Ratsasta viimeinen taival (Lonely Are the Brave)

 

Pääosissa: Kirk Douglas, Walter Matthau, George Kennedy

 

Ohjaus: David Miller (1962) 107 min

 

Jack Burns (Kirk Douglas) elää vanhan ajan karjapaimenen elämää, kulkien hevosellaan Whiskyllä työpaikasta toiseen. Pitkän työrupeaman jälkeen hän menee tapaamaan ystäväänsä Paul Bondia (Michael Kane). Tämän vaimo Jerri (Gena Rowlands) kertoo, että Paul on pidätetty ja hänet passitetaan kahdeksi vuodeksi vankilaan laittomien siirtolaisten auttamisesta. Jack aikoo vapauttaa ystävänsä, mutta ensin hänen täytyy päästä samaan selliin Paulin kanssa. Jack menee läheiseen juottolaan ja ajautuu tappeluun yksikätisen sotaveteraanin (Bill Raisch) kanssa. Jack pidätetään, ja vaikka hänellä ei ole mitään henkilöllisyystodistuksia, poliisit vapauttavat hänet. Jack alkaa nujakoida poliisien kanssa ja hänet vangitaan välittömästi. Päästyään samaan selliin Paulin kanssa, Jack yrittää suostutella tätä pakenemaan kanssaan. Paul lupaa auttaa Jackia paossa, mutta kun he ovat saaneet sahattua kalterit Jackin saappaaseen piilottamilla viiloilla, Paul ei halua riskeerata perhettään ja aikoo istua koko tuomion. Jack saa peräänsä sheriffi Morey Johnsonin (Walter Matthau), joka miehineen jahtaa häntä Sandian vuoristoon. Jack ampuu alas helikopterin, ja hänet sellissä pahoinpidellyt apulaissheriffi Gutierrez (George Kennedy) saa maistaa omaa lääkettään. Vuoriston ylittäminen on käydä Whiskyn kohtaloksi, mutta lopulta he pääsevät harjanteelle ja Johnson lopettaa jahdin siihen, uskoen Jackin päässeen karkuun. Miesten tiet risteävät kuitenkin vielä kertaalleen.

 

Kirk Douglas on nimennyt elokuvan hänen henkilökohtaiseksi suosikikseen ja onpa se myös yksi arvostetuimpia westerneitä vähäisestä huomiosta huolimatta. Tästä voisi väitellä pitkään, onko kyseessä western, kun tapahtuma-aika on 1950-60-lukujen taitteessa, ilmeisesti Trumanin presidenttiaikana, koska tämän kuva roikkuu sheriffin toimiston seinällä. Joitakin westernkliseitä tarinassa on ja päähenkilö on ainakin omasta mielestään oikea cowboy. Teemana on yksilön- ja liikkumisenvapaus, jotka itsessään ovat toki mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita, mutta minä en päässyt täysin elokuvan tapahtumiin sisälle. Jotkut juonelliset ratkaisut eivät vaan käyneet järkeen, sillä muuten pidin elokuvaa erinomaisena: 1) Miksi ihmeessä se yksikätinen alkaa haastaa riitaa Jackin kanssa? 2) Miksi poliisit lopettivat jahtaamisen Jackin päästyä vuoriston huipulle? Matkaa Meksikoon tai jollekin osavaltion rajalle on kuitenkin paljon. 3) Näinköhän ihmisiä laitettiin tuolloinkaan selliin tarkistamatta heitä perinpohjaisesti, etenkin kun vangittu on tapellut poliisien kanssa. 4) Kun Jack on jo kertaalleen ollut ongelmissa ylittää tie autoihin tottumattomalla hevosella, niin miksi hän tekee saman virheen uudestaan? 5) Jackin ohessa sellistä pakeni kaksi muutakin vankia, mutta kaikki resurssit on laitettu Jackin etsintään.

 

Muutenkaan en ole juuri sellaisten elokuvien tai laulujen ystävä, joissa julistetaan, miten ennen oli kaikki paremmin, varsinkin kun päähenkilö on hyvin usein tragikoominen hahmo, jonka omituisuudelle voi huoletta nauraa. ”Ratsasta viimeinen taival” välttää tämän karikon, sillä Jack Burns on hahmona mielenkiintoinen: Korean sodan veteraani, joka löi esimiestään ja istui 7 kuukautta sotilasvankilassa. Elokuva ei tarjoa valmista vastausta sille, miksi Burns on valinnut elämäntapansa: haluaako hän elää menneisyydessä vai onko hän vain kapinallinen? Douglas heittäytyy rooliinsa täysillä ja hänen suhteensa tärkeimpää olentoon, eli hevoseensa, tulee hyvin esille. Walter Matthaun esittämä sheriffi poikkeaa niin ikään tavallisesta: usein lainvalvojat kuvittelevat olevansa laki itsessään, mutta sheriffi Johnson ajattelee inhimillisemmin niin roistoja kuin kollegoitaankin kohtaan. Pahan poliisin rooli menee George Kennedylle, joka kaikessa kliseisyydessään sopii hänelle hyvin. Carroll ”Archie Bunker” O'Connor esittää rekkakuskia, jonka rooli on aluksi hyvin epäselvä, mutta kaikki selviää aikanaan puutteistaan huolimatta mielestäni hienossa ja tunteikkaassa loppuratkaisussa. Kunpa koko elokuva olisi yltänyt samalle tasolle.

 

Douglasin suuhun on kirjoitettu hersyvää dialogia. Kun poliisit tivaavat häneltä henkilöllisyyspapereita, niin Burns toteaa tietävänsä vallan hyvin, kuka on. Vähän sattumaa, että katsoin elokuvan tähän aikaan, mutta elokuvan teemat eivät ole vanhentuneet vuosikymmenten jälkeen vaikkei nykyisen kaltaista massaliikehdintää olisikaan.

 

Arvosana: ***

 

lonely_are_the_brave.jpg