Kuolemantuomiopaikka (The Ox-Bow Incident)

 

Pääosissa: Henry Fonda, Harry Morgan, Dana Andrews

 

Ohjaus: William A. Wellman (1943) 75 min

 

Gil Carter (Henry Fonda) ja Art Croft (Harry Morgan) saapuvat Bridger's Wellsin kaupunkiin tapaamaan ensin mainitun naisystävää, Rose Mapenia (Mary Beth Hughes), kuullakseen vain, että tämä on muuttanut Kaliforniaan. Kuumapäinen Gil ajautuu tappeluun. Saluunaan saapuu mies, joka kertoo Larry Kinkaidin saaneen surmansa karjavarkaiden toimesta. Kaupunkilaiset ryhtyvät kasaamaan etsintäpartiota Jeff Franleyn (Marc Lawrence) johdolla. Arthur Davies (Harry Davenport) toppuuttelee ryhmää ja vaatii, että syyllisille taataan oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Hän pyytää Giliä hakemaan apua tuomarilta (Matt Briggs). Apulaissheriffi Mapes (Dick Rich) ottaa kuitenkin valat etsintäpartioon osallistuvilta ja jahti alkaa ilman, että kaupungin sheriffi Risley (Willard Robertson) on tietoinen asiasta. Partio pääsee pian karkulaisten jäljille ja yön turvin yllättävät miehet nukkumasta. Kolmikko, Donald Martin (Dana Andrews), Juan Martínez (Anthony Quinn) sekä Alva Hardwicke (Francis Ford), vakuuttaa syyttömyyttään, vaikka Alva, höperö vanha mies puhuu muuta. Kolmikolla on Kinkaidin karjaa, jonka he väittävät ostaneensa. Kauppakirjaa ei ole Kinkaidin tunteman mies väittää, ettei mies ollut aikeissa myydä sinä keväänä karjaa. Davies pyytää partiota harkitsemaan, mutta Franley ja partioon mukaan liittynyt entinen Konfederaation majuri Tetley (Frank Conroy) vaativat miehiä hirtettäväksi välittömästi. Lopulta he kuitenkin päättävät odottaa, että sheriffi Risley ehtisi paikalle ensin. Donald pyytää luvan kirjoittaa kirjeen vaimolleen, kun taas Juan yrittää paeta. Samassa rytäkässä Juanilta löydetään Kinkaidin revolveri. Juan väittää löytäneensä sen tieltä. Tetley kiirehtii hirttämistä ja partion kesken järjestetään äänestys, jossa seitsemän miestä on tuomita vastaan, mukana mm. Gil, Art, Davies ja Tetleyn poika Gerard (William Eythe). Enemmistön äänin hirttotuomio laitetaan täytäntöön. Majuri Tetley pyytää poikaansa suorittamaan tehtävää, mutta tämä ei pysty. Franley varmistaa vielä kiväärillä, että tuomitut ovat kuolleet. Poistuessaan paikalta vastaan tulee sheriffi Risley, joka kertoo, että Kinkaid on ammuttu, mutta tämä on elossa ja ampujat pidätetty. Muiden hukuttaessa omatunnon ääntä viskiin, majuri Tetley ampuu itsensä.

 

Tämän varsin synkkämielisen westernin sanoma ei ole vanhentunut 70 vuodessa yhtään, kun ajattelee mitä esim. Lähi-idässä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tai kääntäen, tänä aikana ihminen ei ole oppinut yhtään mitään: kostonhimossa ollaan yhä valmiita tuhoamaan syyttömiä ja sivullisia, ja kostonkierre jatkaa matkaansa oravanpyörässä. Samalla voi pohtia, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, kun tragedia kohtaa lähipiiriä, jolloin asia ei olekaan enää niin mustavalkoinen. Rohkeutta haetaan pullosta, ja ne, jotka ymmärtävät asioista vähiten, pitävät kovinta ääntä. Ja tuo ääni peittää alleen kaiken loogisen käyttäytymisen. Walter Van Tilburg Clarkin tarina on varsin uskottava kuvaus ihmismielen psyykestä. Tämä on taas ihan puhdasta arvailua, mutta ei olisi kaukaa haettua, että väkijoukon hysteerisellä käytöksellä on esikuvansa 30-luvun Saksassa, kunhan vaan on riittävän vakuuttava puhuja villitsemässä ihmisiä. Tarina, ainakin elokuvaversiossa, rikkoo westernien peruskaava siinä, että perinteistä sankarihahmoa ei ole laisinkaan. Toki Fondan ja Morganin esittämä pääparivaljakko ajattelee muita enemmän, mutta eivät he elokuvassa mitään sankarillista aikaan saa. Sivujuoneksi jää Gilin ja Rosen rakkaustarina, kun Rose pyörähtää nopeasti kuvassa. Hahmojen yhteinen kohtaus jää pelkäksi kuriositeetiksi, jonka olisi voinut jättää poiskin elokuvasta.

 

Elokuva on pääpiirteittäin hyvin roolitettu. Ainoat poikkeukset ovat teatraalinen Matt Briggs ja lähes Una O'Connorin tavoin kiljuva Jane Darwell. Henry Fondahan ei osaa huonosti näytelläkään. Roolihahmoja on käytetty vähän samalla tavalla kuin ”Winchester 73:ssä”: kenenkään rooli ei nouse selvästi muita suuremmaksi. Asialla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa: pääosan esittäjätkin jäävät hieman etäisiksi, toisaalta pienemmätkin roolit tuntuvat tärkeiltä. Morgan ja Fonda ovat toistensa vastakohtia, kun ensimmäinen yrittää rauhoittaa jälkimmäisen temperamenttista luonnetta. Hyväntuulisen näköinen Morgan sopii osaansa hyvin, ja kuten myöhemmät elokuvat osoittavat, Fondan ilkeämpi puoli on hyytävä. Dana Andrews, Francis ”Johnin veli” Ford ja Anthony Quinn pistävät parastaan varsinkin ”vihreällä maililla”. Kovin usein miehiä ei näe itkemässä miehisissä elokuvissa.

 

Elokuva on kuvattu kauttaaltaan studiolla ja varsinkin ”ulkokohtaukset” ovat vähän halvan oloisia ja äänimaailma kaukana autenttisesta. Ääniraidalla soi folkstandardi ”Red River Valley”, jonka suomeksi on esittänyt mm. Matti Heinivaho (Tunturin juurella). ”Kuolemantuomiopaikka” on vähän toimintaa, mutta sitäkin enemmän ajateltavaa.

 

Arvosana: ***½

 

the_ox-bow_incident-normal.jpg