Lännen nopein lääkäri (Sugar Colt)

 

Pääosissa: Jack Betts (Hunt Powers), Soledad Miranda, Giuliano Raffaelli

 

Ohjaus: Franco Giraldi (1966) 101 min

 

1866. Sisällissota on päättynyt jo jonkin aikaa sitten ja viimeisetkin sotilaat ovat matkalla kotiin. Kolmas prikaati, ”The Sharp-shooters” joutuu väijytykseen Snake Valleyn lähellä ja eloonjääneet otetaan vangeiksi. Alan Pinkerton (George Rigaud) on varma, että sotilaat ovat hengissä ja hän pyytää entistä vakoilijaa Tom Cooperia (Jack Betts), joka myös Sugar Coltina tunnetaan, selvittämään tapauksen. Tom on vastahakoinen, mutta kun hän näkee Pinkertonin ammuttavan, hän lähtee Snake Valleyhyn lääkäriksi tekeytyneenä. Hän huomaa välittömästi olevansa epätoivottu henkilö kaupungissa: ihmiset painostavat häntä lähtemään pois, niin myös saluunan omistava Bess (Gina Rovere), joka on kidnappauksen takana olevan eversti Haberbrookin (Giuliano Raffaeli) entinen heila. Bess pelkää Tomin myös yrittävän viekoitella hänen tyttärensä Josefinan (Soledad Miranda). Kun Tom saa selville, että sotilaat ovat hengissä ja heistä vaaditaan lunnaita, hän paljastaa olevansa kuuluisa asesankari Sugar Colt ja saa tappajat peräänsä. Löydettyään apurinsa (Alfred Thomas?) kuolleena, hänen keskittymisensä herpaantuu ja hän jää vangiksi. Hän onnistuu pakenemaan pahoinpideltynäkin ja hakee suojaa Bessin saluunasta. Haberbrook etsii Tomia, mutta ei löydä tätä saluunasta. Uskoen, että Bess tietää Tomin piilopaikan, hän ottaa Josefinan vangiksi. Tom on sillä välin mennyt everstin tilalle vapauttamaan sotilaat.

 

Sugar Colt” on niin ikään elokuva, joka on pienoiskuva koko genrestä. Huippukohdat (Sergio Leonen elokuvat) ovat loisteliaita, kun taas pahimmillaan elokuva on käsittämätöntä huttua (Demofilo Fidani). Elokuvan käsikirjoitusta on ollut tekemässä niin runsaslukuinen poppoo, ettei mikään ihme, jos lopputulos horjuu kuin humalainen nuorallatanssija. Jo elokuvan juoni, prikaatin kidnappaus lunnaiden toivossa, on hieman yliampuva. Kuinkahan monen rivisotilaan vanhemmat/omaiset ovat niin rikkaita, että pystyisivät maksamaan 10000 dollarin lunnaat? Ja paljonko tuollaisen joukon ruokkiminen maksaa kidnappaajille? Positiivista kyllä, elokuva ei yritä imitoida Leonen luomaa sankarimaailmaa: pikemmin Sugar Colt on ensimmäinen versio Sartanasta tai Sabatasta veijarimaisine olemuksineen ja huikeine ammuskelutaitoineen. Sugar Colt, tai Tom Cooper, ei toimi itsekkäistä syistä tai kostonhimosta vaan katsoo sen velvollisuudekseen, joten hahmo on myös amerikkalaisempi kuin perinteiset antisankarit: ”For God and Country”. Se hyvä, minkä asesankari elokuvaan tuo, pyyhkiytyy täysin tuon naurettavan lääkäriroolin myötä: ei ole kovinkaan hyvä asia, jos sankarista jää lopuksi mieleen se, miten hän kekkuloi kalsarisiltaan saluunan ”nyrkkeilyottelussa” tai uimarannalla. Ilmeisesti käsikirjoittajat eivät ole luottaneet tarinan vakavampaan puoleen, vaan näitä kummallisia pelleilykohtauksia on ripoteltu sinne tänne tarinaa, kuten leffan alussa oleva puistattava kohtaus feministien ampumakoulusta. Kontrastina tälle elokuvan lopussa saadaan todella hyytävä loppuratkaisu, joka on kuin aivan eri elokuvasta, kun Sugar Colt jättää Haberbrookin rankaisun tämän riivaamille henkilöille. Paitsi ajatus, niin myös toteutus on osunut enemmän kuin nappiin, kiitos siitä myös Luis Bacalovin hienon musiikin. Ei voi välttyä siltä toiveelta, että voi kun keskitysleireissä kärsineet juutalaiset olisivat päässeet rankaisemaan Hitleriä ja tämän hännystelijöitä.

 

Jack Bettsiä ei käy syyttäminen hahmon ristiriitaisuudesta. Betts ei ole kovinkaan hauska noissa huumorikohtauksissa, mutta toimintasankarina hän täyttää tehtävänsä kelvollisesti. Lisäksi Betts on epäkiitollisessa asemassa, sillä kun Soledad Miranda astuu kuvaan, niin ainakin tämmöinen perusheteromies unohtaa kaiken muun paitsi elokuvasta, niin myös ympäriltään. Kulttimaineeseen noussut ja valitettavan nuorena kuollut Soledad Miranda lukeutuu Sharon Taten ja Catherine Deneuven ohella valkokankaan kauneimpiin naisiin, joiden luonnollinen kauneus saa nykypäivän naiset näyttämään muovinukeilta, sori vaan Megan Foxit ja muut. Hahmonahan Josefina on tyhjänpäiväinen, klassinen kaunis avuton nainen, jonka sankari joutuu pelastamaan. Mutta sellaisiahan ne tuppaa tämän kaltaisissa elokuvissa aina olemaan. Josefinan äidin rooli onkin jo huomattavasti paremmin kirjoitettu. Mysteeriksi jää, onko Haberbrook tietämättään Josefinan isä. Haberbrook ja muut tarinan konnat jäävät tylsiksi, ollen lähinnä vanhempia koulukiusaajia. Ja henkinen kapasiteettikin on korkeintaan samalla tasolla. Tästäkin huolimatta Sugar Colt tarvitsee epäuskottavia sattumia selviytyäkseen tehtävästään.

 

Elokuva on jäänyt varsin tuntemattomaksi genrensä tuotoksista. YleTeema näytti sen vuosikymmen sitten pariinkiin otteeseen teemaillassaan. Pääsemine parhaaseen lähetysaikaan pääkanavien ohjelmistossa olisikin vaikeaa, vaikka elokuvassa olisikin suloinen Soledad Miranda. Tai Sharon Tate. Tai Catherine Deneuve...

 

Arvosana: **½

 

sugar_colt.jpg