Pieni suuri mies (Little Big Man)

 

Pääosissa: Dustin Hoffman, Richard Mulligan, Chief Dan George

 

Ohjaus: Arthur Penn (1970) 139 min

 

121-vuotias Jack Crabb (Dustin Hoffman) kertoo elämäntarinaansa dokumentin tekijälle. Pawneet tappoivat hänen perheensä, vain hän ja hänen sisarensa Caroline (Carole Androsky) jäivät henkiin. Cheyennesoturi nimeltään 'Ilmestyvä Varjo' (Ruben Moreno) vie lapset heimonsa luo. Päällikkö 'Vanha Majavan Nahka' (Chief Dan George) ottaa 10-vuotiaan Jackin pojakseen, kun taas Caroline, joka pelkää, ja samaan aikaan toivoo, tulevansa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, pakenee leiristä. Jack alkaa muuttua cheyenneksi ja pelastaa 'Nuoremman Karhun' (Steve Miranda - lapsi/Cal Bellini - aikuinen) hengen taistelussa pawneeta vastaan. 'Nuorempi Karhu' jää vastapalveluksen velkaa ja Jackia aletaan kutsua 'Pieneksi Suureksi Mieheksi'. Jackin ollessa 16-vuotias, cheyennet joutuvat taisteluun ratsuväkeä vastaan ja häviävät pahasti. Jackin hengen pelastaa se, että hän sanoo olevansa valkoinen. Hänet adoptoi pastori Silas Pendrake (Thayer David) ja tämän vaimo (Faye Dunaway). Kun Jackille käy selväksi, että pastori on väkivaltainen ja vaimo kaikkea muuta kuin mitä opettaa, Jack päättää lähteä omille teilleen ja lyöttäytyy yhteen rohdoskauppias Merriweatherin (Martin Balsam) kanssa. Huijaus käy pian ilmi ja miehet joutuvat terva- ja höyhenkylpyyn, mutta jälleen onni on Jackin mukana, sillä yksi lynkkausporukasta on hänen siskonsa Caroline ja miehet pääsevät vapaiksi. Caroline ryhtyy opettamaan Jackille aseenkäyttöä ja tästä kasvaakin maineikas revolverisankari lempinimeltään Soda Pop Kid. Wild Bill Hickockin (Jeff Corey) ampuessa saluunassa miehen, Jack huomaa, ettei hänestä ole revolverisankariksi ja hän lähtee jälleen omille teilleen, tällä kertaa sekatavarakaupan omistajaksi yhdessä vaimonsa Olgan (Kelly Jean Peters) kanssa. Yhtiökumppanin petkuttaessa Jackia, tämä joutuu pakkohuutokauppamaan omaisuutensa ja jälleen on etsittävä jotain uutta. He matkaavat postivaunuilla, jotka joutuvat cheyennesoturien hyökkäyksen kohteeksi. Cheyennet kaappaavat Olgan ja Jack alkaa etsiä vaimoaan. George Armstrong Custer (Richard Mulligan) palkkaa Jackin varustemieheksi. 7. ratsuväkikomppania hyökkää cheyenneheimon kimppuun. Kun homma alkaa muuttua verilöylyksi, Jack pakenee ja löytää 'Varjon', joka yrittää tappaa Jackin. 'Varjo' saa surmansa sotilaan kiväärin luodista ja Jack löytää 'Varjon' tyttären 'Auringonpaisteen' (Aimée Eccles) synnyttämässä ja tajuaa, että 'Varjo' yritti vain suojella tytärtään. Hän vie naisen ja lapsen 'Majavan' luo, toivoakseen vaihtavansa heidät Olgaan. Lopulta Jack ottaa naisen vaimokseen. 'Karhu' on puolestaan ottanut vaimokseen Olgan. Jack saa pojan ja kolme uutta vaimoa 'Auringonpaisteen' sisarista. Elämä Washita-joen varrella tuntuu mukavalta, kunnes eräänä päivänä Custer hyökkää leiriin tappaen miltei kaikki muut paitsi Jackin ja sokeutuneen 'Majavan'. Jack haluaa kostaa ja pestautuu uudelleen Custerin joukkoihin, mutta ei lopulta uskalla tappaa Custeria. Hän alkaa hävetä itseään ja päätyy juopoksi Deadwoodin kaupunkiin, jossa Wild Bill nostaa hänet hetkeksi jaloilleen. Bill saa surmansa ja Jack tekee viimeisen palveluksen kuuluisalle revolverisankarille: hän vie tämän rakastajattarelle sievoisen rahasumman, jotta tämä, joka on leskirouva Pendrake, pääsee itään. Jack menettää hetkeksi järkensä, mutta sattuman vie hänet kolmannen kerran Custerin palvelukseen, tällä kertaa tiedustelijaksi. Custer on päättänyt hyökätä intiaanien kimppuun Little Bighornissa. Jack näkee tilaisuutensa tulleen ja hän varoittaa Custeria hyökkäämästä, sillä vastassa on tuhansia intiaaneja. Custer uskoo Jackin valehtelevan suojellakseen muutamaa intiaania ja katastrofi on valmis. Viimeisillä voimillaan kuoleva Custer yrittää vielä tappaa Jackin, mutta 'Karhu' pelastaa Jackin ja hänen kunniavelkansa on maksettu. Jack menee takaisin 'Majavan' luo.

