Miljoonan dollarin ase (The Gatling Gun)

 

Pääosissa: Guy Stockwell, Robert Fuller, Woody Strode

 

Ohjaus: Robert Gordon (1971) 93 min

 

Kaksi ratsuväenosastostaan karannutta sotilasta varastaa Gatling-konekiväärin ja pastori Harperin (John Carradine) ja tämän tyttären Leonan (Barbara Luna) avulla piilottavat sen, ettei sitä käytettäisi intiaaneja vastaan. Toinen sotilaista kuolee, mutta toinen, Sneed (Robert Fuller), jää henkiin ja konekiväärikin löytyy päättäväisen luutnantti Wayne Malcolmin (Guy Stockwell) johdolla. Malcolm pelkää apassien hyökkäystä ja hän johtaa saattueen oikoreittiä kohti armeijan tukikohtaa. Matkalla he osuvat hylättyyn majataloon, jonne Bolandin perhe on piiloutunut turvaan apasseilta. Siellä eräs sotilaista huomaa, että konekivääri ei toimi ja paikalla oleva Tin Pot (Pat Buttram) lupaa saattaa aseen toimintakuntoon. Pastori Harper ei usko, että Sneed on varastanut aseen myydäkseen sen intiaaneille. Sneedin taskusta löytyy kuitenkin apassien kultaa. Tämä jää kuitenkin huomaamatta, kun apassit hyökkäävät majataloon. Harper yrittää epätoivoissaan suostutella apassipäällikkö Kahta Veistä (Carlos Rivas) rauhaan, mutta sanat kaikuvat kuuroille korville ja Harper kuolee. Saattue aloittaa matkan kohti tukikohtaa. Seuraavan yönä Leona vapauttaa Sneedin, johon hän on rakastunut. Sneed pakenee paikalta jäädäkseen apassien vangiksi. Tin Pot on selvittänyt miksi ase ei toimi: siitä puuttuu iskuri ja kun Sneed ei ollut suostunut paljastamaan sen kätköpaikkaa, hän rakentaa korvaavan osan. Sneed kertoo, säästääkseen henkensä, ettei konekivääri toimi. Kaksi Veistä käskee miestensä hyökkäämään saattueen kimppuun. Korvaavan iskurin avulla konekivääri toimii sen aikaa, että hyökkäys estetään. Malcolm ja tiedustelija Runner (Woody Strode) päättävät, että yllätyshyökkäyksellä he saattaisivat pelästyttää apassien hevoset karkuteille ja tasoittaa siten tilannetta. Tin Pot alkaa väsätä räjähteitä tyhjistä papupurkeista. Hyökkäys onnistuu, mutta sitä seuranneessa kahakassa Bolandin poika Jim (Patrick Wayne) kuolee. Tämän sisko Martha (Judy Jordan) pitää Leonaa syypäänä ja naiset ajautuvat tappeluun. Apassit ampuvat Leonan, jolta Martha löytää kadonneen iskurin. Hän toimittaa osan Malcolmille ja tämä saa aseen toimintakuntoon juuri, kun Kahden Veitsen viimeinen hyökkäys alkaa.

 

Ensimmäisen vartin ajan elokuva vaikutti kiinnostavalta: hahmot tuntuivat olevan mielenkiintoisesti ristiriitaisia sen suhteen, kuka on hyvä ja kuka paha. Kun tämä illuusio meni ohi, jäljelle jäi vain kammottavaa intiaanien teurastusta, jossa apasseja kuvataan vain ja ainoastaan murhaajina ja raiskaajina. Valkoiset saavat toki osansa ja muutamakin hahmo karmealla tavalla: puuhun kiinnitetty sotilas jää apassien ampumien tulinuolten saartamaksi. Lieskojen nuollessa häntä, hän kykenee vain huutamaan: ”Malcolm, ammu minut, älä jätä minua palamaan.” Jos elokuvassa on olevinaan joku syvempi ajatus, niin se jää kyllä rasistisen intiaanikuvan alle. Eräässä vaiheessa miehet pohtivat, että miten tohtorismies on keksinyt moisen tuomiopäivänaseen. Ja tohtori Gatlingin ajatus oli, että hirmuaseella estettäisiin sota, eli kauhun tasapainosta tässä on kyse. Ihan yhtä hyvin elokuvan voi nähdä ottavan kantaa ydinaseen tai elokuvan valmistumisen aikaan napalmin käytön puolesta. Kun Malcolm ja Kaksi Veistä lopussa katsovat kauhuissaan aseen kylvämän tuhon jälkiä, niin yhtä ymmälleen jää katsojakin. Mitähän tekijät loppujen lopuksi yrittivät elokuvallaan kertoa? Tiesivätkö he itsekään?

 

Elokuvan hahmoista jää parhaiten mieleen luutnantti Malcolm ja Tin Pot. Kaksikko on selvästikin John Waynen ja Walter Brennanin jalanjäljillä. Lopussa Tin Potin kaikkivoipaisuus alkaa ottaa jo päähän, kun mies osaa ja tietää kaiken. Stockwell ja Buttram ovat ainakin minulle tuntemattomia, mutta kaksikko nousee selvästi paremmin tunnettuja Fulleria ja Strodea korkeammalle. Hahmot jäävät kauttaaltaan ohuiksi ja esimerkiksi Patrick Waynella ei elokuvan juonen kannalta ole kummoistakaan käyttöä. Myös hänen sisartaan näyttelevän Judy Jordanin rooli jää vajaaksi. Ja tottahan hän kapsahtaa komean luutnantin käsivarsille tuosta noin vain. Minulle jäi epäselväksi, miksi Martha syytti Leonaa veljensä kuolemasta? Tai miksi Leona yritti puukottaa Sneediä vapauttaessaan hänet? Jos syytti Sneediä valehtelusta aseen suhteen ja sitä myöten isänsä kuolemasta, niin aika väkisin väännetty juonikuvio, koska Leona ei mikään puhdas pulmunen ollut pappisisästään huolimatta.

 

Veteraaniohjaaja Gordonin viimeisessä ohjauksessa on paljonkin toivomisen varaa. Vaikka kyseessä on ns. b-leffa, se ei selitä klaffivirheitä, joita elokuva on pullollaan. Muutama esimerkki: 1) Alussa Sneed putoaa hevosen selästä. Edellisessä kuvassa Sneed on suuren kiven kohdalla, kun taas leikkauksen jälkeen kiveä ei ole olemassa; 2) Kun naiset tappelevat, toisessa kuvakulmassa he ovat kallionreunalla ja toisessa nurmen peittämällä maalla; 3) Kun Malcolm ja kumppanit heittävät räjähteitä, apassit ampuvat samasta suunnasta, eli suojaviivaa rikotaan enkä usko, että kyseessä olisi tarkoituksellinen tehokeino. Joka tapauksessa kohtaus näyttää todella hölmöltä. Positiivisia asioita elokuvasta on vaikea löytää. Vaikka elokuva on paikoin hyvinkin raaka, niin verta ei näytetä juuri lainkaan. Hankkiessani elokuvaa, luulin saavani italialaisen westernin, jolla on paitsi sama englanninkielinen nimi, ilman artikkelia The, niin myös sama suomenkielinen nimi, joten sekaannus on hyvin ymmärrettävää. Mistään uudesta versiosta ei kuitenkaan ole kyse.

 

Arvosana: *½

 

the_gatling_gun.jpg