Shanghai Noon

 

Pääosissa: Jackie Chan, Owen Wilson, Lucy Liu

 

Ohjaus: Tom Dey (2000) 110 min

 

Kiinalaisprinsessa Pei Pei (Lucy Liu) ei suostu isänsä järjestämään avioliittoon ja päättää paeta amerikkalaisen opettajan, Calvin Andrewsin (Jason Connery) mukana Yhdysvaltoihin. Todellisuudessa Calvin vie Pei Pein Lo Fongin (Roger Yuan) vangiksi. Fong on paennut Kielletystä kaupungista ja järjestänyt maanmiehiään orjatöihin rakentamaan rautateitä. Pei Pein avulla hän kiristää keisarilta 100000 kultakolikkoina. Keisari lähettää kolme parasta miestään saattamaan tulkkia ja kultaa Carson Cityyn. Chon Wang (Jackie Chan) vaatii päästä mukaan, koska ei pystynyt estämään prinsessan lähtöä. Roy Bannonin (Owen Wilson) rosvojoukko aikoo ryöstää junan, jossa kiinalaiset matkustavat. Ryöstökeikka menee pieleen, kun hullu teksasilaisrosvo Wallace (Walton Goggins) ampuu tulkin, joka on Chonin setä. Chon päättää kostaa nelikolle. Epäonnistuneen ryöstön jälkeen Wallace haluaa päästä johtajasta eroon ja kaivaa tämän maahan korppikotkien syötäväksi. Chon osuu paikalle. Roy lupaa kertoa reitin Carson Cityyn, jos Chon kaivaa hänet ylös. Kummankin huijatessa toisiaan, Roy jää kuoppaan ja Chon eksyy erämaahan, josta hänet viedään intiaaniheimon luokse, tämän autettua heimopäällikön nuorta poikaa (Simon Baker). Iltajuhlan jälkeisenä aamuna Chon huomaa olevansa naimisissa heimon päällikön tyttären, Falling Leavesin (Brandon Merrill) kanssa. Vaimo lupaa pitää Chonista huolta. Erään kaupungin saluunassa Chon löytää Royn. Kaksikon tapaaminen päättyy joukkotappeluun ja kaksikko joutuu selliin. He pakenevat sieltä Chon vaimon avulla ja Roy ryhtyy kouluttamaan Chonista cowboyta. Saavuttuaan Carson Cityyn, kaksikko huomaa olevansa etsintäkuulutettuja, ja Lo Fongin kätyri, sheriffi Nathan Van Cleef (Xander Berkeley) yrittää pidättää heidät. Miehet pääsevät kuitenkin karkuun ja piiloutuvat ilotaloon, johon myös Van Cleef saapuu asiakkaaksi ja tällä kertaa pidätys onnistuu. Kun Chon ei onnistu kertomaan kullan sijaintia, Fong käskee Van Cleefin hirttämään heidät. Falling Leaves saapuu jälleen kerran pelastamaan miehet. Kolme muuta kiinalaista on saapunut Carson Cityyn kulta mukanaan ja he sopivat vaihtokaupasta vanhassa kirkossa. Chon ja Roy pelastavat prinsessan, mutta saavat Van Cleefin ja Fongin lisäksi vastaansa kolme kiinalaista, jotka haluavat noudattaa käskyä ja viedä prinsessa takaisin Kiinan, tämän vastustuksesta huolimatta.

