Frisco Kid (The Frisco Kid)

 

Pääosissa: Gene Wilder, Harrison Ford, William Smith

 

Ohjaus: Robert Aldrich (1979) 119 min

 

Puolalainen rabbi Avram Belinski (Gene Wilder) lähetetään San Franciscon seurakunnan johtajaksi ja juutalaisyhteisön johtajan Samuel Benderin (Jack Somack) tyttärelle, Sarah Mindlelle (Beege Barkette) mieheksi. Avram saapuu Philadelphiaan, jossa hän saa kuulla, että laivayhteys on myyty loppuun kultaryntäyksen vuoksi. Hän lyöttäytyy Diggsin veljesten, Mattin (William Smith) ja Darrylin (George DiCenzo) matkaan, jotka ovat huijareita ja varastavat Avramin omaisuuden. Aarteista suurin, toora ei ryöstäjille kelpaa. Ystävällisten amishien avustuksella hän saa rahaa junalippua varten. Samaan junavaunuun osuu pankki- ja junarosvo Tommy (Harrison Ford), joka ryöstää Avramin tietämättä matkustajat. Junamatka katkeaa kuitenkin Avramin uskonnollisen vakaumuksen myötä, sapattina ei saa matkustaa, joten hänen on otettava vastaan työtä rautatietyömaalta. Hommasta ei tule mitään, joten ansaitsemillaan rahoilla hän ostaa hevosen ja jatkaa matkaa kohti San Franciscoa. Tommy osuu hänen reitilleen, ja jostain syystä Tommy päättää opastaa Avramin perille, tai ainakin rannikolle saakka. Miesten erilainen elämänkatsomus vaikeuttaa matkantekoa. Tommy pysähtyy matkalla mm. ryöstämään pankin, kun taas Avram palaa hakemaan pudottamaansa tooraa, vaikka intiaanit ovat heidän kannoillaan. Miehet jäävät vangiksi, mutta intiaanipäällikkö Harmaa Pilvi (Val Bisoglio) vaikuttuu Avramin uskosta ja päästää miehet vapaiksi, kunhan ensin on istuttu iltaa intiaanien tapaan. Saavuttuaan pieneen kaupunkiin San Franciscon lähellä, Avram törmää Diggsin veljeksiin ja vaatii rahojaan takaisin. Matt on juuri murskaamassa hänen päätän, kun Tommy pelastaa Avramin hengen. Jonkin ajan päästä osat vaihtuvat, kun Diggsit tekevät väijytyksen ja Tommy haavoittuu. Avram tarttuu aseeseen ja ampuu Darrylin. Avram masentuu eikä usko enää voivansa toimia rabbina, mutta enemmän häntä harmittaa se, että hän oli uhrata ystävänsä hengen, pelastaessaan ensin tooran ja vasta sitten Tommyn hengen. San Franciscossa Avram saadaan vakuutetuksi siitä, että hän on kelvollinen rabbiksi, vielä kun morsiankin löytyy, joskaan ei Sarah Mindl vaan tämän sisko Rosalie (Penny Peyser). Matt, joka on jäänyt henkiin, seuraa heitä San Franciscoon kostaakseen veljensä kuoleman.

 

Robert Aldrich on tullut tunnetuksi väkivaltaisten ja miehisten elokuvien tekijänä, joten yllätys oli melkoinen katsottuani ”Frisco Kidin”: kyseessä on nimittäin komedia. Ihan mistään tavallisesta puskafarssista ei ole kyse, sillä elokuvassa on syvällisempiäkin näkökulmia, joista suvaitsevaisuus ja uskonto nousevat päällimmäisenä esiin: juutalaisen Avramin ohella elokuvassa tutustutaan intiaaneihin, vaitiololupauksen antaneisiin katolilaismunkkeihin ja amishyhteisöön. Vakavasti uskossaan olevat kuvataan miellyttävinä ihmisinä, sortumatta kuitenkaan saarnaamiseen tai tuputtamiseen. Jokainen saa valita oman uskonsa, uskossa on voimaa, ja eri Jumalaan uskovat voivat tulla hyvin toimeen. Näin tekijät haluavat kertoa. Kyseessä on perinteinen ”odd couple -elokuva”, jossa kaksi varsin erilaista hahmoa kohtaavat ja joutuvat tulemaan toimeen keskenään. Elokuvan tunnuslauseeksi sopisi hyvin myös ”Tärkeintä ei ole määränpää, vaan itse matka”, sillä kumpikin elokuvan pääkaksikosta oppii tuntemaan uusia asioita niin itsestään kuin ihmiskunnastakin.

