Kapinakenraali (Cannon for Cordoba)

 

Pääosissa: George Peppard, Giovanna Ralli, Raf Vallone

 

Ohjaus: Paul Wendkos (1970) 104 min

 

Kenraali John J. Pershing (John Russell) haluaa saada kiinni meksikolaisen kapinalliskenraalin Cordoban (Raf Vallone), jonka hyökkäyksiltä ihmiset eivät ole turvassa rajan kummallakaan puolella. Hän käskee kapteeni Rod Douglasin (George Peppard) soluttautumaan Cordoban joukkoihin. Hän ottaa mukaansa veljekset Adam (Richard Pendrey) ja Jackson Harknessin (Don Gordon). Cordoba näkee junan kuljettavan kuutta tykkiä ja hän haluaa saada ne itselleen. Adam paljastuu ja hän joutuu kidutettavaksi. Jackson haluaa pelastaa veljensä, mutta Rod estää häntä, jottei heidän henkilöllisyys paljastu ja tehtävä vaarannu. Adam kertoo, mihin juna on menossa ja kuolee. Jackson pitää Rodia syyllisenä ja uhkaa selvittää välinsä hänen kanssaan myöhemmin. Rodin suunnitelma menee pieleen eikä hän saa varoitettua kenraalia Cordoban aikeista. Cordoba saa kanuunat itselleen ja pakenee meksikolaisella vuorella sijaitsevaan entiseen luostariin. Pershing lähettää Rodin uudelleen Cordoban perään, tehtävänään tehdä kanuunoista toimintakyvyttömiä ja tuoda Cordoba elävänä tuomiolle. Rod ottaa mukaansa Jacksonin ja kaksi armahduksen saavaa vankia Peterin (Nico Minardos) ja Andyn (Pete Duel). Meksikon puolelta mukaan haluaa luutnantti Antonio Gutierrez (Gabriele Tinti). Rod on vastahakoinen, mutta kun Antonio kertoo tuntevansa henkilön, jonka avulla pääsee Cordoban lähelle, Rod suostuu ottamaan hänet mukaansa. Rod saa tietää napatanssijalta (Francine York) mielenkiintoisia tietoja koskien amerikkalaista maanomistajaa Warneria (John Larch): tämä on yhteistyössä Cordoban kanssa. Rod vangitsee hänet ja yrittää päästä hänen avullaan turvallisesti Meksikoon. Tämä ei kuitenkaan onnistu: Warner ammutaan ja Rodkin haavoittuu. Meksikossa he tapaavat Antonion lupaaman apulaisen, Cordoban raiskaamaksi joutuneen Leonoran (Giovanna Ralli). Leonora aikoo vietellä Cordoban, jotta tämän huomio kiinnittyy muualle. Leonora kuitenkin pettää Antonion ja kertoo amerikkalaisryhmän hyökkäävään luostariin. Cordoban ruotsalainen apumies Svedborg (Hans Meyer) huomaa Rodin selitykset valheiksi ja vangitsee tämän. Andy onnistuu pakenemaan Rodin järjestämän tappelun aikana. Cordoba komentaa miehet haravoimaan lähialuetta. Peter ja Jackson ovat piiloutuneet vuoren kivikkoihin. Andy vapauttaa yön saavuttua Rodin ja Antonion. Rod vangitsee Cordoban ja Peter ja Jackson asettavat pommit tuhoamaan kanuunat. Andy, Peter ja Antonio eivät selviä tpakoretkestä. Cordoba kuolee vammoihinsa myöhemmin seuraavan päivänä ja Jackson aikoo selvittää välinsä Rodin kanssa.

 

