Scalawag

 

Pääosissa: Kirk Douglas, Mark Lester, George Eastman

 

Ohjaus: Kirk Douglas (1973) 92 min

 

Pegin (Kirk Douglas) johtamat merirosvot ryöstävät laivan, saaden lopulta peräänsä Meksikon armeijan. Peg lähettää neljä miestä piilottamaan saaliin. Yksi heistä Brimstone (Neville Brand) heittää kultasäkit hylätyn kaivoksen luona olevaan lampeen, kun muut miehet kaivavat muun saaliin maahan. Tämän jälkeen hän houkuttelee miehet kaivokseen ja räjäyttää sen haudaten heidät sinne. Peg, joka varmuuden vuoksi jätti Brimstonen kaksoisveljen (Neville Brand) vakuudeksi joukkoihinsa, ja kun Brimstone ei palaa, Peg tapattaa veljen. Brimstone pakenee ja asettuu sisarusten Lucy-Annen (Lesley-Anne Down) ja Jamien (Mark Lester) pitämään majataloon. Kun Brimstone huomaa, että matkassa ollut papukaija (Mel Blanc) osaa sanoa kätköpaikan koordinaatit, hän yrittää saada papukaijan hengiltä, mutta pääsekin itse majan maille pudottuaan majatalon kattorakenteista. Lucy-Ann on lähtenyt hakemaan apua miesystävältään Don Aragonilta (George Eastman), kun taas Peg on jäljittänyt Brimstonen majataloon. Hän tekeytyy saarnaajaksi ja voittaa lopulta Jamien ja Lucy-Annin luottamuksen. Don Aragon kuulee papukaijan puheet ja päättää lähteä etsimään aarretta. Hän palkkaa Pegin apurikseen. Jamie ja Lucy-Ann seuraavat Don Aragonin käskyjen vastaisesti. Pegin miehet tekeytyvät intiaaneiksi ja yksi heistä, Velvet (Don Stroud) ”pelastaa” Pegin ja Don Aragonin intiaanien hitaalta vesikuolemalta. Velvet ja kumppanit liittyy seurueeseen. Kaivoksella Jamie kuulee Pegin suunnitelmat ja laskeutuu notkossa sijaitsevalle kaivosalueelle perässään Pegin miehet. Jamie jää notkoon piiloon. Miehet luulevat löytäneensä aarteen maasta, mutta siellä on vain anastetut silkkikankaat. Aamulla Don Aragon löytää lammesta kultasäkit. Peg lähettää Fly Speckin (Danny DeVito) ylös nostamaan tikasköyden ylös. Kun he saavat Jamien kiinni, he vaihtavat tämän hengen kultaan. Fly Speck putoaa notkoon eikä ylös pääsyä enää ole. Peg ajautuu riitaan miestensä kanssa ja joutuu lopulta kaksintaisteluun Velvetin kanssa. Jamie uhkaa taistelun voittanutta Pegiä aseella ja tämä joutuu luovuttamaan kullan Don Aragonille, joka keksii suunnitelman notkosta poispääsemiseksi: he neulovat silkistä kuumailmapallon, joka jaksaa nostaa Jamien ylös. Seuraavana yönä Jamie heltyy ja päästää Pegin lähtemään pois.

 

Kirk Douglasin ensimmäinen ohjaustyö on melkoinen rimanalitus tälle maineekkaalle näyttelijälle. Euroopassa, tarkemmin Jugoslaviassa, kuvattu lännenelokuva on tehty kengännauhabudjetilla, eli himpun verran eroaa vaikkapa John Waynen esikoisohjauksestaAlamosta”, Elokuva on outo sekoitus amerikkalaista ja eurooppalaista sekä komediallista ja vakavaa lännenelokuvaa: tarkoituksellista lainaustakin siitä löytyy, etenkin banjon sisälle kätketty kivääri (”Sabata”). Tarina on paljon velkaa Robert Louis Stevensonin ”Aarresaarelle”. Tarinan keskiössä on merirosvo ja nuori poika. Douglasin elokuva onnistuu lähinnä juuri Pegin ja Jamien suhteessa, kun heidän välille muodostuu isä – poika -suhde. Samalla hahmot ovat myös samankaltaisia, joten elokuvan nimi Scalawag, joka tarkoittaa huliviliä, pojankoltiaista yms. sopii hyvin kumpaakin hahmoon. Muuten hahmot ovat karikatyyrisiä ja näyttelijät varsin kehnoja, vaikka tunnettuja kasvoja siinä vilahteleekin. Välillä mielenkiinto on täysin epäolennaisissa asioissa eikä kevyt ilkamointi toimi missään vaiheessa. Douglas tekee parhaansa, että mikään ei yllätä katsojaa, tästä esimerkkinä pässi, joka puskee Danny DeViton esittämän hahmon kaivosnotkon pohjalle. Yksijalkainen piraatti taistelee liikkumiseensa nähden epäuskottavan tehokkaasti: eihän Peg nyt mikään Zatoichi kuitenkaan ole! Tarinan moraalipuolikin mättää, sillä miksi Don Aragon, Lucy-Ann ja Jamie olisivat yhtään oikeutetumpia aarteeseen kuin Pegkään, kun eivät sitä kuitenkaan aio kenellekään palauttaa. Siksi tulkinnan kuvainnollinen sormen heristely Pegin suuntaan tuntuu kornilta.

 

Kuvakulmilla (ja sijaisnäyttelijän avustuksella, veikkaan) Douglasin puujalka on saatu autenttisen näköiseksi eikä taakse taivutettua jalkaa erota kuin harvoissa kohtauksissa. Jo aiemmin mainitsin, että Douglas on parhaimmillaan kohtauksissa Mark Lesterin kanssa, muulloin sortuu ylinäyttelyyn Danny DeViton ja Neville Brandin ohella. Oikein pelotti alkuun, kun Brandilla oli tuplarooli, mutta onneksi kumpikin roolihahmo vaihtoi hiippakuntaa hyvissä ajoin. Muihin verrattuna jättiläisen kokoinen George Eastman (206 cm) on yhtä kankea paitsi kokonsa myös näyttelynsä osalta. Eastman kärsi koostaan, sillä jotkut eivät halunneet näytellä noin ison kollegan kanssa, mutta ehkä työtarjouksia vähensi myös se, ettei hän ollut kummoinen työssään. Sittemmin hän on kirjoitellut mm. jo pornoelokuviksi laskettavia käsikirjoituksia, kuten ”Porno Holocaust”. Nuori Lesley-Anne Down on kieltämättä ilo silmälle, ja sellaiseksi hän elokuvassa jää. Tai onhan hänellä ratkaiseva rooli kuumailmapallon ompelijana! Mark Lesterin ura on jäänyt lähes pelkästään nuoruuteen eikä ainakaan Scalawagin perusteella tarvitse ihmetellä miksi, vaikka huonompiakin lapsinäyttelijöitä on.

 

Douglas itse on pitänyt ohjausdebyyttiään vähemmän positiivisena kokemuksena. Kokemuksen puute näkyy Douglasin ohjauksessakin, sillä ihan loppua lukuun ottamatta elokuvassa ei ole mitään henkeä.

 

Arvosana: *½

 

scalawag.jpg