Nyt kun Yle näyttää hylänneen "Kuukauden westernin" säännöllisen lähettämisen, niin Nelonen paikkaa ainakin joulukuussa tätä vääryyttä, esittämällä vakavan ja ajatuksia herättävän "Mies hevosena" (28.12), ironisesti koko Villiin Länteen suhtautuvan "Pieni suuri mies" (27.12), perinteisemmän länkkärin "Rio Lobo" (25.12) sekä Hollywoodin popcornviihdettä puhtaimmillaan "Young Guns – nuorten sankarien" (28.12) ja "Shanghai Noonin" (4.12) muodossa. Ensimmäisenä eetteristä pyörähtävä Shanghai Noon ei jätä kääntämättä yhtään kiveä, joiden alle on piilotettu kaikki elokuvahistorian (tai ylipäätään tarinankerronnan) kliseet niin lännenelokuvista kuin Jackie Chanin omimmasta genrestä. Prinsessan pelastaminen lienee yksi universaaleimpia aiheita: Troijan sota alkoi siitä, kun kuningas Menelaos halusi saada rakkaan Helenansa takaisin. Pyöreän pöydän ritareista löytyy sama asetelma, kuten myös Monty Pythonin hullusta maailmasta, paitsi prinsessa oli heidän tapauksessaan prinssi! Akira Kurosawan on tarttunut aiheeseen ja ensimmäisessä Tähtien sodassa oltiin niin ikään pelastamassa prinsessaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Monille vannoutuneille kung-fu -elokuvien ystäville Chanin amerikkalaiset tuotokset lienevät pyhäinhäväistystä. Koska en kuulu tähän joukkoon, voinkin todeta, että aika hölmöjä juttuja ne 80-luvun leffat ovat juoniltaan: juoni on lähinnä tekosyy sille, että päästään mätkimään toisiaan. Siinä mielessä "Shanghai Noon" ei häviä niille laisinkaan. Tappelukohtauksetkin ovat pysyneet mielikuvituksellisina, joskin vauhti on vuosien myötä hidastunut ja pitkien otosten määrä vähentynyt. Chanin hurtti huumori on ennallaan enkä minä osaisi hänen elokuviaan ihan vakavalla mielellä katsoakaan. Silti en laske niitä komedioihin. Itä kohtaa lännen -asetelma olisi liian helppo aihe osoittelevalle rasismille, mutta siihen tekijät eivät ole sortuneet. Ihmisten erilaisuus huomioidaan ennemminkin hyväntahtoisesti ja pilke silmäkulmassa, josta ei luulisi kenenkään pahastuvan. Elokuva ottaa kantaa ihmisten vapauden puolesta, ja jokainen on jossain mielessä vanki, myös Roy Bannon, joka on itsensä vanki. Himpun verran häiritseväksi jäi elokuvan lopetus, josta sai vaikutelman, että ainoa oikea vapaus löytyy Amerikasta. Onneksi valkoistakin miehestä päästään näpäyttämään, ja aiheesta. Kun Chon on viettänyt hääyönsä, niin morsiamen päällikköisä saa lohdutuksen heimoveljeltään: "Älä murehdi... Voisi käydä pahemminkin... ainakaan hän ei ole valkoinen."

"Buddy-buddy", yksi elokuvan kliseitä sekin. Vaatimattoman ja kunniallisen aasialaisen rinnalla on tämän täydellinen vastakohta, hölösuinen ja ylimielisesti käyttäytyvä amerikkalainen. Chris Tucker esitti tätä roolia paria vuotta aiemmin "Rush Hourissa" ja nyt sidekick on vaihtunut toiseen kammotukseen Owen Wilsoniin. (Shanghai Noon on melkeinpä sama leffa, eri aikaan sijoitettuna vain) Hahmo on liiaksi moderni amerikkalainen minun makuuni ja Wilsonin naama nyt tuppaa ärsyttää muutenkin. Ja tietenkin se lässytys, mitä saa kuulla koko leffan ajan, muistuttaa hieman David Hasselhoffin Michael Knightia. Ja niinhän se tahtoo mennä, että näistä kunniattomista jenkkimiehistä kasvaa lainkuuliaisia kansalaisia jonkun sattumuksen kautta: Roy kokee uskonnollisen herätyksen. Kung-fu -leffoissa on totuttu näkemään naistenkin taistelevan, mutta Lucy Liun osalta se jää muutamaa potkua lukuun ottamatta vähiin. Leffa toinen sankaritar, jota esittää näyttelijätaidoton Brandon Merrill, häviää selittämättä kuvioista, ilmestyen kuitenkin paikalle aina silloin, kun sankarikaksikko joutuu pulaan. Xander Berkeley onnistuu roiston rooleista parhaiten, kun taas Walton Goggins on kohtuullisen järkyttävä teksasilaisrosvona, jonka älykkyysosamäärä on ameban tasolla. Toisaalta elokuva on melkein sarjakuvaa, joten hahmotkin noudattavat sitä kaavaa.

Leffassa on hauskoja viittauksia elokuvahistoriaan. Jackie Chanin hahmon nimi Chon Wang kuulostaa hiukan John Waynelta, sheriffi Nathan Van Cleef on pukeutunut kuin eversti Mortimer (Lee Van Cleefin hahmo) ja Royn oikeaksi nimeksi paljastuu Wyatt Earp, joka Chonin mielestä on typerä cowboyn nimi. "Shanghai Noon" on ihan onnistunut komediallinen toimintaleffa, joka ei yritä olla mitään enempää kuin viihdettä, missä tapauksessa kliseet voidaan katsoa jopa vahvuudeksi. Westerninä ei edes keskinkertainen ja kung-fu -leffanakin samaa tasoa, mutta kokonaisuuksien summa on selkeästi positiivinen. Tarinankuljetus kulkee aivan sillä rajalla, jossa vauhti ja kiipelistä toiseen joutuminen alkaa muuttua puuduttavaksi. Jokunen askel voi mennä rajan väärälle puolelle, mutta ei tätä katsottaessa tarvitse olla ADHD-lapsi pystyäkseen nauttimaan elokuvasta. Katsoin tämän nyt toisen kerran ja kolmatta kertaa tuskin tulee. Ei muuten, mutta tämänkaltaista elokuvaa on tehty maailmassa vähän liikaa.

 

Arvosana: ***

 

 

shanghai_noon.jpg