Suuri lännen tie (The Big Trail)


Pääosissa: John Wayne, Marguerite Churchill, Tyrone Power Sr.


Ohjaus: Raoul Walsh (1930) 122 min


Uudisasukkaat ovat matkalla halki Yhdysvaltojen kohti paratiisimaista oregonilaista laaksoa. 2000 mailiin tulee mahtumaan polttavaa aavikkoa, lumisia vuorenrinteitä ja vihamielisiä intiaaneja. Uudisasukkaat pyytävät Breck Colemania (John Wayne) johtamaan karavaania, mutta Breck kieltäytyy, sillä hän on etsimässä hyvän ystävänsä murhanneita miehiä. Hän löytää varustekaupasta suuren määrän sudennahkoja, jotka oli varastettu hänen ystävältään. Kauppias kertoo saaneensa nahat Lopezilta (Charles Stevens). Pian Breck saa tietää, että Lopez on lähdössä uudisasukkaiden mukaan, joiden karavaanin johtajaksi on valittu Lopezin ystävä Red Flack (Tyrone Power Sr.). Breck epäilee miesten olevan ystävän murhan takana ja lähtee mukaan. Red saa apulaisekseen vielä Bill Thorpen (Ian Keith), joka oletettavasti pakenee Lopezin ja Redin tavoin viranomaisia. Thorpen ja Breckin välit ovat tulehtuneet jo aiemmin Ruth Cameronin (Marguerite Churchillin), kauniin uudisasukkaan vuoksi. Red epäilee Breckin tietävän jotain murhaamastaan sudennahanmetsästäjästä. Tämä yrittää päästä Breckistä eroon tavalla tai toisella, mutta yritykset epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen, jonka jälkeen hän pyytää tarkkana ampujana pidettyä Thorpea ampumaan aseensa huoltoon jättäneen Breckin. Breckin ystävä Zeke (Tully Marshall) ampuu kuitenkin Thorpen viime hetkellä. Ruthin veli Dave (David Rollins) näkee Breckin ja kuolleen Thorpen ja luulee Breckin tappaneen miehen. Hän kertoo asiasta sisarelleen, joka on aikonut lähteä Thorpen kanssa Kaliforniaan. Tämä syyttää Breckiä murhasta, ja Red vaatii miestä hirtettäväksi mutta Zeke todistaa syytteen vääräksi. Rankka matka alkaa vaatia veronsa ja osa matkaajista ei haluaisi enää jatkaa. Kun määränpää alkaa vihdoin lähestyä, Red ja Lopez pakenevat. Ruth toivoisi Breckin jäävän kanssaan laaksoon, mutta sitä ennen miehen on yritettävä kostaa ystävänsä kuolema.


