Geronimo (Geronimo: An American Legend)

 

Pääosissa: Wes Studi, Jason Patric, Matt Damon

 

Ohjaus: Walter Hill (1993) 115 min

 

Vänrikki Britton Davis (Matt Damon) saa komennuksen yliluutnantti Charles B. Gatewoodin (Jason Patric) joukkoon, jonka tehtävänä on tuoda Geronimo (Wes Studi) ja muut kapinoivat apassit reservaattiin. Paikalliset lainvartijat haluavat hirttää Geronimon hänen tekemien rikosten vuoksi, mikä aiheuttaa kitkaa armeijan ja lainvartijoidenkin välille. Elo reservaatissa ei kuitenkaan osoittaudu kenraali George Crookin (Gene Hackman) lupausten mukaiseksi: maa on liian kuivaa kelvolliseen maissinviljelyyn ja apasseilta on kielletty viskin juonti, poistuminen reservaatista sekä omat, valkoisten mielestä pakanalliset rituaalit. Eräs tällainen johtaa poppamiehen surmaan, jonka seurauksena apassit nousevat vastarintaan ja Geronimon johdolla pakenevat reservaatista. Gatewood, Davis ja armeijan tiedustelija Al Sieber (Robert Duvall) lähtevät Crookin käskystä hakemaan karkulaisia takaisin. Kun tulos ei tuota tulosta, Crook saa väistyä ja entistä tiukempi mies, kenraali Nelson A. Miles (Kevin Tighe) astuu tilalle. Milesin ja Gatewoodin näkemykset eroavat toisistaan. Teksasilaiset palkkamurhaajat ovat lavastanet apassit syylliseksi murhiin, ja kun nämä osuvat Gatewoodin, Sieberin ja Davisin tielle, Siber saa surmansa. Kun Geronimo lopulta antautuu, Crookin lupaama kahden vuoden vankeus Floridassa ja pääsy takaisin reservaattiin ei päde enää Milesin kohdalla, vaan tämä vangitsee Geronimon, kapinalliset ja armeijan palveluksessa olleet apassitiedustelijat yli 20 vuoden vankeuteen.

 

Walter Hill on outolintu. Hän on ollut tuottamassa, ja osin kirjoittamassa, Alien -elokuvasarjaa, mutta oma ohjausura ei ole kovin mairitteleva: miehisten toimintaleffojen ohessa on syntynyt myös semmoinen ”kummajainen” kuin ”Crossroads – bluesjätkät”. Tätä vasten ei ole outoa, että mies ohjasi orastavan lännenelokuvabuumin jatkeeksi elokuvan apassisoturi Geronimosta. Kuten Hill itsekin arvosteli elokuvan valmistuttua, elokuvan nimi ei kuvaa sitä, mikä hänellä oli ajatuksena, eli Geronimon käymä sota. Nythän tarinaa katsotaan (ilmeisesti täysin kuvitteellisen) Britton Davisin silmin, joka myös toimii tarinan kertojaäänenä. Seuraavaksi esillä on Charles B. Gatewood ja vasta kolmantena Geronimo. Kunniaksi on todettava, että Hill onnistuu välttämään Hollywoodin pahimman anteeksipyyntölinjan, ja intiaaniroolit on täytetty Amerikan alkuperäisväestöllä, mikä on aina positiivinen asia. Tästä huolimatta elokuvan fiilis jää kuitenkin täysin hengettömäksi ja roolihahmot etäisiksi. Geronimo on kuvattu sankariksi ja suurin osa valkoisista tätä kunnioittaviksi hyviksi miehiksi. Näinhän on toki voinut ollakin, mutta olipa se sitten totta tai tarua, niin jossain vaiheessa nämäkin ”sankarit”, tai ainakin joku heistä, voisivat toimia eri tavalla kuin puhuvat, kun kerran oli selvää, että mitään lupauksia ei pidetä. Reservaatit muistuttavat keskitysleirejä ja tämä lienee ollut tarkoituskin: intiaaneja kuljetetaan karjavaunuissa vankileirille aivan kuten juutalaisia 60 vuotta myöhemmin. Herääkin kysymys, voiko näitä Gatewoodin tapaisia ihmisiä oikeastaan edes kunnioittaa? Ja sitä olisi Gatewoodin itsensäkin tarkoitus pohtia: isänmaa ja velvollisuus vai ihmisoikeudet, mutta vähän vaillinaiseksi Jaakobin paini hänen osaltaan jää. Ei tarvitse olla kummoinen elokuvantekijä tai tarinankertoja, jotta onnistuu saamaan normaalissa mielentilassa olevan katsojan vihaiseksi siitä, miten ihmisiä kohdellaan. Aihe on niin mustavalkoinen, että tuntuu siitä olevan mahdotonta tehdä erinomaista elokuvaa sortumatta paatoksellisuuteen. ”Schindlerin lista” lienee päässyt siinä lähimmäksi.

 

Kun elokuva nyt keskittyy Gatewoodin ja Davisin tekemisiin, niihin rooleihin olisi voinut valita näyttelijät, jotka eivät ole niin umpitylsiä kuin Jason Patric tai nuori Matt Damon. Damonista ei saa tekemälläkään uskottavaa, karskia sotilasta, kun taas Patricin kasvoilla ilmeitä on yhtä paljon kuin herneitä Rahikaisen hernesopassa. Duvall menee hukkaan tiedustelijana, josta ei oikein ota selvää, pitääkö hän intiaaneista vai ei. Myös Hackmanin roolissa olisi voinut yhtä hyvin olla nimettömämpikin näyttelijä. Hackmanin perusolemuksessa on jotain katalaa, vaikka periaatteessa tässäkin näyttelee kunnian miestä. Apassitkin kutsuvat miestä nimellä Nantan Lupan, eli Harmaa Susi, mitä ei mielestäni mitenkään selitetty missään vaiheessa. Saattoi mennä tosi ohikin. Wes Studiakin parempia inkkarinäyttelijöitä löytyy, mutta ulkoisesti hän näyttää hieman Geronimolta, jonka kasvot olivat aavikkotuulten pieksemät ja -auringon paahtamat. Sitä en sen sijaan ymmärrä, miksi Hill... on... pistänyt... intiaaninäyttelijät... puhumaan... kieltään... tuskastuttavan... hitaasti.

 

Geronimo” on kohtuullisen uskottava historialleen. Paljon mielenkiintoisia asioita jätetään kuitenkin kertomatta: Geronimon väitetään tappaneen 500-600 meksikolaista sotansa aikana ja hän myöntää itsekin lopettaneensa laskemisen, sillä jotkut eivät enää olleet laskemisen arvoisia. Mutta ihan yhtä lailla tarinasta on jätetty pääosin meksikolaisten suorittamat verilöylyt, joissa hänen vaimonsa, lapsensa ja äitinsä saivat surmansa: luulisi tällaisen asian olevan mainitsemisen arvoinen, koska se muovasi häntä enemmän kuin mikään muu.

 

Arvosana: **½

 

geronimo.jpg