Lainsuojaton (The Outlaw)

 

Pääosissa: Jack Buetel, Jane Russell, Thomas Mitchell

 

Ohjaus: Howard Hughes (Howard Hawks, Jules Furthman) (1943) 116 min

 

Doc Holliday (Walter Huston) saapuu Lincolniin, jonka sheriffinä toimii hänen vanha ystävänsä Pat Garrett (Thomas Mitchell). Doc sanoo, että hänen hevosensa on varastettu ja miehet saavat selville, että Docin hevonen seisoo hammaslääkärin vastaanoton edessä: käy ilmi, että hevosen on ”ostanut” muuan William H. Bonnie, eli Billy the Kid (Jack Buetel). Tästä huolimatta Billy ja Doc ystävystyvät. Pat ei tästä pidä ja haluaa miesten poistuvan kaupungista. Kun Billy menee nukkumaan latoon, hänen kimppuunsa hyökkää Rio MacDonald, joka haluaa kostaa Billylle veljensä kuoleman. Seuraavana päivänä Billyn ja Docin pokeripeli keskeytyy, kun tuntematon mies (Gene Rizzi) haastaa Billyn kaksintaisteluun. Billy ampuu miehen ja kohta Pat saapuu apulaistensa kanssa pidättämään Billyä. Doc asettuu Billyn puolelle ja auttaa tätä pakenemaa. Billy saa kuitenkin ampumahaavan, joka vaatii pikaista hoitoa. Doc vie Billyn naisystävänsä Rion luokse, joka hetken emmittyään alkaa hoitaa miestä, jonka yritti hetki sitten tappaa. Pikku hiljaa Rio alkaa kiintyä hoidettavaansa, ja kun Doc lopulta palaa, huomaa hän, että ensin Billy on vienyt häneltä hevosen ja nyt naisen. Billy antaa Docin valita hevosen ja Rion väliltä ja Doc valitsee hevosen. Tästä suivaantuneena Rio täyttää miesten kanttiinipullot hiekalla, kun miehet lähtevät pois. Pat on kuitenkin heidän kintereillään ja Doc yrittää säikäyttää hänet ampumalla muutaman apulaisen. Eräänä aamuna Doc huomaa, että Billy on kadonnut ja Pat on pidättämässä häntä. Pian he törmäävät Rioon, jonka löytävät köytettynä. He saavat selville, että Billy on kaiken takana ja jäävät odottamaan hänen paluutaan. Kun näin käy, Pat pidättää Billyn. Pat lähtee viemään miehiä takaisin kaupunkiin, jolloin sotapolulla olevat mescalerot hyökkäävät heidän kimppunsa. Pat antaa miesten aseet hyökkäyksen ajaksi takaisin. Billy keksii nokkelan konstin, jolla eksyttää intiaanit, jonka turvin he pääsevät karkuun ja majoittumaan autiotaloon. Siellä Doc kieltäytyy luovuttamasta asettaan ja aikoo poistua. Billy haastaa hänet kaksintaisteluun, mutta ei lopulta haluakaan tappaa tätä. Sen sijaan Pat ampuu Docin. Pat antaa Billylle mahdollisuuden kadota, väittämällä, että Docin haudassa on Billy. Vakuuttaakseen kaupunkilaiset, hän pyytää Billyltä tämän aseet. Tämä suostuu, mutta se onkin vain juoni saada Billy vangituksi. Mutta onni on Billyn puolella ja hän pääsee pakenemaan Rion kanssa.

 

