Näin valloitettiin Villi Länsi (How the West Was Won)


Pääosissa: Carroll Baker, George Peppard, Debbie Reynolds


Ohjaus: Henry Hathaway, John Ford, George Marshall, Richard Thorpe (1962) 157 min


The Rivers: (Hathaway)

1839. Zebulon Prescott (Karl Malden) on lähtenyt perheineen matkalle kohti länttä. Syvästi hengellinen mies lyöttäytyy yhteen Harveyn perheen kanssa, ja kun matka laivalla tulee päätökseen, he rakentavat lautat ja lähtevät laskemaan jokea pitkin. Pysähdyttyään yöpymään, paikalle saapuu majavametsästäjä Linus Rawlings (James Stewart). Perheen toinen tytär Eve (Carroll Baker) ihastuu salaperäiseen mieheen ja tunne on molemminpuolinen. Linus varoittaa Eveä, että hänestä ei ole aviomieheksi ja todennäköisesti hän on jo häipynyt seuraavana aamuna ennen kuin muut ovat heränneet. Näin käykin, mutta Eve on vakuuttunut, että heidän polkunsa vielä kohtaavat. Hänen siskonsa Lilith (Debbie Reynolds) puolestaan haluaisi lähteä takaisin itään. Linus pysähtyy joen varrella olevalle kauppapaikalle, tietämättä, että Jeb Hawkins (Walter Brennan) perheineen ryöstävät asiakkaansa. Myös Linus ryöstetään, mutta hän jää henkiin. Myöhemmin Prescottit ja Harveyt saapuvat kauppapaikalle. Linus auttaa heitä ja heidän tiensä eroavat jälleen. Joella Prescottien lautta ajautuu koskeen, mikä maksaa Zebulonin ja hänen vaimonsa (Agnes Moorehead) henget. Kuultuaan mitä on tapahtunut, Linus etsii heidät käsiinsä ja pyytää Eveä mukaansa Pittsburghiin. Eve toteaa, että kohtalo ajoi heidät sinne missä ovat ja hänen on perustettava tila vanhempiensa kuolinpaikalle. Linus jää Even luo, kun taas Lilith astuu laivan kyytiin.


The Plains: (Hathaway)

1848. Lilith on menestyksekäs kabareelaulaja. Eräänä päivänä hän saa tietää, että hän on perinyt kultakaivoksen. Uhkapeluri Cleve Van Valen (Gregory Peck) kuulee uutisen ja päättää liehitellä Lilithin. Lilith liittyy vankkurikaravaaniin, joka matkaa Kaliforniaan ja Cleve seuraa perässä. Karavaanin johtaja Roger Morgan (Robert Preston) kosii Lilithiä, mutta Lilith haluaa jotain enemmän. Morgan on mustasukkainen Clevelle ja uhkaa karkottaa tämän, mutta Agatha Clegg (Thelma Ritter) palkkaa Cleven avukseen. Matka taittuu iloisissa merkeissä, kunnes cheyennet hyökkäävät karavaanin kimppuun. Lilith putoaa kyydistä, kun taas Cleve menee pelastamaan rotkoon ajanutta vankkurien ohjastajaa. Morgan nappaa Lilithin mukaan, joka luulee Cleven kuolleen. Yöllä Cleve palaa haavoittuneena leiriin. Määränpäässä Lilith saa tietää, että kultakaivos on ehtynyt, ja että hän on itse asiassa velkaa valtauksestaan. Hän jää kapakkalaulajaksi ja Cleve lähtee matkoihinsa, kunnes myöhemmin jokilaivalla pokeria pelaava Cleve kuulee tutun laulajan äänen ja he päätyvät yhteen, tällä kertaa pysyvästi. Clevellä on suunnitelma, joka koskee rautatien rakentamista.


The Civil War: (Ford)

1862. Eve saa kirjeen Lilithiltä. Hän haluaisi lähettää poikansa Zebin (George Peppard) länteen, koska sisällissota on jo kutsunut Linuksen. Lopulta hän suostuu ja George astuu Unionin jalkaväkeen. Sota ei kuitenkaan ole sitä, miltä Georgesta tuntui ja verisen Shilohin taistelun jälkeen hän aikoo karata Konfederaation sotilaan (Russ Tamblyn) kanssa. Sattumalta he kuulevat kenraalien William Tecumseh Shermanin (John Wayne) ja Ulysses S. Grantin (Harry Morgan) keskustelun. Sotilas päättää tappaa molemmat, mutta Zeb estää sen ja hän jää armeijan palvelukseen. Kun hän palaa kotiin, hän saa kuulla veljeltään (Claude Johnson), että hänen vanhempansa ovat kuolleet. Maanviljelijän työn eivät häntä kiehdo ja hän jättää tilan veljelleen ja lähtee etsimään itseään.


