Lainsuojattoman jäljillä (Ride Lonesome)

 

Pääosissa: Randolph Scott, Lee Van Cleef, Pernell Roberts

 

Ohjaus: Budd Boetticher (1959) 73 min

 

Palkkionmetsästäjä Ben Brigade (Randolph Scott) ottaa kiinni murhasta epäillyn Billy Johnin (James Best), jonka yritys saada jahtaajansa ansaan epäonnistuu täysin. Billy John viestittää rikostovereilleen, että menevät hakemaan hänen veljensä Frankin (Lee Van Cleefin) apuun. Ben vie vankinsa läheiselle postivaunuasemalla, jolle on majoittunut rikolliskaksikko Sam Boone (Pernell Roberts) ja Whit (James Coburn), jotka haluavat myös viedä Billy Johnin tuomittavaksi Santa Cruziin, sillä Billy Johnin luovuttavalle on luvattu täysi armahdus rötöksistään. Asemanhoitajan vaimo Carrie Lane (Karen Steele) on jäänyt yksin, kun mies on etsimässä karanneita hevosia. Sotapolulla olevat mescalerot haluavat vaihtaa naisen hevoseen, jonka Carrie tunnistaa miehensä hevoseksi. Heille tulee kiire lähteä paikalta, sillä he pelkäävät mescalerojen hyökkäystä. Ylittäessään erämaata mescalerojen hyökkäys tapahtuukin, mutta joukko ennättää hylätylle maatilalle suojaan ja torjumaan hyökkäyksen. Sam alkaa epäillä Benin motiiveja ja miettii samalla, mitä joutuisi tekemään saadakseen vangin itselleen, joka puolestaan yrittää keksiä keinon paeta. Hän onnistuu saamaan kiväärin ja uhkaa sillä Beniä. Sam sanoo, että se on hänen kivääri eikä koskaan pidä luotia pesässä ammuttuaan kerran vahingossa itseään jalkaan. Billy John ei uskalla ottaa riskiä ja antaa kiväärin Samille, joka ampuu kiväärillä kiusatakseen vankia. He jatkavat matkaa ja saapuvat joen rannalle. Frank löytää helposti takaa-ajettavien jäljet ja tajuaa, että Ben jättää ne tahallaan näkyviin, koska haluaa kostaa hänelle ei viedä veljeään tuomittavaksi. Sam pyytää Carrieta tulemaan mukaan tilalleen, kunhan hän on saanut armahduksen. Carrie ei hyväksy sitä, että Samin on tapettava Ben toteuttaakseen toiveensa. Seuraavana aamuna Frank saapuu tutulle paikalle, jossa Ben häntä odottaa, aivan kuten hän aavistikin. Ben tietää, että Frankin ohella hänen on tehtävä välinsä selväksi myös Samin ja Whitin kanssa.

 

Lainsuojattoman jäljillä” on näkemistäni Boetticher/Scott -elokuvista paras. Simppeli juoni saa rinnalleen maukkaan sivujuonen, minvaikutus näkyy mm. mielenkiintoisempina henkilöhahmoina kuin vaikkapa ”Pettämättömässä pistoolissa”: roolihahmot joutuvat puntaroimaan moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Kun motiivina on kosto, niin päähenkilön paikoin rumatkin otteet ovat hyväksytympiä, joita tässä elokuvassa ei kuitenkaan juuri nähdä. Juoneltaan sen voi nähdä ”Vain muutaman dollarin tähden” isoveljenä. Elokuvan sankarit eivät ole ”ritareita kiiltävissä haarniskoissaan”, vaan hyvinkin itsekkäitä miehiä, joiden on raivattava esteet tieltään keinoilla millä hyvänsä. Ainoastaan naisen suhteen ollaan korrekteja. Tällä kertaa en jaksa purnata naisroolistakaan, vaikka mitä pidemmälle edetään, sen turhemmaksi roolihahmo jää: kosintapuuhat kun eivät kiinnosta tämmöisissä kohtalaisen suorissa toimintaleffoissa pennin vertaa.

 

Scottin roolityö ei eroa edeltäjistään juuri lainkaan. Amerikkalaisyleisölle Scott on varmasti ollut hieman lähestyttävämpi hahmo kuin tiukkamielipiteinen John Wayne tai väkivaltaisilla rooleillaan läpilyönyt Clint Eastwood. Mutta olisiko se myös syy, ettei hänestä tullut yhtä rakastettavaa hahmoa? Näihin elokuviin on kuitenkin vaikea kuvitella ketään muuta kuin Scottia, jolla on sanoinkuvaamatonta hiljaisen miehen karismaa ja katseessaan katkeraa haikeutta, mikä sopii juuri tämän elokuvan juonikuvioon. Adam Cartwright... ei kun Pernell Roberts tekee ensimmäisen isomman westernroolityön juuri ennen kuin ”Bonanza” aloitti menestystarinansa. Robertsin ura ei oikein saanut tulta alleen, vaikka on monipuolisempi näyttelijä kuin voisi olettaa: ”Vaarallisessa tehtävässäkinhän taipui moneen etniseen roolin. Esimerkiksi James Coburn ei erotu elokuvassa yhtään sen paremmin. Tai sitten kehityssuunta oli miehillä erilainen, mikä pätee ainakin Lee Van Cleefiin. Pääkonnan roolista huolimatta hänelle ei valkokangasaikaa heru kovinkaan paljon. Ensimmäisen kerran miehen tullessa kuvaan, on pimeää, joten siinäkin voisi olla kuka tahansa ekstra tuuraamassa. Jotain kummaa kuitenkin tapahtui hänen siirryttyä Eurooppaan, ja etenkin Sergio Leonen ohjauksessa yltyi uransa hienoimpiin suorituksiin niin sankarina kuin konnanakin.

 

Suurimmat valituksen aiheet tällä kertaa ovat pääroiston vaatimaton osa ja lopputaistelu, joka jää toiminnassaan selvästi mescalerojen hyökkäyksen varjoon, vaikka sen pitäisi olla elokuvan kohokohta. Vähän ihmetytti tietysti myös se sopivasti matkan varrella oleva maatila keskellä hiekkaerämaata! Sen sijaan elokuvan viimeinen kuva on suorastaan pysäyttävä, siitäkin huolimatta, ettei se tapahtumien jälkeen enää tulekaan yllätyksenä. Lasken elokuvan siihen sarjaan, joka kestää säännöllisen tiheitä katselukertoja menettämättä viehätysvoimaansa. Huippuklassikot vaativatkin jo sitten oikean ajan ja mielentilan.

 

Arvosana: ****

 

ride_lonesome.jpg