Suuri lännen tie” toi John Waynelle ensimmäisen suuren roolin. Ohjaaja Raoul Walsh halusi Breckin roolin Gary Cooperia, mutta tämä joutui kieltäytymään. Walshin ystävä ja kollega John Ford suositteli nuorta John Waynea ja legendan ura sai ensimmäisen merkittävän lukunsa, vaikka Wayne nousikin lopullisesti tähtiin vasta elokuvan ”Hyökkäys erämaassa” myötä. Oli myös vähästä kiinni, ettei Waynea korvattu kesken kaiken näyttelijän sairastuttua punatautiin. Elokuvan ansiot eivät jää ainoastaan Waynen esittelyyn: ”Suuri lännen tie” on ensimmäisiä laajakuvalla kuvattuja elokuvia ja loi standardin sille, miltä lännenelokuvien tulee näyttää. Walsh, joka työskenteli D.W. Griffithin kanssa umpirasistisessa ”Kansakunnan synnyssä”, sai toteutettua huikeat maisemakuvaukset, joista Griffith pystyi suuruudenhulluissa elokuvissaan vain haaveksimaan. Ja kyllähän elokuvasta paljon jäisi puuttumaan ilman laajakuvan suomia mahdollisuuksia kuvata preeriaa. Itse tarina on amerikkalaisromantiikka hömppää, joka iskee luonnollisesti sikäläisiin tehokkaammin. Taustalle jää ne valitettavat tosiasiat, että toisten maillehan siellä asetuttiin. Ja sitten ihmetellään, että mistä ne ”punanahat” nyt niin suuttuivat. Vaikka elokuva ei nosta intiaanikysymystä kovin merkittävään rooliin, niin tuntuuhan se vähän oudolta, kun intiaanien kanssa asunut ja heistä lämpimästi puhuva Breck teurastaa intiaanien hyökätessä heikäläisiä ilman mitään omatunnon tuskia tai edes yritystä neuvotella, kun kerran tietää heistä keskivertovalkonaamaa enemmän. Nythän kyseinen intiaaniteema tuntuu vanhentuneelta, mutta tuolla linjalla mentiin enemmän ja vähemmän aina 60-luvun loppupuolelle asti, joten se siitä. Ennemminkin elokuvassa mättää tarinan täysi yllätyksettömyys ja ajankohdalle tyypillinen naiivi lähestyminen mm. kuolemaan ja rakkauteen. Hahmot on jaettu tylysti kahteen kategoriaan, hyviin ja pahoihin. Tältä väliltä ei löydy mitään. Myöskään toimintaosioiden nopeutus ei näytä koskaan hyvältä ratkaisulta.


Rehellisesti sanottuna ei uskoisi elokuvan perusteella, että John Waynesta tulisi sellainen ikoni kuin nykyään tiedämme. Tässä vaiheessa, eikä vielä moneen vuoteen, ristiriitaisen persoonan omannut Wayne ei vielä esittänyt itseään, joten näytteleminen korostuu eikä tule selkäytimestä. Walshin henkilöohjauskin oli legendan mukaan tätä luokkaa: ”Sit good on a horse and point.” Samaa neuvoa olisi voinut käyttää leffan vanhempaan näyttelijäkaartiinkin, sillä varsinkin Tyrone Power senior mulkoilee kuin Pirkka-Pekka Petelius pelleillessään. Täytyy kuitenkin muistaa, että äänielokuva oli tuohon aikaan vielä melko uusi keksintö ja valitettavasti se ilmenee vanhempien näyttelijöiden kohdalla tarpeella ilmeillä ylidramaattisesti kuten mykkäleffoissa. En oikein keksi myöskään mitään järkevää syytä Gus -nimiselle hahmon (El Brendel) perheelleen. Heidän tarkoitus on tuoda tarinaan huumoria, mutta ainakin minua kyseinen perhe ainoastaan ärsyttää mielikuvituksettomine ”huumoreineen” ja möykkäämisineen. Cameronien sisaruksia näyttelevät Marguerite Churchill ja David Rollins pärjäävät Ian Keithin ohella miellyttävimmin. Myös pienessä sivuosassa oleva Ward Bond on sisäistänyt äänielokuvanäyttelemisen aidoimmillaan.


Tekninen taituruus ei ole pelkästään kuvauksen varassa. Tekijät ovat rekonstruoineet karavaanin mahdollisimman aidoksi ruokia myöten. IMDB väittää elokuvan kestoksi liki kaksi ja puoli tuntia, mutta semmoista versiota ei näytä löytyvän mistään. Jos tämmöinen kuitenkin on jossain olemassa, niin olisi suotavaa, että se julkaistaisiin: Suuri lännen tie voisi jatkua pidempäänkin, sillä matka jää vähän vajaaksi, kun ensimmäinen puoli tuntia tehdään matkaanlähtöä ja pakolliset ihmissuhdelätinät vievät ajasta osan ajan. Nyt kun tv-tuotannot ovat nousseet huikealle tasolle, niin tästäkin aiheesta voisi tehdä laajemman minisarjan "Hatfields & McCoys" tapaan.


Arvosana: ***½


the_big_trail.jpg