The Railroad: (Marshall)

1868. Zeb on armeijan edustajana valvomassa rautatien rakentamista ja pitämässä huolta, että arapahoille annetut lupaukset pitävät. Kunnianhimoinen rakennuspäällikkö Mike King (Richard Widmark) vähät välittää lupauksista, vaan haluaa voittaa kisan edustamalleen Union Pacificille. Zeb varoittaa Kingiä, samaten tiedustelijana toiminut Jethro Stuart (Henry Fonda), miten tulee käymään, jos uudisasukkaat tulevat rautatien mukana arapahojen maille biisoneita metsästämään. Varoitukset käyvät toteen ja arapahot julistavat sodan. He ajavat biisonilauman rakennustöiden päälle. King ei tästä hätkähdä, vaikka useat saavat surmansa. Zeb eroaa armeijasta ja päätyy lopulta sheriffiksi Arizonaan.


The Outlaws: (Hathaway)

1893. Cleve on kuollut ja Lilith joutuu huutokauppaamaan omaisuutensa velkojen kuittaamiseksi. Hän päättää muuttaa Arizonaan Zebin luo. Zeb on ottamassa häntä vastaan. Samasta junasta nousee Charlie Gant (Eli Wallach), rikollinen, jota Zeb aikoinaan haavoitti tappaen samalla hänen veljensä. Zeb pelkää perheensä puolesta ja hän ottaa asian puheeksi paikallisen sheriffin, Lou Ramseyn (Lee J. Cobb) kanssa. Lou edustaa uutta lainvalvontaa eikä voi tehdä asialle mitään. Sen sijaan hän pyytää Zebiä lähtemään kaupungista mahdollisimman nopeasti. Kun Zeb saa tietää, että kaupungista ollaan viemässä kultalähetystä junalla, hän päättelee, että Gant on kullan perässä. Hän suostuttelee Loun mukaansa, vedoten siihen, että he saavat Gantin kiinni itse teosta. Matka muuttuu taisteluksi, romuttaen junan ja jättäen ruumiita jälkeensä.


Kyseessä on melkoinen ”kuka kukin on” elokuva. Edellä mainitun tähtikatraan lisäksi kertojana kuullaan Spencer Tracyä (kovasti miestä muistuttava näyttelijä nähdään jokilaivan kapteenina ”The Plains” -osuudessa) ja sivuosissa on sellaisia nimiä kuin Lee Van Cleef, Harry Dean Stanton ja Rodolfo Acosta. Myös ohjaajat ovat tähtikatrasta, josta puuttuu ainoastaan Howard Hawks. Suurimman työn on tehnyt Hathaway, kun taas Fordin sisällissotaosuus jää melko lyhyeksi. Kolmen ohjaajan käyttö ei oleellisesti näy, vaan toteutus on varsin tasalaatuista. Työteliään ja kalliin elokuvan tyyli seuraa 50-luvun eeppisiä elokuvia, kuten ”Ben-Hur” ja ”Kymmenen käskyä” alkusoittoineen ja väliaikoineen. Kaiken lisäksi elokuva on kuvattu Cinerama- eli kolmen kameran tekniikalla, joka on teatterissa heijastettu kaarevalle kankaalle. Tästä johtuen suoralle kankaalle heijastettaessa (tai televisiosta katsottuna), kuva vääristyy reunoilta ja dvd:lläkin liitoskohdissa näkyy selvät rajat. Ohjaajat eivät itse pitäneet tästä tekniikasta, mutta kyllähän preeria ja vuoristot näyttävät huikealta koko laajuudessaan. Vaatisi kyllä todella suuren näytön, jotta kuvaus tekisi oikeutta. Cineramalla saavutetaan lähes ihmisen katseen laajuus, minkä vuoksi lavastettua taustaakin on tarvittu huomattavasti normaalia tuotantoa enemmän.


