Before Sunset (Voor sononder)

 

Pääosissa: Dawid van der Walt, Marie du Toit, Tromp Terre'blanche

 

Ohjaus: Emil Nofal (1962) 67 min

 

Etelä-Afrikka, Toisen buurisodan loppuhetkillä 1902. Brittijoukot ovat päihittäneet buurit ja osapuolten välillä on edelleen kitkaa. Voittajaosapuoli yrittää haalia maita imperiumin kannattajille. Näin myös transvaalilaisessa pikkukaupungissa, jossa Kurt Bester (Tromp Terre'blanche) yrittää saada maatilojen hallinnan itselleen. Erään maatilan omistajan poika Daan le Roux (Vonk de Ridder) on saanut tarpeekseen ja ryhtyy metsätiellä kapinaan Besterin miehiä vastaan. Entinen sotilas Flip Lourens (Dawid van der Walt) on saapumassa kaupunkiin ja auttaa Daania. Miehet jäävät kuitenkin tappelussa kakkoseksi. Jääräpäinen Daan ei jätä asiaa sikseen vaan menee suoraan Besterin luo haastamaan riitaa. Flip ehtii auttamaan ennen kuin Daanille käy huonosti. Rauhoituttuaan Daan neuvoo Flipille tien kuolleen sotilastoverinsa Pretoriuksen tilalle. Matkalla hän tapaa tämän sisaren Martien (Marie du Toit). Viileä ensitapaamisen jälkeen parin välit alkavat lämmetä, ja Daanin ehdotuksesta Flip jää tanssiaisiin, jotka päätyvät joukkotappeluun. Bester aikoo ottaa le Roux'n tilan väkisin: hän ruoskii Daania niin kauan, että tämän isä (Jan Bruyns) suostuu kirjoittamaan luovutustodistuksen. Flip on saanut tarpeekseen ja hakee paikalliselta lainvalvoja Hannesilta (Pieter Bezuidenhout) aseen. Hannes on takavarikoinut alueen aseet, mutta joutunut pakosta luovuttamaan osan Besterille. Flipin yritys riisua Bester aseista epäonnistuu ja hän joutuu putkaan. Daan ja Martie auttavat häntä pakenemaan. Pretoriukset ovat kätkeneet muutamaan kiväärin mailleen ja niille onkin pian käyttöä, kun Bester, joka on saanut tietää Flipin paenneen, haluaa saada heidät hengiltä. Hannes pääsee irti Besterin ikeestä ja saapuu auttamaan tilallisia. Kun Bester on kukistettu, Flip aikoo lähteä kullankaivajaksi, mutta Daan onnistuu vakuuttamaan, että jotain arvokkaampaa on kaupungissa ja Flip palaa Martien luo.

 

Etelä-Afrikasta ei tule ensimmäisenä western mieleen, mutta niin vaan tämä ”sisällissotaan” liittyvä tarina on puettu lännenelokuvan muotoon. Ja eikä idea huonolta vaikuta, sillä monia westernin peruselementtejä, eli kiista maanomistuksesta, kaupunkiin saapuva yksinäinen ratsastaja jne. on mahdutettu mielenkiintoisella tavalla tarinaan. Elokuvan valmistumisajankohta osuu aikaan, jolloin Etelä-Afrikan eristäytyminen apartheidin vuoksi alkoi ja maa erosi Kansainyhteisöstä. Tämä ei voi olla näkymättä elokuvan teemassa. Elokuva itsessään ei ota kantaa apartheidiin, vaan luo henkeä kansakunnan yhtenäisyyden puolesta: maanomistajat kohtelevat mustia renkejään elokuvassa kuten ketä tahansa työmiestä, joten sen suhteen ei ole mitään valittamista. Sen sijaan elokuva vaikuttaa nopeasti tehdyltä. Käsikirjoituksessa oiotaan mutkia sumeilematta ja paikasta ja kohtauksesta toiseen hypätään vailla uskottavuuden häivääkään ja kerronta on muutenkin töksähtelevää. Esim. Daan, menetettyään tajunsa tappelussa, menee suoraa tietä kaupungin saluunaan uuteen tappeluun, ja voimasuhde on noin 1 vastaan 7. ”Veljessodan” ympärille olisi voinut rakentaa suurempaakin draamaa, mutta siihen ei ole päästy eikä 67 minuuttia riittäisi muutenkaan asian laajempaan pohdiskeluun. Ja elokuvan tausta tuskin aukeaa laisinkaan sellaiselle, joka ei tunne Etelä-Afrikan historiaa. Täytyi itsenikin lukea buurisotien historiasta, jotta selvisi, ketkä taistelivat ja mistä, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Emil Nofal lienee tarkoittanut elokuvan vain kotimaiselle yleisölle.

 

Tuotanto muistuttaa paljon esim. John Waynen Lone Star -filmien tuotantoa tietyin poikkeuksin: jos Lone Starin elokuvissa toiminta oli lähes ainoa kiinnostava asia, niin ”Before Sunsetissä” toiminta menee tahattoman komiikan puolelle: miestä lyödään turpaan antaumuksella ja kaiken mätkimisen jälkeen miehet pomppaavat pystyyn jatkamaan tappelua eikä kenellekään ilmaannu minkäänlaisia jälkiä nujakoinnin seurauksena. Äänitehosteet lisäävät tahattoman komiikan määrää. Miellyttävän yllätyksen tarjoavat kokemattomat näyttelijät. Tuntemattomia nimiä kaikki, tai tuskin eteläafrikkalaisille, mutta hoitavat vähäiset mahdollisuutensa kunnialla: ei tietoakaan ylinäyttelemisestä tai dramaattisista ilveilyistä eikä toisaalta mitään jäykkää patsasteluakaan. Dawid van der Walt on ihan jämäkkä yksinäisenä sankarina, joka sekoittaa kaupungin saapumisellaan ja Marie du Toit pärjää mainiosti amerikkalaisille kollegoilleen niin näyttelemisessä kuin ulkonäössäkin.

 

Etelä-Afrikan sotahistoriasta on tehty suuremman budjetin tuotantoja, mm. loistava ”Zulu”, mutta kaikki näkemäni elokuvat ovat olleet brittien näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista nähdä ”Before Sunsetin” kaltaisia elokuvia enemmänkin, hieman kunnianhimoisemmin toteutettuna toki.

 

Arvosana: *½

 

before_sunset.jpg