Mitään näin umpityperää en ole aikoihin nähnyt. Eikä vika ole siinä, ettei tarinalla ole mitään totuuspohjaa todellisten hahmojen kanssa: olisi jopa kiinnostavaa, ettei Billy the Kid kuollutkaan Pat Garrettin luoteihin. Vielä jos Billy olisi ottanut Docin henkilöllisyyden, niin siinä sitä olisi ollut salaliittoteoriaa kerrakseen, Billyn kuolema kun osui muutamaa kuukautta ennen O.K Corralin tapahtumia. Mutta sen enempää Doc kuin Billykään ei sairasta elokuvassa tuberkuloosia, joten se siitä mahdollisuudesta. Ja kaipa se Wyatt Earp olisi tajunnut, että ystävänsä oli nuortunut sitten viime näkemän. Käsikirjoitus, jos sellaista on edes ollut, on varsinkin henkilöiden osalta täynnä niin uskomattomia motiiveja, ettei kellekään käy selväksi, miksi kukin toimii kuten toimii. ”Juupas, eipäs, ollaan kavereita, eipäs ollakaan ja lopulta taas ollaan. Vai ollaanko sittenkään?” Tuohon voi kiteyttää koko elokuvan juonen. Henkilöitä ja käänteitä ilmaantuu tarinaan aina, kun sellaiseen on tarvetta, esim. vaikka se, kun Billy on hakenut Rion ja tuonut hänet erämaahan köytettäväksi. Miksi? Ja miksi hän jätti naisen sinne yksin, palatakseen vain jostain käsittämättömästi syystä takaisin, jotta roolihahmot saadaan jälleen yhteen. Tarinassa ei ole kerrassaan mitään logiikkaa. Eräs typeryyden huipentuma on se, kun Doc väijyy Garrettin miehiä: hän ampuu rauhallisesti yksi kerrallaan kolme miestä, kun miehet istuvat kiltisti hevostensa selässä. Kolmannen surman jälkeen Garrett toteaa: ”Menkää kivien taakse suojaan.” Ei helevata sentään! On vaikea käsittää, että käsikirjoituksesta vastaava Jules Furthman on, toki yhteistyössä, käsikirjoittanut mm. seuraavat elokuvat: ”Rio Bravo, ”Syvä uni” ja ”Kapina laivalla”. Hughesille eniten päänvaivaa aiheutti se, miten Jane Russellin, jonka debyytti elokuva on, tissit saataisiin parhaiten esille! Ja sitten suunniteltiin rintaliivit, jotka nostivat ryntäät paremmin esille. Russellin omien puheiden mukaan hän ei niitä kyllä juurikaan käyttänyt, koska ne olivat epämukavat. Voi, noiden elokuvaihmisten ongelmia.

 

Billy the Kidin rooliin on valittu täysin kyvytön Jack Buetel, niin ikään valkokangasdebyytissään. Russellin avut tuli jo aiemmin mainittua, toki Jane onnistuu Buetelia selvästi paremmin, mutta siihenhän ei nyt paljoa vaadita. Thomas Mitchell on täysin väärä valinta Pat Garrettiksi jo pelkästään olemuksensa tähden. Hughes on ilmeisesti halunnut korostaa Garrettista liikkunutta pelkuripuhetta valitsemalla osaan tukevahkon ja heikkohermoiselta näyttävän näyttelijän. Walter Hustoniakaan ei näytä hirveämmin kiinnostavan. Ja miksi kiinnostaisi, kun tarina ja roolihahmot ovat silkkaa höpöhöpöä.

 

Elokuva valmistui jo vuonna 1941, mutta sitä ei päästetty levitykseen, johtuen Jane Russellin rintavarustuksen aiheuttamasta siveettömästä kuvamateriaalista. Jos Hughes ja hänen elokuvansa jostain ansaitsee kiitosta, niin siitä ”markkinoinnista”, jolla hän sai huomion julkaisemattomalle elokuvalleen, mikä johti sen teatteriesitykseen, ja käsittämätöntä kyllä, jonkinlaiseen suosioon. Se kaikki raha, mitä Hughesilla oli käytettävissä, ei näy millään tavalla edes elokuvan teknisessä toteutuksessa. Elokuva näyttää kaikin puolin halvalta, eikä sitä paranna vuonna 1988 tehty värillinen versio. Ja tuskinpa 2009 DVD-julkaisu tarjoaa yhtään sen enempää. Ohjaajan tehtäviä hoiti aluksi myös Howard Hawks, ja ilmeisesti jossain vaiheessa myös käsikirjoittaja Furthman. Kuin pisteeksi i:n päälle, tämä elokuva on bonusleffana himpun verran epämääräisessä kokoelmassa John Wayne Classics, jossa on 6 Duken lyhytelokuvaa 30-luvulta, mitä ei tarvinne pitää outona asiana, sillä olihan eksentrisen elokuvamogulin omakin elämä kiinnostava ja yllätyksiä täynnä. Toisin kuin hänen viimeinen ohjaustyönsä.

 

Arvosana: *

 

the_outlaw-normal.jpg john_wayne_classics-normal.jpg