White Comanche (Comanche blanco)

 

Pääosissa: William Shatner, Joseph Cotten, Rosanna Yanni

 

Ohjaus: José Briz Méndez (1968) 93 min

 

Kun Johnny Moon (William Shatner) onnistuu pakenemaan hirsipuusta, hän päättää selvittää asiat kaksoisveljensä Notahin (Shatner) kanssa. Johnny ja Notah ovat valkoisen miehen ja komanssinaisen jälkeläisiä. Siinä missä Johnny on onnistunut sopeutumaan puoliverisenä yhteiskuntaan, on heimonsa johtajaksi noussut Notah sortunut rikollisiin tekoihin, joista syytetään usein Johnnya. Palattuaan eräältä ryöstöretkeltä, ja raiskattuaan samalla saluunatyttö Kellyn (Rosanna Yanni), Johnny tekee hänelle ehdotuksen: hän menee Rio Hondon kaupunkiin odottamaan Notahin saapumista, jonka jälkeen he selvittävät välinsä lopullisesti. Matkalla Johnny pelastaa hirsipuusta Ellisin (Vicente Roca). Rio Hondossa kaksi miestä taistelevat vallasta, kun kenraali Garcia (Mariano Vidal Molina) ja saluunan omistaja Grimes (Luis Prendes) yrittävät päästä eroon toisistaan. Kun Grimes saa tietää Johnny pelastaneen Ellisin Garcian teloitusjoukolta, hän yrittää palkata Johnnyn puolelleen. Sheriffi Logan (Joseph Cotten) yrittää pitää haurasta rauhaa, joka rikkoutuu, kun ryöstetty postivaunu, kyydissään Kelly, saapuu kaupunkiin. Ellisiä hirteen yrittänyt Coor (Javier Maiza) haastaa Johnnyn tappeluun saluunassa, jolloin Kelly näkee Johnnyn ja luulee tätä raiskaajakseen ja yrittää ampua hänet. Johnny saa vakuutettua Kellyn siitä, että hänellä on kaksoisveli ja pyytää, ettei tämä kerro kenellekään ennen kuin asiat selviävät muutaman päivän kuluttua. Kun Coor kuolee yritettyään jälleen kerran tappaa Johnnyn, tilanne kärjistyy kaupungissa, joten sheriffin on puututtava tilanteeseen. Loganin haavoituttua Johnny rientää apuun ja kaupunki pääsee eroon sekä Garciasta että Grimesista. Kaupunkilaisten marssiessa hautajaisiin kaupungin ulkopuolelle, Notah ja komanssit saapuvat paikalle. Komanssit kääntävät kuolleiden heimoveljen ja -sisaren vuoksi selkänsä Notahille, joka joutuu kohtaamaan veljensä yksin.

 

William Shatner kuuluu niihin näyttelijöihin, joista ei voi oikein olla pitämättä, vaikkei mies kovinkaan kaksinen näyttelijä ole. Star Trekin myötä kulttimaineeseen noussut näyttelijä tunnistetaan varmasti ympäri maapallon, ja kun mies vierailee jossain tv:n komediasarjassa, kuten ”Kolmas kivi auringosta”, studioyleisö on niin sanotusti täpinöissään. Ja ”Hei, taas me lennetään”, jossa Shatner vetäisee yhden unohtumattomimman sekoamiskohtauksen elokuvahistoriassa: ”Beeping and blinking and flashing... Vakavasti otettavaa näyttelijää hänestä ei vaan koskaan tullut, vaikka ura on kestänyt jo yli 60 vuotta, eli kauemmin kuin Clint Eastwoodilla. Shatnerin yritys vauhdittaa tv-sarjoihin jämähtänyttä uraansa Euroopassa ei onnistunut, vaikka tilausta olisi ollutkin. Ensinnäkin Shatner valitsi Italian sijasta espanjalaisen elokuvatuotannon, joka ”White Comanchen” perusteella on tuolloin ollut harrastelijoiden puuhastelua. Ja toiseksi, ei Shatner oikein sovi lännenelokuviin, kun hän on vähän liian mukavan oloinen mies. Joku voisi sanoa, ettei miehestä ole yhteenkään elokuvarooliin, saatikka sitten kaksoisrooliin. Puutteistaan huolimatta Shatner on elokuvan parhaimpia näyttelijöitä, mikä varmaan kertoo leffasta jo aika paljon.