 

Rabbina nähdään Gene Wilder (itsekin juutalainen), joka varmasti jakaa mielipiteitä, hänellä kun on tapana sortua melkoiseen ylinäyttelemiseen. Ja mihinkäs hän maneereistaan pääsisi: paikon Wilder vetää aivan farssin puolelle, johon ohjaajakin olisi voinut puuttua. Elokuvan lähtökohta on jo tarpeeksi huvittava, jotta sitä pitäisi erikseen alleviivata. Mutta on myös todettava se, että hän kykenee kyllä vakavampaankin näyttelemiseen. Samat sanat pätevät uransa taitekohdassa olevaan Harrison Fordiinkin: eihän hän oikeasti mikään kummoinen näyttelijä ole, mutta on onnekseen päässyt oikeisiin elokuviin, joissa monesti erinomainen juoni ja/tai hahmon tyylikkyys on korvannut hänen puutteensa näyttelijänä. Ehkä vanhemmiten hän on saanut roolihahmoihinsa enemmän syvyyttä. Ainakaan minulle ei käynyt missään vaiheessa selväksi, miksi hänen esittämänsä taparikollinen haluaa auttaa outoa muukalaista, vaikka oma henki on tämän uskon takia alituiseen vaarassa. Avramin jiddishin kielellä höpöttämät asiat kuulostavat hauskalta, jospa se herätti jotain säälin tunnetta Tommyssa. Tommyn rooliin oli kaavailtu itseään John Waynea.

 

Elokuvan juoni on hieman hatara. Parivaljakko joutuu kohtauksesta toiseen, jotka tuntuvat paikoin varsin irrallisilta toisistaan. Myös hahmot ja tapahtuvat ovat hyvinkin epäuskottavia, vaikken esim. rabbien siviilielämästä mitään tiedäkään. Tekijät ovat kuitenkin konsultoineet asiantuntijoita niin juutalaisten kuin intiaanienkin elintavoista ja oikeaa jiddishin kieltä puhutaan elokuvassa monesti, mm. aivan leffan alussa, miksi jäikin epäselväksi, mistä syystä Avram haluttiin Amerikkaan lähettää: tuli näet sellainen olo, että muut rabbit halusivat päästä Avramista eroon. Jotain sympaattista lapsenuskoisessa Avramissa kuitenkin on. Leffan huumori on varsin kilttiä ja toimintakohtaukset samoin. Aldrich hyppäsi ohjaimiin vasta alkuvalmistelujen aikana eikä hän ehkä muutenkaan ole ihan parhaimmillaan komedian tekijänä. Jotkut irtovitsit kirvoittavat satunnaisia höhötyksiä, kuten kiinalaisen todetessa Avramille: ”Sinä puhut oudosti”. Elokuvan traagiset hetket toimivat sitten paremmin. Voisi hyvin kuvitella, että hokemahuumorin kulta-aikana Avramin huutama ”Oy Gevalt!” olisi saavuttanut suuren suosion. Nykynuorille sen voisi kääntää kirjainyhdistelmällä OMG!

 

Mutta miten ihmeen tekemistä elokuvan nimellä on elokuvan kanssa?

 

Arvosana: **½

 

the_frisco_kid-normal.jpg