Bandidas

 

Pääosissa: Salma Hayek, Penelope Cruz, Steve Zahn

 

Ohjaus: Joachim Rønning, Espen Sandberg (2006) 89 min

 

Amerikkalaiset liikemiehet haluavat ostaa maat tulevan rautatieverkon alta. Meksikolaiset maanomistajat, niin köyhät kuin rikkaatkin, eivät halua myydä, joten Tyler Jackson (Dwight Yoakam) päästää niskuroivat hengiltä. Kun Maria Alvarezin (Penelope Cruz) ja Sara Sandovalin (Salma Hayek) isät murhataan, tyttäret eivät jää toimettomiksi, vaan ryhtyvät ryöstämään amerikkalaisia pankkeja, Maria auttaakseen köyhiä ja Sara saadakseen omansa takaisin. Hommasta ei vaan tahdo tulla mitään, kummallakaan kun ei ole kauheammin kokemusta. Isä Pablo lähettää naiset Bill Buckin (Sam Shephard) luo, joka kouluttaa heistä ammattitaitoisia pankkirosvoja. Jackson saa apua Yhdysvalloista, kun edistyksellinen rikostutkija Quentin Cooke (Steve Zahn) saapuu paikalle. Quentin haistaa palaneen käryä ja alkaa epäillä Saran isän kuolinsyytä murhaksi, vaikka virallisesti syyksi ilmoitettiin sydänkohtaus. Kun naiset saavat kuulla erikoismiehestä, he kidnappaavat tämän. Quentin viehättyy paitsi naisista myös heidän ideologiastaan, ja hän ryhtyy avustamaan pankkiryöstöissä. Jacksonin asema tukaloituu entisestään, joten hän hankkii parhaan mahdollisen turvakeinon pankkeihinsa. Tämä ei estä kolmikkoa yrittämästä uutta ryöstöä, joka kuitenkin epäonnistuu. He ovat matkalla hirtettäviksi, kun meksikolaisväestö hyökkää kuljetuksen kimppuun ja vapauttaa sankarittarensa. Jackson päättää virittää ansan ja paljastaa, että aikoo viedä kullan Teksasiin turvaan. Maria ehdottaa, että he ryöstävät junan. Junassa matkustaa myös Quentinin kihlattu Clarissa Ashe (Audra Blaser) ja tämän isä (Denis Arndt), joka kauhukseen saa tietää, mitä Jackson on yrittänyt hänen nimissään tehdä.

 

Luc Besson on Quentin Tarantinon ohella ainoa, joka tuntuu saavan toteuttaa jokaisen ideansa. Toisin kuin Tarantino, Besson joko ohjaa ja/tai käsikirjoittaa huomattavasti tiiviimmällä tahdilla. Tämäkö sitten syynä, että miehen ura on ollut laskusuunnassa: ainakaan mitään ikimuistoista ei ole syntynyt sitten ”Leonin”. Tarinoiden sijaan Bessonin elokuvissa tyyli tulee ensin, ja se ei minulle riitä. Myös Bandidas on näyttävästi toteutettu, kun taas juoni on ennalta arvattava, kliseinen ja sarjakuvamaisen pelkistetty. Vaikka ohjauksesta vastaavatkin norjalaiset veikot, tuottaja Besson on antanut tasan tarkkaan ohjeet, miltä elokuvan tulee näyttää. Ja ennen kaikkea MITÄ tulee näyttää. Hayek ja Cruz kilpailevat siitä, kumpi näyttää seksikkäämmältä, ja rintavarustuksia kuvataan antaumuksella. (Ja sitten vielä Alfred Hitchcockia kehdataan nälviä hänen vaaleista naisnäyttelijöistään, vaikka blondit olivat enemmän edustettuina vasta uran loppupuolella.) Muutenkin elokuvassa on selkeä tirkistelyn maku, liekö Bessonin omia fantasioita latinonaisista? Mukana on ”kissatappelu”, märkiä paitoja kaunottarien yllä, vihjauksia tyttöjen välisestä rakkaudesta ja kimppakivasta. Naiset kuvataan myös hieman hupsuina, se Quentinin blondi kihlattu pahimpana tapauksena. Tämä, jos mikä, on naisten esineellistämistä.  Ja jossain kaukana taustalla on vasemmistolainen ideologia, jossa Yhdysvallat kuvataan pelkästään pahana: ”Teillä amerikkalaisilla on aina joku syy puuttua toisten maiden asioihin”, kuuluu yksi elokuvan harvoista älykkäistä lauseista.

 

Tarinan päähenkilöt noudattavat odd couple -teemaa. Maria on köyhä maanviljelijän tytär, luonteeltaan temperamenttinen, kun taas Sara on pankinjohtajan Euroopassa opiskellut hillitty nainen. Penelope Cruz heittäytyy jo roolihahmonsa luonteenkin vuoksi antaumuksella osaansa, kun taas näyttelijänä hieman osaamattomampi Salma Hayekin tehtävä on näyttää tyrmäävältä, mikä ei luonnollisestikaan tuota vaikeuksia. Sen sijaan kovin uskottavaa ei ole tulkinta hienostoneidin muuttumisesta kansan syvien rivien edustajaksi: hahmon kehitys jää teennäiseksi. Ja mitä kliseiseen tulee, tämmöisiin komediallisiin toimintaleffoihin on enenevissä määrin kirjoitettu miessankari, joka on nörtti ja näyttää varsin epäsankarilliselta, ja johon jostain kumman syystä naiset tuntevat mieltymystä. Steve Zahn näyttä muuten aivan Ismo Leikolalta. Pääpahis, countrytähti Dwight Yoakam näyttää kyllä melkein itse vanhalta vihtahousulta, mutta hahmo on niin karikatyyrinen, ettei sitä voi ottaa tosissaan. Sam Shephardin paikalla olisi voinut olla kuka tahansa. Itse asiassa hänen esittämänsä hahmo on aivan turha.

 

Bessonin tarinoilta on turha odottaa mitään uskottavuutta, ja naisista on leivottu supermimmit, jotka hallitsevat joko aseen tai veitsien käytön tuosta vain sekä tietysti näyttävää akrobatiaa ym. Tarinaan on väkisin väännetty kohtaus, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Kolmikko tekee pankkiryöstön pankkiin, johon on asennettu viimeisimmät turvalaitteet. Lattian alla on hälytysjärjestelmä, joka reagoi pienimpäänkin painon muutokseen, ainoastaan lattialaattojen välissä on turvallista kulkea. Kuinka sankarikolmikko hoitaa asian? No, eikös Meksikosta löydy siihen hätään Saran jalkoihin sopivat luistimet, joiden terä mahtuu laattojen väliseen rakoon. Edellisen kerran Sara on pitänyt luistimia jalassa kymmenvanhana. Ja oppiko hän sitten luistelemaan Cadizissa, Espanjassa, jossa hänen annetaan ymmärtää eläneen, vai kenties kotonaan Meksikossa? Huumori ei ole kovinkaan nokkelaa eikä toimintaa ole riittämiin. Inhottaa sanoa, mutta suurin syy elokuvan katsomiseen on näyttävä sankaritarkaksikko. Miksihän on niin vaikea kirjoittaa westernelokuvaa, jossa sankarinaiselle keksittäisiin oikeasti kiinnostava ja uskottava roolihahmo?

 

Arvosana: *½

 

bandidas-normal.jpg