Blackthorn

 

Pääosissa: Sam Shepard, Eduardo Noriega, Stephen Rea

 

Ohjaus: Mateo Gil (2011) 102 min

 

James Blackthorn, entiseltä nimeltään Butch Cassidy (Sam Shepard) päättää myydä kasvattamansa hevoset ja palata Yhdysvaltoihin Boliviasta, jossa on piileskellyt viimeiset neljännesvuosisadan. Hän aikoo mennä tapaamaan edesmenneen ystävänsä Sundance Kidin (Padraic Delaney) poikaa. Kun hän on paluumatkalla kotitilalleen, Blackthorn joutuu väijytyksen uhriksi ja menettää hevosensa, jonka satulalaukuissa oli kaikki hänen säästönsä. Hän saa väijyjän kiinni. Väijyjä, espanjalainen insinööri Eduardo Apodaca (Eduardo Noriega) yrittää pelastaa henkensä kertomalla, että hänellä on kaivosjohtajan Patiñon rahoja kätkettynä hylättyyn kaivokseen. Blackthorn epäilee asiaa hetken, mutta koska hänellä ei ole mitään hävittävää, he lähtevät hakemaan rahoja. Peräänsä he saavat Patiñon miehet ja kaivoksella käydyn lyhyen taistelun jälkeen he pakenevat Blackthornin tilalle. Seuraavana aamuna tilalle saapuu kaksi bolivialaisnaista, väittäen löytäneensä Blackthornin hevosen. Tosiasiassa naiset ovat tulleet tappamaan Eduardon. Blackthornin palvelijatar ja rakastajatar Yana (Magaly Solier) saa surmansa ja miehet päättävät paeta maasta laivalla. Ensin on ylitettävä suolatasanko. Tehtävää ei helpota Patiñon määrätietoinen jahtiporukka. Miehet erkanevat ja tajunsa nestehukan takia menettänyt Blackthorn tuodaan läheiseen kaupunkiin, jossa Butchia, Kidiä ja tämän naisystävää Ettaa (Dominique McElligott) jahdannut Pinkertonin agentti Mackinley (Stephen Rea) tunnistaa hänet. Hän aikoo ilmiantaa miehen Bolivian armeijalle ja todistaakseen olleensa oikeassa, ettei aikoinaan löydetyt ruumiit olleet Butchin ja Kidin, mutta tulee lopulta toisiin aatoksiin ja antaa Blackthornin paeta, kunnes saa kuulla tämän kumppanuudesta Eduardon kanssa. Mackinley kertoo Blackthornille, että rahat eivät ole Patiñon vaan kaivostyöläisten, jotka ottivat kaivoksen haltuunsa. Ennen poistumistaan maasta, Blackthorn haluaa selvittää asian Eduardon kanssa, saaden samalla armeijan peräänsä.

 

Ilmeisesti tuotantoyhtiö ei ole uskonut ”Blackthornin” kaupalliseen menestykseen, sillä elokuvan ensi-ilta oli iTunesissa! Ihan näppärän tarinan portugalilainen Miguel Barros on kehitellyt sille salaliittoteorialle, että Butch Cassidy olisi elänyt pidempään kuin on arveltu. Varmuutta Cassidyn kohtalosta ei varmaan saada koskaan, joten uskotaan siihen, että hän kuoli 1908. Mielenkiintoisesta aiheesta ja hyvistä näyttelijöistä huolimatta elokuva jää toiminnaltaan ja henkilökuvaukseltaan suorastaan kylmäksi, ehkä jopa tarkoituksellakin: pesäero perusamerikkalaiseen westerniin ja sen sankarimyyttiin on ilmeinen, mutta samalla kuvaus roistosta taiteilee rajalla, jossa roistoa kuvataan vähän turhankin lämpimin tuntein, koska eihän Butch Cassidyn kohdalla mistään Robin Hoodista voida puhua. Ohjaaja Mateo Gil tunnetaan paremmin käsikirjoittajana, ja sellaiset hienot espanjalaiset elokuvat kuin ”Tesis”, ”Avaa silmäsi” ja ”Meri sisälläni” ovat Gilin ja Alejandro Amenábarin kynästä. Ehkä Amenábarin panosta olisi kaivattu ”Blackthornissakin”. Gil kuvausryhmineen tekee kyllä parhaansa näyttääkseen Bolivian houkuttelevalta matkakohteelta: Blackthornin tila on itsessään eristäytynyt paratiisi. Pitkät ratsastuskohtaukset tuovat mieleen tarinan esiosanButch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat”.

 

Elokuvassa on mukana Amenábarin luottonäyttelijä Eduardo Noriega, jonka näyttelijätyöstä olen aina pitänyt, mutta ”Blackthornissa” hän ei saa köykäisestä espanjalaisnilkistä irti mitään, vaan on täynnä vailla särmää verrattuna konkari Sam Shepardiin, joka onnistuu tekemään Cassidystä surullisen hahmon ritarin, jonka omatuntokin on alkanut vanhemmilla päivillä kolkuttaa, sillä mikä muuten selittäisi hänen suhtautumisensa ryöstettyjen rahojen alkuperään: eiköhän Butch ja Kid nuoruudessa varastaneet myös ”kansan” rahoja. Takautumissa palataan aikaan, jolloin Kid oli vielä elossa, ja heitetäänpä epäilys siihenkin suuntaan, että Etta oli oikeasti raskaana Butchille. Nuorempaa Butchia näyttelee tanskalainen Nikolaj Coster-Waldau, joka tunnetaan nykyään parhaiten ”Game of Thronesin” Jaime Lannisterina, mutta ”Yövahdista” hän tuli tunnetuksi. (Ei hassumpi filmidebyytti hänelle ja ohjaaja Ole Bornedalille.) Tiettyä yhdennäköisyyttä Shepardin ja Coster-Waldaun välillä on. Gil on luottanut eurooppalaiseen näyttelijätaitoon, sillä amerikkalaisrooleihin on valittu irlantilaiset Stephen Rea, Padraic Delaney ja Dominique McElligott, kun taas bolivialaisia esittävät minulle tuntemattomat eteläamerikkalaiset näyttelijät. Monikansallisesta tuotannosta johtuen näyttelijät on laitettu puhumaan espanjaa ja englanninkieliset dialogit käydään vain takaumissa sekä Blackthornin ja Eduardon sekä Mackinleyn välillä. Tämä tuo elokuvaan paljon kaivattua autenttisuutta, mikä ei amerikkalaistuotannoissa ole aina ihan selviö. Täysin selväksi ei käy se, miksi Mackinley ei luovuta Blackthornia armeijalle. Miehen alkoholismi voi olla syy estämään loogista ajattelua. Rea tuntuu ajautuneen viime vuosina tällaisiin katkeroituneisiin juopporooleihin. Lukuun ottamatta Blackthornia, hahmot ja koko leffa jäävät harmittavan keskinkertaiseksi, josta ei oikein jää mitään muuta pysyvää mieleen kuin Shepardin ja Noriegan vuorotellen tulkitsema rallatus ”Sam Hall”.

 

Arvosana: **½

 

blackthorn.jpg