Suuri maa (The Big Country)


Pääosissa: Gregory Peck, Jean Simmons, Carroll Baker


Ohjaus: William Wyler (1958) 165 min


Merikapteeni James 'Jim' MacKay (Gregory Peck) muuttaa länteen mennäkseen naimisiin tapaamansa rikkaan tilallisen, majuri Henry Terrillin (Charles Bickford) tyttären Patrician (Carroll Baker) kanssa. Hienosti pukeutunut Jim saa paikallisilta, ja mm. Henryn ykkösmieheltä Steve Leechiltä (Charlton Heston) osakseen jonkinasteista halveksuntaa, mutta ei välitä siitä mitään. Steven halveksunta tosin johtuu siitä, että hän on myös rakastunut Patriciaan. Matkalla Henryn tilalle, Hannasyn veljekset, Buck (Chuck Connors), Rafe (Chuck Hayward), Dude (Buff Brady) ja Blackie (Jim Burk) päättävät antaa Jimille leikkimielisen opetuksen. Vaikka tilanne vaikuttaa uhkaavalta, ja Patricia tarttuu jo aseeseen, Jim kuittaa tilanteen ”pojat ovat poikia -mentaliteetilla.” Patricia alkaa pohtia, onkohan tuleva aviomies kunnon mies ollenkaan. Kuullessaan tapahtuneesta, majuri päättä antaa Hannasyn pojille opetuksen ja ratsastaa seuraavana aamuna miestensä kanssa kostoretkelle. Jim saa tietää, että Terrillien ja Hannasyiden välillä on jotain vakavampaakin. Miesten ollessa poissa, Jim testaa miehisyyttään Vanhan salaman kanssa, jonka selkään Steve yritti häntä aiemmin huijata. Useiden mustelmien jälkeen Salama kesyyntyy ja Jim pyytää, ettei meksikolaispalvelija Ramón Guiteras (Alfonso Bedoya) kerro asiasta kenellekään. Kun isä Hannasy, Rufus (Burl Ives) saa tietää poikiensa joutuneen pahoinpidellyiksi, hän menee vierailulle Terrillin tilalle iltana, jolloin vietetään Jimin ja Patrician kihlajaisia. Eräänä aamuna Jim lähtee ratsastamaan ympäri 'suurta maata'. Seuraavana aamuna Patricia pelkää Jimin eksyneen ja Steve lähtee vastahakoisesti johtamaan etsintäpartiota. Jim on mennyt autiotilalle nimeltä Big Muddy, jonka omistaa paikallinen opettajatar ja Patrician ystävä Julie Maragon (Jean Simmons). Julie kertoo, että sekä Terrill että Hannasy haluavat ostaa maa-alueen, koska tilalla on tärkeä vesivaranto, ja omistamalla maan, he voisivat kieltää vedenkäytön toisiltaan. Julie sen sijaan on luvannut käyttöoikeuden molemmille. Jim tarjoutuu ostamaan tilan, uskoen, että voi lopettaa vihanpidon jatkamalla Julien vedenottopolitiikkaa. Julie suostuu. Palattuaan Terrillin tilalle, Steven saattamana, Patricia raivostuu, kun Steve syyttää Jimiä valehtelijaksi, kun tämä väittää, ettei ollut eksyksissä eikä Jim suostu tappeluun Steven kanssa. Hän toteaa, ettei hänen tarvitse todistella miehisyyttään, jos he kerran rakastavat toisiaan. Kaksikon välille tulee välirikko ja Jim lähtee tilalta, mutta sitä ennen käy sanomassa hyvästit Stevelle. Kun Terrillin miehet eräänä päivänä ajavat Hannasyn karjan hajalle, näiden ollessa juomassa Big Muddyn joesta, Rufus kidnappaa Julien ja vaatii tätä myymään tilan itselleen. Tieto Julien kidnappauksesta päätyy majurin korviin ja tämä lähtee miestensä kanssa pelastamaan Julieta. Jim päättää ratkaista asian omalla tavallaan ja lähtee neuvottelemaan Rufusin kanssa. Mutta itsepäiset perheen päät haluavat selvittää välinsä lopullisesti.


