He kuolivat uhmaten (Streets of Laredo)

 

Pääosissa: William Holden, Macdonald Carey, Mona Freeman

 

Ohjaus: Leslie Fenton (1949) 93 min

 

Kolme rosvoa Lorn Reming (Macdonald Carey), Jim Hawkins (William Holden) ja postivaununajajaksi soluttautunut Wahoo Jones (William Bendix) tekevät jälleen onnistuneen ryöstön. Tämän jälkeen he saapuvat karjatilalle, jota meksikolaisrosvo Charley Calico (Alfonso Bedoya) miehineen on juuri ryöstämässä. Tilan omistaja on saanut surmansa ja miehet pelastavat tämän veljentyttären Rannie Carterin (Mona Freeman). Ennen kuin Calico ehtii poistua, Lorn ottaa tältä korvauksen aiheuttamastaan tuhosta ja päästää miehen menemään. Miehet jättävät Rannien tuntemattoman miehen luokse asumaan, miehen, jota Lorn kutsuu nimeltä Pop (Clem Bevans), väittäen samalla asuneen miehen kanssa nuoruudessaan. Pian miehet poistuvat, mutta saavat Calicon peräänsä. Miehet lähtevät omille teilleen ja Lorn ajautuu pariksi vuodeksi eroon Jimistä ja Wahoosta. Kun Jim ja Wahoo ovat aikeissa ryöstää postivaunut, homma keskeytyy, sillä Texas Rangereiden palkkalähetystä valvovat itse Texas Rangerit. Eräällä pysähdysasemalla Lorn on samoissa aikeissa. Jim ottaa hänet kiinni, koska pelkää ystävänsä kuolevan Rangereiden käsittelyssä ja Lorn laitetaan selliin Jimin ja Wahoon päätyessä tahtomattaan lainvartijoiden palvelukseen. Ensitöikseen he aikovat vapauttaa Lornin. Tämän tapahduttua miehet saavat nuhteet, mutta pääsevät mukaan jäljittämään karjavarkaita. Lorn on saanut karjavarkaat kiinni ja ”lahjoittaa” nämä Jimille ja Wahoolle. Samalla miehet sopivat tekevänsä yhteistyötä: tieto lähetyksistä vuodetaan Lornille, joka alkaa havitella Calicon paikkaa. Rangeritkin ryhtyvät jahtaamaan Calicoa, kun nämä ovat hyökänneet Popin luo ja tämä on kuollut järkytyksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Kun yksi Ranger saa surmansa, Jim ottaa asian henkilökohtaisesti ja tappaa Calicon tämän vastustellessa pidätystä. Wahoo pelastaa Jimin Calicon miesten käsistä. Jim on rakastunut Rannieen, mutta kun hän löytää Lornin tämän luota, hän poistuu paikalta. Rannie tajuaa lopulta, ettei Lorn ole sellainen mies ollenkaan kuin hän toivoisi ja ajaa hänet pois. Lorn on luvannut pysytellä poissa Jimin alueelta, mutta hän pettää lupauksensa. Jim saa määräyksen etsiä Lorn, jolloin hän eroaa palveluksesta, pidätetään yhteyksistään Lorniin. Tehtävä annetaan Wahoolle. Lorn tappaa Wahoon, jolloin Jim päästetään vapaaksi ja hän lähtee Lornin perään. Hän tietää, että Lorn on tallettanut ryöstöistä saadut rahat pankkiin Laredossa, ja kun tämä astuu ulos pankista mukaan pakotetun Rannien kanssa, vanhat ystävykset joutuvat ottamaan mittaa toisistaan.

