin kanssa suojaaman heidän pakoa, aikeinaan tappaa niin monta luolamiestä kuin mahdollista. Päästyään tarpeeksi kauas luolasta, kolmikko kuulee kolme kiväärin laukausta.

 

Etsijöiden” jalanjäljissä alkaa tämäkin uusi western, mutta onneksi vaihtaa suuntaa, sillä miksi tuota klassikkoa pitäisi suoraan, tai edes epäsuorasti kopioidakaan. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Zahler vie elokuvansa kauhun genreen. Debyyttiohjauksensa tekevä Zahler sortuu kuitenkin monen debytantin tavoin jännityksen ylläpitämisessä. Elokuva olisi voinut olla puoli tuntia lyhyempi, sillä kerronta on paikoin junnaavaa, ja vaikuttaa siltä, että Zahler ei ole oikein tiennyt, miten veisi elokuvan päätökseen, joten hän turvautuu sadismiin: ei toki ”The Hills Have Eyes”, ”Saw” tai ”Hostel” -tyyliseen kidutuspornoon, mutta apulaissheriffin paloittelukohtaus ja taskumatin työntäminen sheriffi Huntin vatsanpeitteisiin tuntuu halvalta yleisön kosiskelukeinolta, eli esim. loistavan ja samaa teemaa sivuavan ”Erämaa syö miestä” tasolle ei ”Bone Tomahawk” yllä millään. Tarinassa vilahtavien meksikolaishahmojen rooli jäi jokseenkin epäselväksi eikä Arthurin selviytyminen murtuneella jalalla kivikkoisessa maastossa, ja etenkin kiipeäminen korkealle luolaan, järin uskottavalta vaikuta. Elokuvasta olisi helppo löytää myös rasistisia piirteitä, kuten se, ettei afroamerikkalainen kelpaa edes syötäväksi. Koin myös hieman häiritseväksi melkoisen vapaan suhtautumisen oopiumin käyttöön: sitä kun tunnutaan käytettävän kuin Guinnessiä irlantilaisessa ruoanlaitossa.

 

Sen sijaan Zahler on onnistunut roolituksessa täydellisesti, vaikka hahmot aika kliseisiä ovatkin. En ole suuri Kurt Russellin fani, mutta sheriffi Huntina hän on loistava. Voisin kuvitella, että elokuva on kuvattu samoihin aikoihin ”The Hateful Eightin” kanssa, ainakin Russellin naamakarvoituksesta päätellen. Richard Jenkins on hänen aisaparinsa, muistuttaen aina mainiota Walter Brennania, ja sen ansiosta Russell & Jenkins muodostaa yhtä toimivan parin kuin John Wayne & Brennan. Tämä on todennäköisesti tarkoin mietitty ratkaisu, mutta se ei silti tunnu laskelmoidulta. Myös Matthew Fox tekee positiivisen yllätyksen kylmäverisenä ja tunteettomana asemiehenä ja David Arquettehan sopii hermostuneen, kovaonnisen hahmon rooliin kuin nenä päähän. Luolamiehet, keitä sitten lienevätkään (David Midthunder, Brandon Molale, Benjamin Woodruff nyt ainakin), jäävät persoonattomiksi hiekalla peitetyn ihon alle. Ensimmäisenä luolaimmeisistä ja niiden kommunikointikyvyistä tuli mieleen legendaarinen predator. Raskaana olevien (joiden silmät on lävistetty puukalikoilla!) luolanaisten osiin on jostain syystä palkattu sellaiset kaunottaret kuin Susie Castaneda ja Marem Hassler. Yhtä hyvin minä olisin voinut maata niissä maskissa sen 15 sekunnin ajan! Sean Young esittää pormestarin vaimoa, joka tuntuu olevan enemmän perillä kaupungin asioista kuin miehensä.

 

Visuaalisesti elokuva ei ole mitenkään kunnianhimoinen, jos sille nyt tällaisessa elokuvassa on tarvetta. Kauhuntunnelma ei kuitenkaan täysin välity. Kerronnan parantamisessa Zahlerilla on selkeästi petrattavaa. Leffan pituuskaan ei haittaisi, mutta polanskimaiseen ahdistavaan tunnelmaan Zahlerilla on pitkä matka. Minusta kauhuelokuvassa pelottavinta pitäisi olla halpahintaisen säikyttelyn ja suolenpätkien sijaan se, mitä kuvassa ei näy.

 

Arvosana: **½

 

bone_tomahawk.jpg