Dollar for the Dead

 

Pääosissa: Emilio Estevez, William Forsythe, Jordi Mollà

 

Ohjaus: Gene Quintano (1998) 94 min

 

Kun konfederaation sotaveteraani Dooley (William Forsythe) näkee tuntemattoman asemiehen (Emilio Estevez) ammuntakyvyt, hän ehdottaa tälle kumppanuutta 500000 dollarin löytämiseksi. Sisällissodan aikana neljälle miehelle annettiin kartan osa, joka oli painettuna revolverikoteloon. Hetken emmittyään ”Cowboy” suostuu. Dooley tietää, että yksi kotelo on Jacob Colbylla (Ed Lauter), mutta tämä istuu vankilassa odottamassa teloitusta. Kaksikko vapauttaa Colbyn, joka kertoo, että hävisi kotelon korttipelissä, mitä seuraa uskalias retki kotelon saamiseksi. Seuraava kotelo on haudattuna omistajansa kanssa. Colby haluaa päästä Cowboysta eroon, mutta Dooley tappaa hänet. Neljäs ja viimeinen kotelo on Punajalkojen johtajalla, eversti Skinnerillä (Jonathan Banks), joka on jo pitkään jahdannut Dooleya. Hän hyökkää joukkoineen Dooley ja Cowboyn kimppuun, mutta Skinner häviää taistelun ja menettää samalla myös kotelon. Pedraza on meksikolainen kaupunki, johon kartta sankarimme johdattaa. Skinner on jäänyt eloon ja liittynyt regulaattorien joukkoon, jonka johtajalla Reagerilla (Howien Long) on asioita selvitettävänä Cowboyn kanssa. Pedrazassa sotilaat piinaavat kaupunkilaisia. Isä Ramon (Joaquim de Almeida) on rukoillut pelastajaa ja uskoo Dooleyn ja Cowboyn olevan sellaisia. Nämä löytävät kullan, mutta joutuvat luopumaan siitä jäätyään alivoimalle sotilaihin nähden. Toivuttuaan vammoistaan, Dooley ja Cowboy tekevät suunnitelman kullan takaisin saamiseksi, mutta Skinner ja Reager puuttuvat asiaan ja lopussa ei enää taistella kullan vuoksi vaan henkilökohtaisista syistä.

 

Ilkeämielinen voisi todeta, että Led Zeppelinin biisiresepti koostui näistä elementeistä: otetaan vanhoista bluesklassikoista teksti sieltä, melodian pätkä täältä, sovitetaan täysin uusiksi, keksitään vetävä riffi ja näin on oma hittibiisi syntynyt. Gene Quintano on tehnyt saman spagettiwesterneistä. Viittauksia tunnettuihin elokuviin ja tapahtumiin on niin paljon, että niiden listaaminen tähän veisi liiaksi aikaa, mutta mainitaan nyt tärkeimpänä ruumisarkussa säilytettävä konekivääri. Kuten Zeppelinin tapauksessa, plagiointia on vaikea näyttää toteen. Toisin kuin Zeppelin, joka teki kuitenkin hienoja muunnelmia, kuten ”Whole Lotta Love”, ”Dollar for the Dead” on hengetön pastissi, joka tarkoituksellisesti ylityyliteltynä kääntyy tahattoman komedian puolella: elokuvassa tehdään varmasti ennätys siinä, kuinka monta kertaa yhdellä revolverilla voi ampua lataamatta sitä välillä. Elokuvasta tulee mieleen myös ”Blues Brothers”, jossa Elwoodin ja Jaken vihamieslista kasvaa sitä mukaa, kun elokuva etenee. Ja elokuvahan etenee sellaisella vauhdilla, että sitä katsoessa ihan hengästyy. Kliseiset hahmot ja nopea kerronta jättävät roolihahmot etäisiksi, varsinkin, kun monista henkilöistä päästään eroon välillä liiankin nopeasti. Tulee vaikutelma, että Quintanolla on mopo karannut käsistä. Tai ainakin matka on kovin epävakaata.

 

Nimetön roolihahmo on jatkumoa Eastwoodin ”Man with no Namelle”, vaikka todellisuudessa tällä oli joka elokuvassa eri nimi, eli ennemminkin ”Man with Many Names”. Tyylilaji tuo kuitenkin enemmän mieleen Sabata - ja Sartana -aiheiset westernit. Ja tässä on mentykin pahiten metsään: Martin Sheenin lahjattomista pojista vanhin on valittu aivan väärään rooliin. Lapsenkasvoinen ja pienikokoinen Estevez ei täytä Eastwoodin, Garkon, Cleefin tai edes elokuvan tuottaneen Tony Anthonyn saappaita likimainkaan, vaikka Anthony ja Estevez hieman samannäköisia ovatkin. Jotain kertoo sekin, että ”Poliisiopiston” Lance ”Proctor” Kinseykin on vakuuttavampi yhtenä Reagerin miehistä. Cowboyta kiintoisampi hahmo on jalkansa menettänyt sotaveteraani Dooley, mistä kiitos häntä näyttelevälle Forsythelle.

 

Sivuosissa on tuttuja kasvoja amerikkalaisista tv-sarjoista (Banks ja Lauter) ja paljon eurooppalaisia näyttelijöitä (de Almeida, Antonio Castro), koska elokuva on kuvattu perinteitä noudattaen Almeriassa. Kuvausjäljestä näkee, että kyseessä on tv-elokuva, joskin ihan kunnianhimoisesti toteutettu monine eri tapahtumapaikkoineen. Hauska yksityiskohta oli se, että ”Kalpean kostajan” viimeinen tapahtumapaikka on tässä ensimmäisenä. Näiden välissä Quintano on kirjoittanut mm. sellaiset ”jymymenestykset” kuin ”Poliisiopisto 3-5” ja Richard Chamberlainin tähdittämät ”Allan Quartemain -elokuvat”. Eli noihin verrattunahan ”Dollar for the Dead” nousee klassikoksi. Mutta vain noihin.

 

Arvosana: **½

 

dollar_for_the_dead.jpg