Cold Vengeance colour (The Dawn Rider b&w)

 

Pääosissa: John Wayne, Marion Burns, Reed Howes

 

Ohjaus: Robert N. Bradbury (1935) 53 min

 

John Mason (John Wayne) palaa kotikaupunkiinsa ja ajautuu välittömästi tappeluun Ben McCluren (Reed Howes) kanssa. Ben työskentelee Johnin isälle (Joseph De Grasse) ja lopulta miehet paiskaavat kättä ja juovat yhdessä viskiryypyt. Ben esittelee Johnille Alice Gordonin (Marion Burns), johon on syvästi rakastunut. Kun John menee tapaamaan isäänsä postivaunutoimistoon, ryhmä rikollisia on ryöstämässä tämän kassakaappia, ja kun isä vetää aseen esiin, mies pilkullisessa kaulahuivissa ampuu hänet. Rosvot pakenevat ja John ja Ben tämän perässä lähtevät ajojahtiin. John saa muutaman rosvoista hengiltä, mutta haavoittuu itse vakavasti. Ben vie hänet toipumaan Alicen luo. Saluunan omistaja (Yakima Canutt) kertoo pilkullista huivia käyttävälle, että John olisi saatava hengiltä. Tämä lähteekin Alicen luo. Houreinen John tajuaa, että Alicen esittelemä mies on hänen veljensä Rudd Gordon (Dennis Moore), mutta koska tämä ei osaa yhdistää häntä isänsä tappajaan, Rudd ei ryhdy toimenpiteisiin siskonsa silmien edessä. Sen sijaan Rudd alkaa syöttää Benin mieleen epäilyksiä siitä, että John aikoo ottaa Alicen itselleen. Toivuttuaan vammastaan, John lähtee ajamaan kuljetusta: kulta on korvattu kivillä ja John huomaa, että kärryihin on piiloutunut asiattomia. Rudd joukkoineen lähtee jälleen kerran ryöstämään kuljetusta. John ja toinen ajaja Pete (Earl Dwire) hoitelevat salamatkustajat ja valmistautuvat kohtaamaan takaa-ajajat. Pete saa surmansa, samoin rosvot Ruddia lukuun ottamatta. Rudd pakenee, mutta John lähtee takaa-ajoon. Rudd käy hakemassa Alicen luota tuoreen hevosen. Ben näkee Johnin ja Alicen ja vetää asiasta omat johtopäätökset. Saluunassa John yhdistää pilkullisen kaulahuivin ja Ruddin ja miehet sopivat kohtaavansa toisensa neljältä. Ben tyhjentää mustasukkaisuudessaan Johnin revolverin luodeista. Saluunan omistaja ja Rudd järjestävät väijytyksen. Myös Ben lähtee Johnin perään selvittämään tilit...

 

”Cold Vengeancen” juonessa olisin paljon enemmän potentiaalia kuin näissä halpisleffoissa keskimäärin, etenkin ihmissuhdepuolella. Bradburyn ohjauskyvyt ja taloudelliset resurssit eivät kuitenkaan riitä saattamaan postivaunuja perille. Katsojan ei anneta pohtia juonta, vaan kaikki pureksitaan valmiiksi ja lopulta elokuvassa ei ole mitään yllättävää, mikä on sääli, sillä juoni olisi tarjonnut siihen oivan mahdollisuuden. Ryöstäjän henkilöllisyyden olisi voinut salata pidemmälle jännityksen ylläpitämiseksi. Nyt se paljastuu käytännössä siinä vaiheessa, kun Alice kertoo odottavansa sitä, että voi esitellä veljensä Johnille, mikä tapahtuu jo ennen postivaunutoimiston ryöstöä. Eikä Benin loppuratkaisussa onnistuta juuri sen paremmin, joka potentiaalinsa perusteella olisi antanut mitä mielenkiintoisimman tilaisuuden jännittää, mihin ratkaisuun Ben päätyy: haastaakseen Johnin vai auttaakseen häntä. Jostain syystä lopusta tuli hieman ”Sheriffin” loppuratkaisu mieleen ja hatara muistikuva on, että loppuratkaisua olisi käytetty jossain spagettiwesternissä. Osissa toimintakohtauksia on käytetty nopeutettua kuvaa ja leikkaus yrittää olla ilmeisesti kunnianhimoisempaa kuin mitkä ovat olleet rahkeet. Esim. Benin ja Johnin nyrkkitappeluun on leikattu lyhyitä puolilähikuvia miehistä iskemässä kohti kameraa. Lopputulos on ainoastaan säälittävyyden ja naurettavuuden välimaastossa.

 

Tuotantotiimi ja näyttelijöistä etenkin Ruddia esittävä Dennis Moore eivät ole oikein sisäistäneet mitä eroa on mykkä- ja äänielokuvilla: musiikkikin on suoraan kuin mykkäleffoista, välillä aiheuttaen säpsähdyksen, kun urut töräyttävät soundinsa kaiuttimesta mitä yllätyksellisimmillä hetkillä ja Ruddin ilmeily on ylikorostavaa, mikä ei edesauta jännityksen ylläpitämisessä alkuunkaan, kun John Masonin puhuessa jotain ryöstöön ja isänsä murhaan liittyvästä Rudd vetää naamalleen todella epäilyttävältä näyttävän ilmeen Waynen hahmossa on jo hieman sitä rehvakkuutta, mistä hän tuli tunnetuksi ja alun mainio sanailu Reed Howesin kanssa vahvistaa tämän. Siinä sitä on miehekästä kukkoilua parhaimmillaan.

 

Mietin, että kun Hollywoodissa on tehty turhempiakin uusintaelokuvia, niin joku olisi voinut tarttua tähän. No, niin onkin jo tehty eikä arvostelut ole kovin mairittelevia. Mutta itsehän se olisi lopulta arvioitava.

 

Arvosana: **½

 

tha_dawn_rider.jpg