Nuoret sankarit II (Young Guns II)

 

Pääosissa: Emilio Estevez, William Petersen, Kiefer Sutherland

 

Ohjaus: Geoff Murphy (1990) 104 min

 

Brushy Billy Roberts (Emilio Estevez) tapaa asianajajan (Bradley Whitford) erämaassa. Hän pyytää saada kuvernöörin 70 vuotta sitten lupaaman armahduksen ja väittää oikean nimensä olevan Billy the Kid. Asianajajan vaatiessa todisteita, Billy alkaa kertoa oletetuista viimeisistä ajoistaan. ”The Regulators, Billy the Kidin jengi, on hajaantunut, mutta heitä vaaditaan yhä maksamaan tekosistaan Lincoln Countyn sodassa. Jose Chavez y Chavez (Lou Diamond Phillips) on jo vangittu ja opettajana toimiva 'Doc' Scurlock (Kiefer Sutherland) vangitaan New Yorkissa. Billyn on kasannut uuden jengin, johon kuuluu Patrick Garrett (William Petersen) ja 'Arkansas' Dave Rudabaugh (Christian Slater). Selviydyttyään murhayrityksistä, Billy päättää hakea armahdusta, jonka kuvernööri (Scott Wilson) lupaa, jos Billy todistaa Murphyn perhettä vastaan. Billy joutuu huijatuksi ja pakenee palatakseen miestensä kanssa myöhemmin lynkkauspartioksi naamioituneina vapauttamaan Chavezin ja Docin. Pat on saanut rikollisesta elämästä tarpeekseen ja aikoo avata majatalon. Billy joukkoineen käy matkalla tapaamassa John Chisumia (James Coburn), joka on Billyn mielestä heille velkaa Lincon Countyn sodasta. Chisum ei suostu maksamaan, ja yhdessä kuvernöörin kanssa he taivuttavat Patin sheriffiksi ja tuhoamaan Billyn jengin. Jengi vierailee bordellissa, josta Pat löytää heidät. Selvittyään tästäkin, Billy tunnustaa, ettei tiedä mitään salaista reittiä Meksikoon: meksikolainen mustarastas tarkoittaa vain prostituoitua meksikolaisintiaania, ei salareittiä. Doc hermostuu ja aikoo jättää jengin, mutta Pat miehineen on piirittänyt autiomökin. Doc haavoittuu vakavasti ja päättää uhrata itsensä, jotta muut pääsevät pakoon, mutta Billy jää tästä huolimatta vangiksi. Bordellinpitäjä Jane (Jenny Wright) auttaa Billyn pakenemaan. Dave on paennut ja Chavez kuolettavasti haavoittunut. Jengin uudesta jäsenestä Henry William Frenchistä (Alan Rick) ei ole lainsuojattomaksi, ja kun Pat yllättää aseettoman Billyn, tämä lupaa kadota eikä palata Uuteen-Meksikoon enää koskaan, jos Pat vain päästää hänet menemään. Pat ei tätä usko, vaan ampuu Billyn. Myöhemmin Billyn hautajaisissa Pat huomaa hevosensa kadonneen ja muistaa Billyn sanat: En ikinä varasta hevosta sellaiselta, josta en pidä.” Pidinkö hänestä? Ja hitot: minä rakastin sitä paskiaista. Asianajaja on vakuuttunut, että Brushy Bill Roberts on Billy the Kid ja lupaa auttaa tätä.