 

Pieni suuri mies on joko historian unohdetuin sankari tai suurin valehtelija”. Jotenkin näin kuuluu elokuvan mainoslause ja se onkin osuva kuvaus elokuvasta. Teemana on kuitenkin tarina miehestä, joka etsii hyväksyntää ja paikkaansa maailmasta, mutta ei sitä löydä. Kirjailija Thomas Berger on kerännyt historiallisia faktoja ihmisistä ja tapahtumista ja kasannut ne yhden hahmon ympärille, samaan tapaan kuin Winston Groom ”Forrest Gumpissa”. Little Big Man oli oikeasti Lakota sioux, joka taisteli ensin Hullun Hevosen kanssa ja myöhemmin tätä vastaan. Curly oli puolestaan Custerin tiedustelija, joka selvisi hengissä Little Bighornin taistelusta. Pääosin näistä henkilöistä koostuu Jack Crabb. Joitakin historiallisia epätarkkuuksiakin tarinassa on, kuten sen, että Little Bighornin taistelu päättyi 26.6.1876 ja Wild Bill Hickok kuoli vasta 2.8.1876, eli päinvastaisessa järjestyksessä kuin elokuva kertoo. Voisi olettaa, että elokuvassa oleva dokumentin tekijä olisi sen verran valmistautunut haastatteluunsa, että olisi tiennyt nämä faktat, jolloin Crabbin puheet olisi helppo käsitellä täytenä hölynpölynä. Joka tapauksessa tarina on todella mukaansa tempaava, jonka kokonaisuutta kuitenkin rikkoo liiallinen farssi, etenkin jo luonnostaan pöllämystyneen näköisen Hoffmanin takia. Mukana on elokuvaformaattiin myös liian paljon tapahtumia ja ihmisiä, jotka kirjassa varmasti toimivat, ja välillä on hankalaa pysyä kärryillä, että missä vuodessa mennään, varsinkin, jos ei muista historian päivämääriä: Washita-joen verilöylystä 1868, hypätään aika nopeasti Wild Billin kuolemaan 1876.

 

Tarinan mielenkiintoisinta antia ovat tietenkin cheyenne-yhteisöön sijoittuvat kohtaukset. Chief Dan Georgen rauhallinen näyttelijätyö on vastapainoa Hoffmanin kohellukselle. Chief Danin jutustelua voisi kuunnella tuntitolkulla. Johtuuko Hoffmanista vai mistä, mutta itse koin sivuhahmot mielenkiintoisemmiksi: 'Majava', Custer ja Wild Bill Hickok. Richard Mulligan on mainio Custer. Mulligan on tuttu eri komediasarjoista (aikansa hävyttömin amerikkalainen sitcom Soap), ja on esittänyt myös Jacques Clouseaun isää. Koska Penn on halunnut kuvata armeijan touhua vastenmielisenä, Mulliganin valinta on ollut erinomainen. Ainoastaan Custerin tappiohetkellä homma on karata käsistä ja se hulluuskohtaus menee jo hieman huonon maun puolelle. Oli miehestä mitä tahansa, niin eihän nyt ihan täysi idiootti ollut. Myös Washita-joen verilöyly on kuvattu siten, ettei intiaaneilla olisi ollut mitään aseita taistelussa ratsuväkeä vastaan ja että leirissä olisi asunut lähes pelkästään naisia ja lapsia. Todellinen Custer oli varmaan jotain Mulliganin ja Errol Flynnin tulkitsemien hahmojen välissä. Statisteina on käytetty alkuperäisväestöä, joka luo autenttisuuden tunnetta, vaikka pääosa puherooleista on tässäkin muiden heiniä. Pikkutuhmaa vitsailua tarjoaa Jackin viettämä yö kolmen vaimon kanssa, kun vaimo numero 1 on synnyttämässä poikaa. Samaan sarjaan menee Faye Dunaway seksinkipeän pastorin rouvan roolissa: hahmo on jo melkein kuin aikuisviihde-elokuvien ”juonesta” poimittu. Vaan mikähän tarkoitus sillä intiaanimiehellä, 'Pieni Hevonen' (Robert Little Star), joka tarjosi itseään Jackille vaimoksi, oikein oli tarinassa? Kovin on halpaa huumoria, jos vain se riittää, että hahmo on homoseksuaali.

 

Tietämättä Bergerin romaanin tyyliä, käsikirjoittaja Calder Willingham ja ohjaaja Penn onnistuvat käsittelemään Villin Lännen kliseitä paljon paremmin kuin useammat lännenkomediat: asioille ei naureta, vaan ennemminkin hymähdellään hyväntahtoisesti. Miten viattomien intiaanien tappaminen sitten sopii tyylilajiin, jää jokaisen omatunnon asiaksi. Elokuvassa ei ole Hollywoodille tyypillistä anteeksi pyytelevää tulkintaa, vaikka intiaanit ja heidän elämäntapansa nostetaankin jalustalle. Liioittelu kuuluu amerikkalaisten luonteeseen eikä sitä peitellä elokuvassakaan: toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja vauhdikkaita, ja kun Little Bighornin taistelussa oli tuhansia intiaaneja, niin niitä myös näyttää olevan elokuvassakin. Kamerat on viety aidoille tapahtumapaikoille, tai ainakin niiden välittömään läheisyyteen. Ainoastaan musiikki on pääosin pelkistettyä juurimusiikkia, country- ja deltabluesia ja voin todeta, että se toimii vallan mainiosti. Vuosien saatossa olen oppinut pitämään elokuvasta enemmän. Mutta olisiko elokuvan voinut kuvata jopa kaksiosaisena, jolloin monista henkilöistä ja Crabbista itsestään olisi saanut vieläkin mielenkiintoisempia? Kirjassa Crabb nimittäin kohtaa myös Wyatt Earpin ja Buffalo Billin.

 

Arvosana: ***½

 

little_big_man.jpg