Varokaa revolverisankaria (Support Your Gunfighter)

 

Pääosissa: James Garner, Suzanne Pleshette, Jack Elam

 

Ohjaus: Burt Kennedy (1971) 91 min

 

Latigo Smith (James Garner) on joutumassa elämänsä pahimpaan pulaan ja siksi hän pakenee tulevalta vaimoltaan Goldielta (Marie Windsor) Purgatoryn asemalla. Taylor Barton (Harry Morgan) luulee Latigon olevan kilpailevan kaivosmiehen eversti Amesin (John Dehner) palkkaama revolverisankari Swifty Morgan (Chuck Connors). Barton ja Ames kilpailevat kaupungin alla olevan emäsuonen löytämisestä ja yrittävät sabotoida toistensa aikeet parhaimman mukaan. Väsyttyään koko sekaannukseen, Latigo sanoo kaupungissa tapaamansa Jug Mayn (Jack Elam) olevan oikea Swifty ja tilanne kaupungissa rauhoittuu Bartonin eduksi ja Latigo jatkaa saluunanpitäjän Jennyn (Joan Blondell) huiputtamista, mutta samalla huomaa ihastuneensa Bartonin rämäpäiseen tyttäreen Patienceen (Suzanne Pleshette). Mutta lopulta tilanne muuttuu huonommaksi: ensin paikalle saapuu Goldie ja lopulta myös Amesin kutsuma oikea Swifty Morgan, ja Latigon on tehtävä päätös paetako kaupungista vai jäädä taistelemaan, kuten Jug May aikoo tehdä.

 

Wikipedia kertoo elokuvan parodioivan ”Yojimboa” ja sitä myöten ”Kourallista dollareita”. Itse en täysin allekirjoittaisi tuota väitettä, sillä päähenkilö ei varsinaisesti työskentele molempien osapuolten laskuun. Vielä pahempi asia on se, että parodioi elokuva sitten mitä tahansa, se ei ole kovinkaan onnistunut. ”Varokaa sheriffin” epätasaisuuden joukosta löytyi oikeasti naurattavia hetkiä, ”Revolverisankarissa” niitä ei ole juuri lainkaan. Käteen jää puolitoista tuntia huutavia rasittavia roolihahmoja ja päätöntä meininkiä sen huonossa merkityksessä, mikä on harmi, sillä leffan juoni olisi jopa hauskempi ja omaperäisempi kuin edeltäjässään, mutta nyt se vaan toistaa ”Varokaa sheriffiä” Jack Elamin hahmon loppuselittelyä myöten, mikä taitaakin olla elokuvan hauskin kohta. Elamin hahmo kertoo, mitä elokuvan henkilöille sittemmin tapahtui: hänestä itsestään tuli kuuluisa spagettiwesterntähti (Elamin esiinnyttyä yhtä monessa ja ”merkittävässä” sw:ssä kuin Clint Eastwood).

 

Tällä kertaa ei James Garner tai Jack Elam onnistu pelastamaan elokuvaa. Garner vetää toki roolinsa kuivalla huumorilla ja liioittelematta, mutta jonkinlainen leipääntyminen on aistittavissa. Elamin toikkaroimista sen sijaan jaksaa katsella, vaikka eihän oikeasti menisi läpi, että Jug May voisi olla kuuluisa asesankari. Elamin pahan silmän katse on oma lukunsa: sen on yhtä aikaa pelottava ja naurattava.

jack_elam-normal.jpg

Chuck Connors esiintyminen jää muutamaan minuuttiin, mutta siinäkin ajassa hän näyttelee paremmin kuin elokuvan muu ”tähtikatras”: Kathleen Freeman, Harry Morgan, Suzanne Pleshette jne. keskittyvätkin vain huutamaan vuorosanansa mahdollisimman kovaa. Eversti Ames saa Swifty Morganin tavoin vain muutaman minuutin valkokangasaikaa, mutta John Dehner sortuu tekemään karikatyyrihahmon, toisin kuin Chuck Connors tai Walter Brennan aiemmin tarinan konnana.

 

Toimintaa elokuvassa ei ole juuri lainkaan, mutta sen sijaan pakollinen baaritappelu on mukana. Jostain syystä Patience laitetaan ammuskelemaan ihmisiä keskellä Purgatoryn katuja, dynamiittia säilytetään avonaisissa laatikoissa kadun varrella ym. täysin mielipuolista ja -kuvituksetonta touhua. Jenny ja Goldie unohtavat täysin, miten Latigo on kupannut heiltä rahaa. Jug Maytä lukuun ottamatta elokuvan hahmot ovat sellaisia, ettei heidän kohtalo edes kiinnosta. Minun oli jopa pidettävä tauko elokuvan aikana, että pystyin se loppuun saakka katsomaan. IMDB:ssä leffa on kuitenkin saanut kohtuu hyvän arvosana ja mikäs minä olen kenenkään makua tuomitsemaan. Minuun tämä kohellus ei kuitenkaan tehnyt mitään vaikutusta.

 

Arvosana: *½

 

support_your_local_gunfighter-normal.jpg