Dynamiitti-Hark (One More Train to Rob)


Pääosissa: George Peppard, John Vernon, Diana Muldaur


Ohjaus: Andrew V. McLaglen (1971) 108 min


Neljä miestä, Harker Fleet (George Peppard), Jim Gant (Steve Sandor), Red (Harry Carey jr.) ja Slim (Timothy Scott) aikovat ryöstää junan. Harkerin naisystävä Katy (Diana Muldaur) on viattomana matkustajana juonessa mukana, kuten myös irlantilainen ratamies Timothy Xavier Nolan (John Vernon). Katy ja Tim kuljettavat saaliin mukanaan, jos ja kun neljä ryöstäjää joutuvat epäilyksen kohteeksi. Paikallinen sheriffi (Robert Donner) tarkistaa kaikki kaupunkiin hiljattain saapuneet tuntemattomat miehet. Nelikko on keksinyt vedenpitävät alibit, mutta Harker joutuu pulaan, kun Jonesin veljekset Eli (Merlin Olsen) ja Luke (Phil Olsen) tulevat hakemaan Harkeria haulikkohäihin, sillä heidän sisarensa Cora Mae (Pamela McMyler) on raskaana ja Harkeria pidetään isänä. Paetessaan veljien käsistä, Harker aiheuttaa sheriffille ja tämän apulaiselle pahat vammat ja jäätyään kiinni, Harker tuomitaan kolmeksi vuodeksi vankilaan. Hän vapautuu kuusi kuukautta ennen tuomion päättymistä hyvän käytöksen ansiosta ja palaa etsimään Katya. Matkalla hän osuu kiinalaisten kultakaivokseen ja aikoo ryöstää kuljetettavan kullan, mutta myöhästyy, sillä paikalle saapuu Jimin johtama rosvoporukka, joka huomaa, että kullan sijasta kiinalaiset kuljettavatkin kiviä. Jim kidnappaa yhteisön vanhimman mr. Changin (Richard Loo). Harker tekee kansalaispidätyksen ja vie juonessa mukana olleen apulaissheriffi Bert Gantin (Hal Needham) kaupungin sheriffille ja lupaa todistaa tätä vastaan. Sheriffi Monte (John Doucette) vie Harkerin Timin luo. Tim on mennyt naimisiin Katyn kanssa ja he elävät varsin leveästi. Timillä on kuitenkin käteisongelmia, jonka vuoksi hän yrittää saada kiinalaisten kultavarannot, eikä pysty maksamaan Harkerille tämän osuutta junaryöstöstä. Saadessaan selville, että Tim oli levittänyt valheen Cora Maen raskaudesta, Harker ryhtyy auttamaan kiinalaisia antamalla kullan Timille ja tämän jälkeen yhdessä kiinalaisten kanssa ryöstävät junan Timin nenän edestä.


Dynamiitti-Hark” on hyvä esimerkki siitä, että 108 minuuttia elämästä voisi käyttää huomattavasti paremminkin. Minulle tässä elokuvassa ei toiminut oikein mikään. Alun komediallisen vaiheen jälkeen, mikä ei missään vaiheessa huvittanut, elokuva siirtyy jonkin verran vakavampaan suuntaan, yrittäen nostaa rasismikorttia esiin, onnistuen siinä, ettei sorru liialliseen alleviivaamiseen. McLaglenin tuotannossa toiminta on ollut suurin motiivi katsoa hänen elokuviaan, mutta siinäkin hän epäonnistuu perinpohjaisesti. Jos mietitään elokuvan alkuperäistä nimeä, niin voisi odottaa leffan huipentuvan suureen junaryöstöön. Huipennus jää latteaksi, koska ryöstö tapahtuu juna-asemalla, ja kuvauspaikaksi on valittu studio, joka kooltaan on suurin piirtein meikäläisen olohuoneen kokoinen. Tämän vuoksi kuvakulmat on rajattu suppeiksi. Eipä siinä oikein pysty heittäytymään mukaan toimintaan. Juoni on mielipuolinen, etenkin Katyn ja Harkerin suhde juupas-eipäs -meiningillään etsii typeryydellään vertaistaan, mutta turhaa on työnsä: Harker nai melkein kaikkea liikkuvaa, mutta yksi suudelma ja Katy antaa anteeksi. Siinä sitä on mielekästä naiskuvaa. Joidenkin kehumat yllättävät käänteet eivät ole kovin yllättäviä, joista esimerkkinä vaikka tuo Timothyn paljastuminen rosvoporukan jäseneksi. Paitsi että osallisuus paljastetaan ryöstön aikana, niin Vernonin käytöksestä näkee jo, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissa. Se, että matkustajat, vaikkakin ovat rosvoja, vievät ryöstösaaliin pois, on mielenkiintoinen ajatus, mutta jossain vaiheessa tekijöiltä tuo ajatus on katkennut. Tarinasta jää oudosti pois paitsi Cora Mae ja hänen veljensä, niin myös ensimmäiseen ryöstöön osallistuneet Slim ja Red, jotka haaskasivat rahansa ja katosivat, todennäköisesti Timothyn toimesta.


Peppard esittää veijarimaista antisankaria teennäisesti. Minä en ainakaan missään vaiheessa tuntenut sympatiaa tätä häntäheikkiä kohtaan, Katya kohtaan sitäkin enemmän sitten. Diana Muldaur esittää ihan uskottavasti mustasukkaista naista, joka on vain lopulta miesten välisen kiistan aihe, tai ennemminkin miehet käyttävät naista hyväkseen omissa pyrkimyksissään: missään vaiheessa ei synny kuvaa, että kumpikaan miehistä oikeasti rakastaisi Katya. John Vernon menettelee petturikaverin roolissa, kun alun komediaksi tarkoitetun osan jättää pois, sillä siinä Vernon on yhtä teennäinen kuin Peppardkin. Kovin suurta jännitettä ei entisten ystävysten välille synny mm. naurettavasta nyrkkitappelusta huolimatta. Jos tuo ystävistä vihamiehiksi -teema kiinnostaa, niin loistava ”Viimeinen juna Gun Hillistä” on mielenkiintoisempi elokuva. Kliseisissä sivurooleissa tunnetuimmat kasvot ovat Soon-Tek Oh, Robert Donner, John Doucette ja tietenkin Harry Carey jr.


George Peppardia pidettiin lahjakkaana näyttelijänä, jonka vaikea luonne ja paha alkoholiongelma ajoivat b-leffoihin. Oliko noilla ongelmilla sitten jotain tekemistä asian kanssa, mutta hiljattain katsomani elokuvat eivät anna täysin katetta noille puheille. Voi olla, että kaiken tämän jälkeen häntä ei ole oikein kiinnostanutkaan. Onhan pudotus Blake Edwardsin ja Henry Hathawayn elokuvista McLaglenin elokuviin melkoinen kulttuurishokki.


Arvosana: *½


one_more_train_to_rob.jpg