Kapinakenraali” on paikoin mukavan suorasukainen ja kohtuullisen väkivaltainenkin zapatawestern, mihinkä ylistyssanat sitten loppuvatkin. Vuoteen 1912 sijoittuvassa tarinassa tosin taistellaan kapinaa käyvää kansaa, ja etenkin yhtä sen sadistista johtajaa vastaan. Elokuvan on katsottu palvelevan Nixonin hallintoa Vietnamin sotaa vastustavia nuoria vastaan. Valitettavasti käsikirjoitukseen ei ole saatu juuri mitään logiikkaa ja toteutuskin ontuu paikoin pahasti. Eikä lähinnä tv-ohjaaja Paul Wendkosilta oikein voi muuta odottaakaan, kun miehen tunnetuin työ ”Seitsemän rohkeaa ratsastaa jälleenon melko vaatimaton. Sama pätee käsikirjoittaja Stephen Kandelliin. Molemmat ovat olleet tv- ja leffayhtiöiden kuukausipalkkalaisia, joten kummoista intohimoa ei ainakaan tämän perusteella tunnu miehiltä löytyvän ja elokuva vaikuttaakin tv-elokuvalta tai kaksiosaiselta tv-sarjan jaksolta. Kun tulee usein naristua heikosti tarinaan sopivista naisrooleista, niin nyt sellainen olisi ollut tarjolla, mutta hänen kuten monen muunkin motiiveista on tehty niin ihmeellisiä, että ne herättävät lähinnä haukotusta: Leonoran syy ilmiantaa Antonio ja amerikkalaiset on siinä, että hän pääsisi itse tappamaan Cordoban. Tämän hän olisi varmaan voinut tehdä sen jälkeen, kun Cordoba on viety pois luostarista,sen sijaan, että vaarantaa koko tehtävän. Roolihahmoja vilisee sinne sun tänne eikä kehenkään saa oikein mitään kontaktia. Lisäpituuden saamiseksi tarinaan on kirjoitettu täysin yhdentekeviä sivujuonia, kuten napatanssijan ja Warnerin yhteys. Sankariosasto myös pääsee kulkemaan lähes huomiotta vihollisen linnoituksessa: kukaan ei huomaa Andyn kadonneen, kun Rod vangitaan. Rod on laitettu vankiselliin, siis luostarissa, josta oven saa auki sellin sisäpuolelta, kun vaan vähän kurottaa. Andy tuo meksikolaissotilaan, jotta Antonio voi pukeutua tämän asepukuun ja soluttautua vihollisten joukkoon. Tämä sotilas on vaan reilut päätä lyhyempi kuin Antonio, mutta puku istuu hänen päälleen kuin nenä päähän. (Taitaa ”Kadonneen aarteen metsästäjät” ja ”Die Hard” olla ainoat elokuvat, jossa sankari ei saa vihollisiltaan sopivan kokoista vaatetusta ainakaan ensi yrittämällä.) Parodianahan tuo olisi vielä mennyt läpi, mutta siitä nyt ei kuitenkaan ollut kyse. Rodin ja Jacksonin suhde on suoraan ”Navaronen tykeistä”, ja kun siinä oikeasti jännitti, mitä Anthony Quinn tekee Gregory Peckille, kun tämä on elokuvan lopussa hukkumassa, niin ”Kapinakenraali” epäonnistuu siinäkin, lähinnä juuri tuon yhteyden vuoksi. Eikä amerikkalaisissa tuotannoissa kaikki elokuvan sankarit voi tietenkään kuolla.

 

Itselle elokuvan yhdeksi merkittävimmäksi ansioksi nousee George Peppard, jonka olemus on varmasti ollut 80-luvun kulttisarjan ”A-Teamin” John ”Hannibal” Smithin esikuvana. Rod Douglas polttaa sikareita ja pitää mustia hansikkaita kädessä. Hän on poikkeuksellisen itsevarma tiukimmallakin hetkellä ja herjaa hänen vastustajiaan tilanteissa, joissa lähtökohtaisesti ei ole siinä asemassa, jossa leikkiä voisi laskea. Mutta onko se tässä elokuvassa yhtä toimiva resepti, siitä voi olla montaa mieltä. Espanjassa kuvatussa elokuvassa on paljon eurooppalaisia näyttelijöitä. Italialaiset Raf Vallonen ja Gabriele Tinti kuulostavat enemmän itäeurooppalaisilta kuin meksikolaisilta, niin ikään italialainen Giovanna Ralli sentään hieman aidommalta. Ymmärtääkseni näyttelijät puhuvat dialoginsa ihan itse. Eteläafrikkalainen Hans Meyer, ”Colditz-sarjan” hauptmann Franz Ulmann, jatkaa ilmeetöntä tulkintaansa myös ruotsalaisena, mutta kun tämä sadistinen ruotsalaissotilas, joka ei ole kotimaassaan saanut harrastaa intohimoaan, pääsee tappamaan ihmisiä, kasvoilla on ilme, josta todella huomaan tämän nauttivan ”työstään”. Muuten näyttelijöiden työstä paistaa sama intohimon puute. Mielenkiintoisimmat näyttelijät, eli John Russell, John Larch ja Aldo Sambrell jäävät varsin pieniin rooleihin. Varsinkin Larchin hahmo on turha jos mikä.

 

Elokuvan parasta antia on Elmer Bernsteinin musiikki. Hän lainaa ”Romance Anónimoa”, joka suomeksi tunnetaan mm. Carolan lauluna ”Kielletyt leikit”. Tai Jope Ruonansuun ”Luvattomana lääkärinä”.

 

Arvosana: **

 

cannon_for_cordoba.jpg