No, niin, osataanhan sitä Hollywoodin suurissa studioissa tehdä elokuvia eri tavalla. Ja kun toteutus ja tarina ovat kohdillaan, niin jälki on komeaa. Tarina ei aliarvio katsojaan sillä, että yrittäisi asettaa jommankumman osapuolen roiston rooliin, sillä varsin pian käy selväksi, ettei elokuvan henkilöistä ole kunniallisia juuri muut kuin Jim, Julie ja Ramon. Majuri Terrill johtaa tilaansa kuin kuningas, joka esittelee ylpeänä hoviaan alamaisilleen, kun taas Hannasy on Terrillin junttiversio. ”Suuri maa” on myös melkoinen pyllistys asesankarimyytille, silloiselle (ja miksei myös nykyisellekin) miehisyyskäsitteelle, sillä sankari on pasifisti, joka ei käytä aseita, ja tappeluunkin ryhtyy vain silloin, kun ei tarvitse osoittaa miehisyyttään kuin korkeintaan itselleen. Aseisiin turvautuvat henkilöt ovat säälittävän vastenmielisiä, ja kun heiltä riisutaan miehisyyden merkki, he ovat pelkästään vastenmielisen säälittäviä, mikä käy ilmi, kun Buck ja Jim ovat kaksintaistelussa vanhoilla kaksintaistelupistooleilla: Buck ei noudata herrasmiessääntöä ja ampuu Jimiä ennen aikojaan, muttei onnistu kuin saamaan naarmun aikaiseksi, jonka jälkeen hän menee vankkurien taakse itkemään kohtaloaan. Tästä huolimatta Jim ei aio surmata Buckia vaan ampuu ainoan panoksensa maahan. Voisiko John Waynen kuvitella vastaavassa roolissa? Ehkä siksi suurempi menestys leffalle tulikin Englannista, jossa elokuva oli vuoden 1959 toiseksi katsotuin elokuva. Burl Ives nappasi roolistaan sekä Oscarin että Golden Globen, ja ihan aiheesta ainakin omasta mielestäni. Elokuva sai kyllä huomioita kotimaassaankin, sillä presidentti Eisenhower piti elokuvasta, joka on sittemmin noussut monien listoissa parhaimpien westernien joukkoon.


Paitsi Burl Ives, niin muutkin näyttelijät tekevät parastaan. Itse asiassa nimekkäimmät Gregory Peck ja Charlton Heston jäävät muiden varjoon. Peck on jäykempi kuin koskaan: ilme ei vaihdu koko elokuvan aikana laisinkaan. Heston puolestaan näyttää siltä kuin olisi syönyt ämpärillisen sitruunoita. Mutta Chuck Connors yllättää positiivisesti muuttumalla ”koulukiusaajasta” säälittäväksi pelkuriksi. Jean Simmons hehkuu koko elokuvan ajan ja heti ensi näkemällä on selvää, että Jim on valinnut väärän naisen ja Carroll Baker on vääränä naisena yhtä vakuuttava kuin Simmonskin sinä oikeana, olematta kuitenkaan kaikkea muuta kuin pelkkä klisee. Ivesin ja Bickfordin hahmojen jääräpäisyys ja luonne tulevat uskottavasti esiin ja miesten kömpelö lopputaistelu on mainio alleviivaus elokuvan sanomalle.


Paitsi tarinassa, myös toteutuksessa on tartuttu mielenkiintoisiin ratkaisuihin, joista vaikuttavin on Steven ja Jimin nyrkkitappelu, joka on osin kuvattu usean sadan metrin päästä. Majurin ja Rufusin kaksintaistelussa on käytetty samaa toteutusta. Muutenkin elokuvassa hyödynnetään elokuvan nimeä kirjaimellisesti: suuri maa voidaan lukea jo melkein yhdeksi elokuvan näyttelijöistä, sen verran merkityksellisessä osassa maisema elokuvassa on. Kyseessä on oman aikansa mukainen spektaakkeli, joka ei nojaa näyttäviin joukkokohtauksiin, vaan johonkin muuhun, joka joko aukeaa katsojalle, joillekin ehkä eri tavalla kuin toisille, tai sitten ei.


Arvosana: ****


the_big_country.jpg