Kuolemantuomitun muistio (The Lawless Breed)

 

Pääosissa: Rock Hudson, Julie Adams, John McIntire

 

Ohjaus: Raoul Walsh (1953) 83 min

 

John Wesley Hardin (Rock Hudson) saa armahduksen rikoksistaan. Vankilassa hän on kirjoittanut elämäkertateoksen, jonka jättää kustantajalle luettavaksi ja lähtee sitten kohti kotia. ”Hardin syntyy uskonnolliseen kotiin ja isä J.G. Hardin (John McIntire) yrittää istuttaa Jumalan pelkoa poikiinsa Johniin ja Joehen (William Pullen) sekä kasvattitytär Jane Browniin (Mary Castle). Kun John on kasvanut aikuiseksi, hän päättää ostaa oman tilan ja mennä naimisiin Janen kanssa. Pokeripeli, josta John on hankkinut rahaa, päättyy kohtalokkaasti, kun Gus Hanley (Michael Ansara) syyttää häntä huijauksesta ja yrittää ampua hänet. John on kuitenkin nopeampi. John päättää paeta saluunatyttö Rosie McCoyn (Julie Adams) avustuksella, peläten saavansa Gusin veljet kimppuunsa. Näin käykin ja hänestä annetaan etsintäkuulutus. John piiloutuu setäpuolensa John Clementsin (John McIntire) karjanajoporukkaan. Pysähdyttyään Abilenessa John joutuu jälleen ongelmiin, kun Hanleyt ovat tulleet etsimään häntä. Myös Wild Bill Hickok käy tervehtimässä Johnia ja käskee tämän poistua tunnin kuluessa. John, joka on ostamassa hääpukua Janelle, ei aio poistua, ennen kuin on saanut hääpuvun. Dirk Hanley (Lee Van Cleef) tulee haastamaan Johnia, joka ampuu hänet Clementsien tehdessä selvää muista veljeksistä. Palattuaan kotiseudulle John osallistuu laukkakilpailuun saadakseen lisää rahaa oman tilan ostoon. Hän on luvannut ilmoittautua lainvalvojille maanantaina, mutta sheriffi Webb (George Eldredge) aikoo viedä hänet heti. Kun John poistuu paikalta, Webb ampuu häntä olkapäähän, jolloin John ampuu sheriffin. Armeija ryhtyy jahtaamaan Johnia ja piirittää hänet isänsä talolle. John onnistuu pakenemaan, mutta Jane saa surmansa. Rose auttaa pahasti haavoittunutta Johnia toipumaan. Texas Rangerit aktivoidaan uudelleen etsimään kadonnutta Johnia, joka on muuttanut nimensä J. Swainiksi. John ja Rose menevät naimisiin ja heille syntyy lapsi. John pyytää isäänsä katsomaan poikaa,, kun tämä syntyy. Rangerit pääsevät Johnin jäljille tutkittuaan postin ja pidättävät hänet rautatieasemalla. John tuomitaan kahdenkymmenenviiden vuoden vankeuteen, josta hän pääsee kuvernöörin armahduksella 16 vuoden päästä pois.” John palaa kotiin. Tapaaminen poikansa (Race Gentry) kanssa menee pieleen, kun tämä rehvastelee hänen vanhalla aseella ja John lyö poikaansa. John jr. lähtee suutuspäissään kapakkaan, jossa hänet yllytetään kaksintaisteluun. John ehtii paikalle pelastamaan poikansa ilman asetta. Haavoittunut John viedään toipumaan kotiinsa.

 

Elokuva perustuu Hardinin omaelämäkertaan. Se, miten paljon elokuva on yhteneväinen kirjan kanssa, ei ole tiedossa, mutta Hardin tiettävästi väritti omia tarinoitaan ja ainakin elokuva on kaunisteltu versio historiallisesta asemiehestä, joka on Yhdysvalloissa yhtä kuuluisa kuin Jamesin veljekset, Billy the Kid jne. Yhtäällä miestä pidetään murhamiehenä, toisaalla väärin ymmärrettynä, mitä omaelämäkerta ja elokuvakin yrittävät todistaa. Hahmo Hardin esiintyy useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa ja onpa mm. Johnny Cash tehnyt laulun ”Hardin Wouldn't Run” ja Bob Dylan albumin ja sen avausraidan nimeltä ”John Wesley Harding”. Elokuvan tarina ottaa reippaasti historiallisia vapauksia, minkä voi päätellä jo pelkästään Hardinin vaimoista: Jane Bowen ja Carolyn Jane "Callie" Lewis. Wikipedian historiikissa mainitaan prostituoitu M'Rose vain hänen kuolemansa yhteydessä eikä jälkikasvusta ole mainintaa. Näin pahaksi osoittautuva historian vääristely aiheuttaa minussa sen, että mielenkiinto putoaa oitis. Hardin ei ollut niin puhtoinen kuin elokuva antaa olettaa, joten herääkin kysymys, miksi murhamiestä on haluttu näyttää tällaisessa valossa? Tuskin Hardin on itse noin paljoa siistinyt elämäänsä, sillä hän väitti tappaneensa 42 ihmistä, mutta valkokankaalle on päässyt vain muutama eikä puhettakaan, että mukana olisi se kuuluisin tappo, jossa Hardin ampui miehen kyllästyttyään tämän kuorsaukseen! Vaikka perustana onkin omaelämäkerta, niin Hardinin kuolema, jota hän ei tietenkään ole itse voinut tarinaan kirjoittaa (heh, heh), lähes raukkamaisesti toteutettu murha olisi ollut hyvä lisä tarinaan.

 

Jos ei tarina osoittautunut ikimuistoiseksi, niin Rock Hudsonkin tuntuu olevan väärä valinta Hardinin rooliin. Hudsonin näyttelijätyössä ei ole mitään vikaa, mutta onhan hän liian hurmurimainen kylmäveriseksi tappajaksi. Jopa Hudsonia jäykempi Gregory Peck näyttää Johnny Ringon roolissa uskottavammalta tappajalta. Niin vahvasti tarina pyörii Hardinin ympärillä, että muut hahmot jäävät statisteiksi. Hanleyn veljekset kuolevat ilman suurempaa roolia, Texas Rangereista ei tiedä, kuka hänen kannoillaan on. Naishahmotkaan eivät nouse sille tasolle, että pitäisi miettiä, miksi Hardin oli kiinnostunut ylipäätään kummastakaan. Suuri rakkaus Jane unohtuu hetkessä, kun tämä kuolee. Harmi, sillä sekä Julie Adams että Mary Castle molemmat välttävät genren stereotypiat. Tuplaroolin vetävä John McIntire vakuutti fundamentalistisena isänä, mutta tämän velipuolen rooli onkin sitten samaa huttua kuin muutkin hahmot. Erikoinen ratkaisu, kun velipuolet harvoin ovat identtisiä. Clementsin yhtä poikaa näyttelee sheriffi McCloud, eli Dennis Weaver. Wild Bill Hickok (Robert Anderson) pyörähtää elokuvassa ilmeisesti sen takia, koska jossain vaiheessa miesten tiet risteytyivät ja se on riittävä syy tuoda mies elokuvaan.

 

Kyllähän veteraani Raoul Walsh osaa elokuvan teon, mutta käsikirjoituksen tulisi olla samalla tasolla. On hieman vaikea kuvitella, mikä tämän elokuvan kohdeyleisö on. Tuskinpa sitä on eurooppalaisia ajatellen tehtykään, mutta kovin vaikea on asettua Hardinin saappaisiin tai niellä näin räikeää historian vääristelyä.

 

Arvosana: **

 

the_lawless-breed.jpg