 

Mahtipontisesta suomenkielisestä nimestä huolimatta elokuva on aika pienimuotoinen b-western. Eipä alkuperäinenkään nimi oikeaa kuvaa anna elokuvasta, sillä Laredo on vain pienessä osassa elokuvan viimeisten parin minuutin aikana, puhumattakaan, että elokuvalla olisi tekemistä jotain laulun ”The Streets of Laredo” kanssa: laulun tekstissä on aivan eri tarina enkä minä kuullut, että laulua olisi laulettu kertaakaan elokuvan aikana. Taustalla se toki soi useastikin orkesterisovituksena. Laredon tilalla voisi olla mikä tahansa teksasilainen kaupunki, mutta tällä tavoin on saatu yhdistettyä tämä mm. Johnny Cashin tulkitsema laulu elokuvaan. Oikeasti kyse on uusi versio King Vidorin elokuvasta ”Texasin kuolemaneskadroona”, (Kuka näitä nimiä on oikein keksinyt?) jossa asetelma on päinvastainen: Jim ja Wahoo jahtaavat langennutta Rangeria. ”Laredon” juoni voi kuulostaa hieman epäuskottavalta, mutta osaston johtaja majuri (Stanley Ridges) toteaa, ettei miesten menneisyys häntä kiinnosta, jos miehet vannovat ja kunnioittavat Texas Rangersien valaa. Itselleni ”Laredon” asetelma, ristiriita sankarien olemuksen välillä, vaikuttaa mielenkiintoisemmalta. Sen sijaan epäuskottava käänne on se, kun Pop ottaa Rannien luokseen asumaan, vaikka täysin tuntematon mies tarjoaakin ruhtinaallisen korvauksen palveluksesta. 90-luvulta on myös samanniminen tv-sarja, joka ei kuitenkaan ole kolmas versio aiheesta, vaikka siinäkin seikkailevat Texas Rangerit.

 

Juoni ei varsinaisesti tarjoa mitään kovin yllättävää roolihahmojen taustojen ”kiepautuksen” lisäksi: hyvissä ajoin käy selväksi, että Jimin ja Lornin välille kehittyy se viimeinen taisto. Lornin ja Jimin välillä on vahva side, joka on omiaan tekemään taistosta hankalan kummallekin. Asiallinen näyttelijäpari Holden ja minulle tuntemattomampi Carey tuovat tämän myös esiin ilman ylidramaattista tulkintaa, mikä todistaa sen, että vähempikin huseeraus tekee asian selväksi. Varsinkin Careyn vähäeleinen, brittiläinen tyyli miellyttää: charmantti käytös antaa uskottavuutta sille, että naisten on helppo langeta juuri tämänkaltaisiin miehiin, ja miestenkin on helppo pitää häntä johtajanaan. Mukavasti loppua kohti tiivistyvää tarinaa haittaavat sekä harvinaisen ärsyttävä naisnäyttelijä Mona Freeman että tv-tuotantomainen tekniikka, sillä studiossa on kuvattu niin paljon kuin vain on suinkin ollut mahdollista. Mona Freeman sortuu rasittavaan ylinäyttelyyn, etenkin esittäessään nuorempaa Rannieta. Ranniella on kuitenkin ratkaiseva osuus tarinan lopussa, joten muuten aika turhaa hahmoa ei ole voinut oikein poiskaan jättää. Wahoota näyttelevän William Bendixin rooli poikkeaa tovereistaan: hän ei ole samalla tavalla ystävä kummankaan miehen kanssa kuin Lorn ja Jim ovat keskenään. Wahoon tehtävä on olla myös se tarinan hauska hahmo, mutta onneksi alkua lukuun ottamatta hänen rooliaan ei ole kirjoitettu överiksi eikä sitä tee myöskään Bendix, kun taas Alfonso Bedoya tulkitsee meksikolaisrosvoa hyvin karikatyyrisesti. Calicon ”työnjohtajaa” näyttelee Ray Teal (”Bonanzan” sheriffi Roy Coffee).

 

Kontrasti edelliseen katsomaani westerniin, ”The Hateful Eightiin”, on melkoinen, jossa tuotanto on viimeisen päälle hiottua, kun taas ”Laredossa” tarina on pääasiassa, vaikka välillä vähän haipakkaa pidetäänkin, etenkin Tarantinon elokuvaan verrattuna. Kummallekin löytyy katsojansa: minua viehättää jälkimmäinen enemmän. Ainakaan ohjaaja Leslie Fentonin ego ei paista elokuvasta.

 

Arvosana: ***½

 

streets_of_laredo.jpg