Kalpea kostaja (Comin' at Ya!)

 

Pääosissa: Tony Anthony, Gene Quintano, Victoria Abril

 

Ohjaus: Ferdinando Baldi (1981) 91 min

 

Thompsonin veljekset Pike (Gene Quintano) ja Polk (Ricardo Palacios) kidnappaavat naisia ja myyvät ne eteenpäin meksikolaisiin ilotaloihin jne, kunnes eräänä päivänä he tekevät virheen ja ryöstävät entisen asesankarin Hartin (Tony Anthony) vaimon Abilenen (Victoria Abril) suoraan näiden häistä. Toivuttuaan vammoistaan, Hart lähtee hakemaan vastavihittyä vaimoaan takaisin. Skotlantilainen vanhus (Lewis Gordon) tuntuu tietävän asiasta jotain, joten Hart ottaa hänen mukaansa. Hart saa Polkin kiinni, kun tämä on käyttämässä erästä meksikolaisnaista hyväkseen. Sen jälkeen hän menee Piken luo ja lupaa kertoa Polkin sijainnin, kunhan naiset on päästetty vapaaksi. Pike suostuu ehdotukseen. Skottivanhus vie naiset pois ja Hart jää odottamaan, että nämä pääsevät tarpeeksi kauas. Piken miehet onnistuvat kuitenkin riisumaan Hartin aseista ja pakottavat tämän kertomaan missä Polk on. Kun Polk on pelastettu, Pike lähtee ajamaan takaa naisia, kun taas Polk haluaa hyvityksen Hartilta. Pike tapattaa naiset Abilenea lukuun ottamatta ja Hart onnistuu tappamaan Polkin. Pike vie veljensä haudattavaksi autioituneeseen kotikaupunkiinsa ja käskee Hartin tulla selvittämään välit. Ja tämähän tulee...

 

Nyt, kun elokuvasta tuli 3D julkaisu bluray-formaatissa, niin tämänkin elokuvan katsominen onnistui vihdoin tällaiselta näkövaivaiseltakin ihmiseltä: jokunen vuosi sitten julkaistu dvd piti sisällään anaglyfisen version, eli värilasit olivat punainen ja syaani. Ilmeisesti tuona versiona elokuvan 3D toimii paremmin, sillä aivan kuin normaalit 2D-leffatkin, ”Kalpean kostajan” käännös kärsii vääristyneestä perspektiivistä varsinkin syvyyssuunnassa. Tästä johtuen henkilöhahmot näyttävät lavasteissa toisinaan mitättömän pieniltä, tai kun henkilö kurottaa esim. kädellään kohti katsojaa, sormet venyvät kuin Pinoccion nenä. Ja kun elokuvan juoni palvelee ainoastaan 3D-efektejä, niin väistämättä katsojakokemus vesittyy. Juoni on niin yksinkertainen kuin kuvitella saattaa. Suurin osa ajasta menee efektien itsetarkoitukselliseen esittämiseen. Kaikenlaista tavaraa viskotaan kohti katsojaa, osoitellaan pistooleilla, keihäillä ja jousipyssyillä. Ainakaan minuun ne eivät tehonneet kuin yhdessä kohdassa, jossa hahmo käveli kameran takaa kuvaa. Siinä vaiheessa oikeasti näytti siltä, että joku käveli eteeni. Eli, jos joku kysyisi minulta, oliko 3D.llä elokuvassa joku pointti, niin jyrkkä mielipiteeni on, ettei ollut, vaan enpä ole saanut 3D:stä irti juuri mitään uusissakaan elokuvissa: ”Titanicin” jälkeenpäin kolmiulotteiseksi tehty versio onnistuu siinä vaiheessa, kun ihmiset yrittävän paeta pitkin laivan sokkeloisia käytäviä. Mutta se siitä.

 

Lännenelokuvana leffa toimii ihan kohtuullisesti, vaikka 3D:n esittely hidastaakin tarinan kulkua tarpeettoman paljon. Tarina on vakavampi verrattuna Tony Anthonyn muihin elokuviin. ”Sokeassa tappajassa” oli elementti hieman samantyylinen naiskauppa, mutta tällä kertaa sankarin lähtökohta on henkilökohtaisempi. Kirkossa tapahtuva morsiamenryöstö tuo selvästi mieleen Tarantinon ”Kill Billin” hääkohtauksen. Taidan olla vähemmistössä, joka pitää enemmän tästä synkemmästä Tony Anthonysta. Nyt Anthony ei kanna ihan niin mielikuvituksellisen näköisiä aseita mukanaan kuin aiemmissa elokuvissa, mutta heilutellessaan haulikkoaan, jonka olkahihnaan on kiinnitetty panoksia, Anthony on todella coolin näköinen. Roisto-osastolla Ricardo Palacios jättää Gene Quintanon selkeästi taaksensa: Polk Thompson on yksi kuvottavimmista roistoista, joita olen tv-ruudussa tai valkokankaalla aikoihin nähnyt. Palacios ei kuitenkaan vedä rooliaan överiksi ja siksi onkin pelottavaa, kun tuollaisia tyyppejä on oikeasti olemassa. Pike yrittää vähän hillitä sadistista veljeään siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämä osoittautuu lopulta myös pelkuriksi, jolloin myös Quintanon roolityö saa vähän enemmän tuulta purjeisiinsa. Pedro Almodovarin elokuvista tuttu Victoria Abril on vähän liian hyvä näyttelijä tähän elokuvaan ja näin pieneen rooliin.

 

Ferdinano Baldilla on visuaalista silmää ja hän osaa luoda vaikuttavan näköisiä kuvia ja näyttäviä yksittäisiä kohtauksia pienelläkin budjetilla. Pelkällä tuulikoneella hän saa jo paljon aikaan: aavekaupunkikaan ei olisi mitään ilman pöllyävää hiekkaa. Hidastetut kohtauksetkaan eivät ole ihan heikoimmasta päästä. Tämä italialaisen lännenelokuvan kakkosketjuun kuuluva ohjaaja olisi ansainnut saada parempia käsikirjoituksia kohdalleen, sillä hän saa vaatimattomammastakin paperista aina edes jotain aikaiseksi ja ”Kalpea kostaja” on siitä hyvä esimerkki.

 

Arvosana: ***

 

comin%27_at_ya%21.jpg