 

Ajatus kaksoisveljestä ei ole omaperäinen, mutta kiehtova kaikesta huolimatta, ja jossain vaiheessa näyttää, että tekijät yrittävät saada teemasta vähän enemmän irti, kun Johnny taistelee itsensä kanssa: hän tuntee Notahin pahan luonteen myös itsessään. Sitten tämä taistelu laitetaan tylysti narikkaan ja Johnny on kaikin puolin kunnollinen ja Notah paha. Kuvaus intiaaneista, jotka ilman mitään motiivia ryöstelee ja murhaa sivullisia, hipoo jo rasismia. Kliseiden kautta kuljetaan uusiin kliseisiin ja ennalta arvattavuus vie viimeisenkin jännityksen tarinalta. Kaiken kruunuksi tekninen toteutus on todella kömpelöä, joista erikseen voi mainita leikkauksen. Leikkauksessa ei ole mitään rytmiä ja jostain kumman syystä samaa otosta on saksittu kesken otoksen. Otos ei varsinaisesti näytä katkeavan, mutta ikään kuin kameraa siirrettäisiin piirun verran sivuttaissuunnassa: eli kesken kohtauksen Shatnerin pää näkyy kokonaan ja sitten leikkaus, jossa siitä näkyy kolme neljäsosaa. Kuvakoko pysyy kuitenkin samana. Jos tämä on tietoinen valinta, niin ei voi kuin ihmetellä. Jos se taas liittyy tv-kuvakokoon puristetusta kuvakoosta, jolloin jotain tärkeää olisi jäänyt kuvan reunan ulkopuolelle, asian voisi jollain tavalla ymmärtää. Tai ei oikein sittenkään: on se vaan niin kökön näköistä eikä mitään tärkeää VOI jäädä kuvan ulkopuolelle. (Eräässä ”Dersu Uzalan” dvd-versiossa päähenkilöt istuvat vastakkain leirinuotion äärellä. Kummastakin näyttelijästä näkyy vain sääret ja kummankin miehen puhe tulee kuvan ulkopuolelta!) Notah patsastelee rinta rottingilla ja paljaana ympäri preeriaa, mutta iho ei edes punota Johnny hipiään verrattuna, joka, totta kai, taistelee lopussa ilman paitaa, mikä saattaisi aiheuttaa tietämättömissä jännitystä sen suhteen, kumpi sen taistelun lopulta oikein voittikaan.

 

Shatner onnistuu paremmin Johnnyn roolissa, joka on elokuvan ainoa mitenkään kiinnostava rooli. Mitenköhän Cottenkin on suostunut tämmöiseen elokuvaan, sillä sheriffin roolissa olisi hyvin voinut olla kuka tahansa amatöörinäyttelijä? Rahaa hän tuskin on saanut merkittävässä määrin. Rosanna Yanni, aikamoinen seksipommi muuten, elehtii ylidramaattisesti, ja loppuporukka ovat samaa kökköä kuin toteutuskin. Shatnerin fanit saattavat elokuvasta kuitenkin innostua. On olemassa myös kohderyhmä, jotka katsovat huonoja elokuvia, koska ne muuttuvat huonoudessaan jo hyviksi. ”The Official Razzie Movie Guiden” mukaan ”Whiten Comanche” kuuluu tämän kategorian TOP-100 listaan. Minulle se on samaa scheißea muiden kaltaistensa joukossa, ja joita en pysty näkemään millään keinolla yhtään parempana kuin ne ovat.

 

Arvosana: *½

 

white_comanche.jpg