Tarina on peräisin Lifen historiallisesta juttusarjasta, keskittyen yhden suvun edesottamuksiin. Siinä mielessä elokuvan nimi on hiukan harhaanjohtava. Puolivuosisadan käsittely samojen ihmisten näkökulmasta ei ole ihan kaikista helpoin tehtävä ja Debbie Reynoldsin ja Carroll Bakerin kohdalla iän määritys ei ole kovin uskottavaa: noin 30-vuotiaat neitoset kun esittävät hahmoja 20 vuodesta johonkin 70 vuoteen asti. James Stewart puolestaan näyttää todella vanhalta. Mikä hahmon iäksi on kuviteltu (taitaisi se selvitä hautakiveä katsomalla), mutta jos siihen lyödään vielä reilut 20 vuotta lisää sisällissotaan asti (hahmoa ei enää näytetä ensimmäisen osio jälkeen), niin Linus Rawlings olisi ikäloppu ja tuskin kelvollinen armeijaan. Stewartin esiintymisessä on jälleen kerran tiettyä tahatonta komiikkaa. Henry Fonda esittää Linuksen vanhaa ystävää ja on 30 vuotta myöhemmin nuoremman näköinen kuin Linus vuonna 1839. Zeb Rawlingskin kohdalla epäuskottavuutta koetellaan hänen nuoruusvuosien ajan, kun George Peppard näyttää vanhemmalta kuin äitinsä. Vanhoista staroista ikinuori Gregory Peck sopii rooliin hyvin. Myös Richard Widmark on saanut sopivan roolin. John Wayne käy oikeastaan vain kääntymässä, hänen ei tarvitse tehdä juuri mitään, vaikka elokuvaa mainostetaankin hänen nimellään. Tarinaa katsotaankin oikeastaan Even, Lilithin ja Zebin silmin. Näyttelevä kolmikko onnistuukin ihan kohtuullisesti, vaikka hahmojen kehittelyyn ei ole hirveästi satsattu, kun tarina etenee vauhdilla ja hyppii useitakin vuosia jaksojen välillä. Even iskuyritykset Linusta kohtaan ovat ajankohtaan nähden todella epäuskottavia. Debbie Reynoldsille on annettu myös muutama tanssi- ja laulunumero, mm. ”Greensleevesin” muunnelma "Home in the Meadow".


Tällaisen tuotannon ollessa kyseessä voi odottaa, että jälki on erinomaista laatua. Ja sitähän se myös on, jos unohdetaan Cineraman vaikutukset kuvaan. Oikeastaan ainoa miinus tulee vähän kömpelöistä trikkikuvista koskenlaskuosiossa sekä intiaanien hyökätessä vankkurien kimppuun nopeutettuine kuvineen. Sen sijaan second unitin toteuttamat stunt-kohtaukset ovat henkeäsalpaavia. Alfred Newmanin säveltämä teema lienee yksi tutuimpia westernteemoja, ainakin jenkkiwesternien osalta. Intiaanit kuvataan petetyksi kansaksi, mikä onneksi pehmentää sitä Amerikan hehkutusta, minkä voi halutessaan nähdä elokuvan taustalla. Mieleen tulee nimenomaan ”Kymmenen käskyä” ja Mooses, kun uudisasukkaita johdetaan kohti luvattua maata. Sisällissotaa kuvaavassa osiossa Grantin ja Shermanin keskustelu on onnistuttu kuvaamaan koskettavasti. Grant kertoo alkoholiongelmastaan Shermanille ja vannoo, ettei tappion hetkellä kuitenkaan ollut humalassa. Mainio yksityiskohta, vaikka epäilen, että tuollaista keskustelua ole koskaan käytykään. Sen sijaan Shilohin taistelu kertoo ihan todellisesta tapahtumasta.


Saattaapi olla, että tv olisi ollut parempi työväline näin eeppisen tarinan kertomiseen, ja vuonna 1978 samanniminen sarja myös valmistui, mutta voisin kuvitella, että vasta 2000-luvulla sarjasta olisi voitu saada halutunlaisen. Yksittäiset osat ovat toki mielenkiintoisia, mutta tapahtumista ehditään raapaisemaan vain pintaa: ehdottomasti enemmän olisin kaivannut lisäminuutteja sisällissodan ja rautatien valmistumisen kuvaamiseen. Elokuva kietoo huikealla kauneudellaan mukaansa eikä ajankulumista huomaa. Välillä tosin huomaa tuijottavansa vain maisemia tarinan seuraamisen sijasta. Kuten alussa tuli mainittua, osilla ei ole kovin paljoa laadullista eroa, mutta mm. Stewartin kömpelyys tekee ensimmäisestä osasta heikoimman lenkin. Mutta onneksi se on ensimmäisenä ja itse asiaan päästään hyvässä vaiheessa mukaan, kun Prescottin tyttäret on naitettu haluamilleen miehille.


Arvosana: ***


how_the_west_was_won-normal.jpg