Varokaa sheriffiä (Support Your Local Sheriff!)


Pääosissa: James Garner, Joan Hackett, Walter Brennan


Ohjaus: Burt Kennedy (1969) 92 min


Calendarista löytyy kultaa ja kyläpahasesta kasvaa nopeasti kukoistava kaupunki. Kaupungilla on kuitenkin ongelmansa: kaupunkia ympäröi Pa Danbyn (Walter Brennan) omistamat maa-alueet ja Danby pyytää 20% tietullia. Calendarista puuttuu niin ikään sheriffi, joka panisi Danbyn ja tämän pojat ojennukseen: kaksi edellistä on tapettu ja kolmas pakeni omaehtoisesti. Eräänä päivänä kaupunkiin saapuu Jason McCullough (James Garner), joka on matkalla Australiaan. Hän haluaisi kaivaa kultaa ja jatkaa matkaa, mutta koska ei tiedä mitään kullankaivamisesta, hän päättää ottaa vastaan sheriffin pestin. Ensi töikseen hän pidättää Joe Danbyn (Bruce Dern), joka ampui saluunassa miehen, väittäen ampumisen olleen itsepuolustusta. Pormestari Olly Perkins (Harry Morgan) pelkää, että isä Danby tulee kostamaan kaupunkilaisille, mutta antaa Jasonin päättää asiasta. Mutta ongelmat eivät lopu siihen: vankilasta puuttuu kalterit ja Jasonin on keksittävä jokin keino estääkseen Joeta pakenemasta. Jason palkkaa apulaisekseen vastahakoisen Jaken (Jack Elam), joka pelasti hänen henkensä Joen pidätyksen yhteydessä. Pian Jason rakastuu Perkinsin tyttäreen Prudyyn (Joan Hackett), joka joutuu outoihin sattumuksiin. Pa Danby tulee pelastamaan poikaansa, mutta huomaa, ettei uusi sheriffi olekaan samanlainen vellihousu kuin edeltäjänsä. Hän palkkaa ulkopuolisia asemiehiä hoitamaan sheriffin. Kun nämäkään eivät onnistu tehtävässään, Danby kerää sukulaisensa ja hyökkää kaupunkiin. Pormestari ja muut kaupungin johtohahmot kääntävät selkänsä sheriffille ja toivovat tämän lähtevän kaupungista. Jason ottaa vastaan ylivoimaisen vihollisen, apunaan vain Jake ja Prudy.


Kyseisen komedian lähtökohtina voidaan pitää sellaisia westernklassikoita kuin ”Sheriffi” ja ”Rio Bravo”. Elokuvan on kuitenkin tarinaltaan ihan oma, joskin juoneltaan varsin ohut. Jotkut huumorikohtaukset eivät välttämättä liity mitenkään elokuvan juoneen. Se ei olisi ongelma, ellei huumorintaso olisi niin kovin epätasaista. Pahimpana kaskena on Joan Hackettin esittämän hahmon täydellinen nöyryyttäminen useassa kohtauksessa: jos elokuvan intro jätetään pois, niin ensimmäiseksi Prudy joutuu mutapainiin, ja lopuksi kylän miehet heittelevät kiinareita Prudyn hevosen jalkoihin, mikä ei liity yhtään mihinkään. Siinä välissä hänen mekkonsa syttyy palamaan ja naama sotkeutuu taikinaan Prudyn huomaamatta mitään. Jos tämä kaikki on käsikirjoittajien ja ohjaajan yritys hankalasta luonteesta tunnetun Hackettin kouluttamiseksi, niin sekin on huumorintason ohella pielessä. Sen sijaan huomattavasti hauskempaa huumoria todistaa kohtaus, jossa kaupungin pomot pyytävät Jasonia osoittamaan taitonsa. Jason ottaa prikan ja ampuu sitä. Sitäkös toiset ihmettelemään, kun siinä on jo reikä valmiina!


Mutta onneksi puutteita kompensoi erinomainen näyttelijätyö. Etenkin kolmikko Garner, Brennan ja Elam ovat ymmärtäneet komedian luonteen eikä ylilyönteihin ja naamanvääntelyihin sorruta, vaikka Elamin pärstävärkillä se voikin olla vaikeaa. Hieman psykopaatiltakin näyttävän Elamin roolityöstä tulee Loirin Vesku mieleen. Garner ja Brennan puolestaan vetävät roolit naamat peruslukemilla, mikä tässäkin tapauksessa on hauskempaa kuin jos roolihahmot olisi näytelty täysinä idiootteina. Brennan vitsailee myös itselleen tekohammaspuheillaan, hänet kun tunnetaan siitä, että Howard Hawksin pyytäessä miestä elokuviinsa, Brennanin ainoa kysymys oli, että ”tulenko tekohampaiden kanssa vai ilman”. Garnerin esittämän sheriffin voisi melkein siirtää suoraan vakavampaankin elokuvaan. Joan Hackett tekee varmasti parhaansa, mutta kun roolihahmo on mikä on, niin ainoaksi tunteeksi sekä nättelijää että roolihahmoa kohtaan jää sääli. Sivuosissa on paljon tuttuja kasvoja, mm. Bruce Dern ensimmäisessä komediaroolissaan. Joe Danby on itse asiassa elokuvan hauskin hahmo, joka esim. auttaa kalterien kiinnittämisessä, kun ei ole muutakaan tekemistä. Ja sekös kovaluonteista isäpappaa hermostuttaa ja varmaan pistää epäilemään, onko vaimo käynyt joskus vieraissa. No, eipä se isäpappakaan lopulta kaupungin viisaimmaksi mieheksi osoittaudu. Brennanin puhetyyli ja ulkonäkö saa jokaisen katsojan hyvälle tuulelle.


Komediakohtauksia on pyritty korostamaan hassuhkolla, karnevaalimaisella musiikilla, missä piilee se vaara, että katsojaa pidetään tyhmänä. Vertailun vuoksi voisi mainita elokuvan ”Hei me lennetään!”, jossa Elmer Bernstein, joka on tehnyt musiikin mm. ”Seitsemään rohkeaan mieheen”, käyttää mahtipontista vakavammankuuloista musiikkia ja se toimii hyvin. Jos huumorin ja juonen osalta on mentykin aidan matalimmilta kohdilta, niin muuten elokuva näyttää hyvältä, kun lopun tulitaistelukin käydään varsin mallikkaasti. Garnerin aseenkäyttö on myös sujuvaa, kuten asesankarilla pitääkin olla. Muuten luodit valitettavasti viuhuvat liian usein maalistaan ohi, jotta voisi puhua komediaklassikosta. Jatko-osaa kuitenkin pukkasi: "Varokaa revolverisankaria" on pääosin saman porukan aikaansaannos, jossa roolihahmot on vaan muutettu toisen nimisiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.


Arvosana: ***


support_your_local_sheriff-normal.jpg