Nuoret sankarit (Young Guns)

 

Pääosissa: Emilio Estevez, Kiefer Sutherland, Lou Diamond Phillips

 

Ohjaus: Christopher Cain (1988) 107 min

 

Pakosalla oleva Billy the Kid (Emilio Estevez) pääsee John Tunstallin (Terence Stamp) suojaan. Tunstall on antanut kodin myös muutamalle muulle ongelmanuorelle, uskoen, että he onnistuvat kunnon ohjauksessa muuttamaan käytöstapojaan: Josiah Gordon 'Doc' Scurlock (Kiefer Sutherland), Jose Chavez y Chavez (Lou Diamond Phillips), Richard 'Dick' Brewer (Charlie Sheen), Dirty Steve Stephens (Dermot Mulroney) ja Charles 'Charley' Bowdre (Casey Siemaszko). Irlantilaistaustainen Lawrence Murphy (Jack Palance) pitää Tunstallia uhkana liiketoiminnalleen ja eräänä päivänä Murphyn palkkaamat miehet murhaavat Tunstallin. Koska Lincoln Countyn lainvalvojat ovat Murphyn leivissä, Tunstallin lakimiesystävä Alex McSween (Terry Quinn) pyytää rauhantuomaria nimittämään Tunstallin työntekijät liittovaltion apulaissheriffeiksi, jotta Tunstallin murha saadaan kostettua. Dick ryhtyy johtamaan joukkoa, jota nimitetään nimellä "The Regulators". Billy alkaa kyseenalaistaa Dickin johtajuutta, ja kun yhden murhasta epäillyn pidätyksen yhteydessä Billy ampuu epäillyn, joukko jakautuu kahteen leiriin: toiset janoavat verta, toiset toimia lain puitteissa. Billyn toiminta leimaa miehet rikollisiksi ja he joutuvat itse etsintäkuulutetuiksi. Joukon tapettua lisää epäiltyjä, Dick saa surmansa palkkionmetsästäjän luodista. Henkiinjääneet päättävät paeta kuka mihinkin, kunnes Pat Garrett (Patrick Wayne) varoittaa Billyä, että Murphy uhkaa tappaa McSweenin. Yhteisellä päätöksellä he päättävät pelastaa McSweenin ja tämän vaimon, mutta kävelevät ansaan, jääden piiritetyiksi McSweeniin taloon. Ainoa keino päästä pois, on ryhtyä epätoivoiseen taisteluun Murphyn miehiä ja armeijan joukkoja vastaan.

 

Vaikka "Nuoret sankarit" onkin kohtuullisen tarkka kuvaus "Lincoln Countyn sodasta", on se samalla myös melkoisen yhdentekevä elokuva. Tekijät ovat unohtaneet kokonaan henkilökuvauksen jokaisesta hahmosta. Billy the Kidin tarina on varmastikin suurimmalle osalle tuttu, mutta muiden veljien osalta se jää yhä hämärän peittoon. Toteutus on kaikkinensa samalla tasolla kuin 60-luvun purkkapop, eli kaupallisesta kertakäyttötavarasta siis kyse, jossa ei ole tarkoituskaan pohtia mitään syvällisempää. Eikä kaupallisuudessakaan välttämättä mitään pahaa ole, mutta rimaa voisi nostaa edes sen verran korkealle, että pitää hypätä ylittääkseen sen. Ajankohta on ehkä kaikista tärkein Billy the Kidin myytissä, niin voisihan sitä toivoa, että kuvaus hahmosta on vähän syvällisempi kuin hekottava, liipasinherkkä sekopää. Kohdeyleisö lienee teini-iän angstissa rypevät kapinallisnuoret. Väkivaltaa kyllä piisaa aikuisempaankin makuun, jos se nyt edes on mikään itseisarvo elokuvalle.

 

Elokuvaan on palkattu kuuluisien näyttelijöiden jälkikasvua, eli Martin Sheenin pojat Charlie ja Emilio, Donald Sutherlandin poika Kiefer, ja Duken poika Patrick vilahtaa aivan turhanpäiväisessä Pat Garrettin roolissa, käy vain esittäytymässä jatko-osaa ajatellen. Nähdyn perusteella voi sanoa, että kauas ovat omenat puusta pudonneet, sen verran puisevaa näyttelijätyötä pojat tarjoavat. Riittänee, jos sanoo, että Patrick Wayne näyttelee parhaiten. Onneksi "vanhat papat" kompensoivat nuorta kaartia, sen mitä mahdollisuuksia kullekin puutteellisesta henkilökuvauksesta suodaan. Esim. Terry Quinn vakuuttaa aina, vaikka näyttelisi oikeita istuinpaikkoja elokuvateatterissa. Jotkut hahmot menevät tyystin ohi tarinasta, kuten Tunstallin murhasta epäillyt miehet. Ja täysin turha roolihahmo on Pat Garrettin ohella Murphyn ostama kiinalaistyttö (Alice Carter), johon Doc ihastuu. Hahmolla ei ole tiettävästi mitään totuuspohjaa ja lisäarvoa elokuvaan vielä vähemmän. Nuoria sankaria näyttelevät ovat melko lailla oikean ikäisiä roolihahmoihinsa verrattuna. Eri asia, oliko noista kovin nuoria kukaan muu kuin Billy, joka oli lähes 10 vuotta muita nuorempi, alta kaksikymppinen tapahtuma-aikaan.

 

Leffasta tulee samanlainen olo kuin söisi lautasellisen pelkkää makaronia. Kuten eräs kokki sanoi: "Olo on kylläinen hetken, mutta kun kerran pieraisee, niin taas on nälkä." Toisin sanoen, elokuva ei sen kummemmin ärsytä, mutta ei siinä mitään kohokohtiakaan ole. Lopussa yritetään toistaa "Hurjan joukon" hurmeinen loppukohtaus hidastettuine kuvineen. Ohjaajalla näkemys eikä tekniikka vaan siihen riitä alkuunkaan, vaan kohtaus näyttää pikemminkin naurettavalta. 80-luvun kammosoundeilla toteutettu popmusiikki ei myöskään aiheuta ilon kiljahduksia. Menestys oli kuitenkin niin hyvä, että jatko-osaa pukkasi, ja voi olla, että tarkoitus on ollutkin kertoa Billy the Kidin tarina kahdessa osassa. "Nuoret sankarit 2" keskittyykin sitten Billyn viimeisten aikojen tapahtumiin. Chavezin järjestämä trippi, ties millä sienillä, jotka näyttivät jäniksen papanoilta, kuuluu sarjaan "täysin turhia kohtauksia".

 

Arvosana: **

 

young_guns.jpg