 

Nuoret sankarit II” parantaa himpun verran ykkösosaan verrattuna. Tähän vaikuttaa tietenkin se, että tarina on tutumpi ja mielenkiintoisempi, mutta myös teknisesti otetaan isokin harppaus eteenpäin: jos ykkösosan hidastetut ”sampeckinpah-kohtaukset” aiheuttivat lähinnä myötähäpeää, niin nyt ne ovat jo hyvää keskitasoa, itse kun harvemmin nautin hidastetuista kohtauksista. Nyt lainaksi päätyy ”Butch & Kidin” klassinen loppunäytös ja hauskasti myös ”Lady Godiva”, kun Jenny Wrightin esittämä prostituoitu ratsastaa kelteisillään kaupungin halki vastustaessaan Patin ja hänen miestensä toimia. Joku voisi nähdä tämän pakollisena ”paljas-peppu-kohtauksena” ja ehkä se sitä myös on. Elokuvan yleisilme on hieman tummasävyisempi kuin edeltäjänsä, mutta on siinä myös edelleen samat ongelmat: näitä sankareita kohtaan ei herää minkäänlaista mielenkiintoa, koska heistä ei kerrota juuri mitään ja näyttelijät ovat yhtä kökköä, vaikka mm. Charlie Sheen ei mukana luonnollisesti olekaan, koska tämän näyttelemä hahmo kuoli ykkösosassa. Kaiken lisäksi Billyn jengi on niin eripuraista sakkia, ettei tuommoinen ryhmä voisi millään toimia tosielämässä: etenkään Slaterin esittämää Rudabaughia ei pidettäisi ryhmässä, jos koko ajan on ”vähemmistökansalaisen” kimpussa, joka sattuu olemaan vielä ryhmän johtajan parhaita ystäviä. Turhan osoitteleva rasistinen hahmo, mikä vaivasi myös edeltäjäänsä. Suurin mielenkiinto kohdistuukin Pat Garrettiin ja miksi hän kääntyy ystäväänsä vastaan. No, eipä tähänkään juuri panosteta, vaan miehelle luvataan tukku rahaa ja sitten ollaan jo menossa. Onneksi William Petersen sentään vähän yrittää esittää, että olisi kiusaus sanoa herroille sen, minne voivat rahansa työntää.

 

Molempien elokuvien ongelmana on se, että hahmoja on liikaa, mutta mihinkään ei oikein keskitytä. James Coburn ja Scott Wilson menevät pääpiruina hukkaan eikä Pat Garrett ole sellainen hahmo, joka nousisi tässä tarinassa elämää suuremmaksi riivaajaksi. Samat sanat pätevät Viggo Mortenseniin, jonka roolissa voisi olla kuka tahansa, vaikkei mies tuolloin mikään tähti vielä ollut. Estevez ei vaikuta missään vaiheessa siltä, että olisi kylmäverinen tappaja ja sama koskee Sutherlandia. Ei mikään ihme, ettei näistä elokuvan ”nuorista” tähdistä tullut kovinkaan vakavasti otettavia näyttelijöitä: Sheen pärjäsi jotenkin komedioissa, samoin Estevez, Diamond Phillips hautautui täysin c-luokan tv-leffoihin, Sutherlandin tehdessä sentään vähän vakavammin otettavaa työtä, kuten ”24”. Osittain sama porukka näytteli myös 90-luvun teineille suunnatussa poppiversiossa ”Kolmesta muskettisoturista”, joka on hyvinkin samaa sarjaa tämä leffaparin kanssa. Tarinan tapahtumat noudattavat jotakuinkin oikeita tapahtumia, ja Billyn repliikit on poimittu aikalaisjulkaisuista, mutta aivan kuten ykkösosassa, niin tässäkin Billyn jengin kohtalo on dramatisoitu jännityksen ja tunteellisuuden maksimoimiseksi. Eri asia sitten, onko ketään, jota miesten kohtalot hirveämmin koskettaisi. Rocktähti Jon Bon Jovi esittää tunnusmelodian Blaze of Glory ja tekee cameoroolin yhtenä vankina, joka yrittää paeta Billyn vapauttaessa Docin ja Chavezin. Vaatiikin tarkkaa katselua, että miehen ylipäätään pystyy bongaamaan. Kaiken kaikkiaan ”Nuoret sankarit I ja II” jättävät varsin huteran kuvan yhdestä Villin Lännen suurimmista legendoista. Lautaselle on kasattu paljon kaikkea, vaan maha ei täyty missään vaiheessa.

 

Arvosana: **½

 

young_guns_II.jpg