Rio Conchos

 

Pääosissa: Richard Boone, Stuart Whitman, Jim Brown

 

Ohjaus: Gordon Douglas (1964) 107 min

 

Apassien murha johtaa kapteeni Havenin (Stuart Whitman) armeijalta varastettujen kiväärien jäljille. Hän pidättää murhaaja James Lassiterin (Richard Boone) ja yrittää kuulustella, mistä hän on kiväärin saanut. Lassiter, entinen konfederaation sotilas ei suostu kertomaan, joten hänet lukitaan samaan selliin armeijan upseerin murhasta syytetyn Juan Rodriguezin (Anthony Franciosa) kanssa. Juan on menossa hirteen. Lopulta Lassiter päättää puhua heidät vapaaksi ja suostua etsimään aseet varastaneen eversti Pardeen (Edmond O'Brien). Lassiter, Juan, Haven ja kersantti Ben Franklyn (Jim Brown) lähtevät matkaan mukanaan vankkurillinen ruutia, suunnitelmana osallistua kiväärien kauppatilaisuuteen ja estääkseen niiden päätyminen apassien käsiin. Lassiter aikoo myös mahdollisuuksien mukaan kostaa perheensä kuoleman aiheuttaneelle Bloodshirtille (Rodolfo Acosta). Tieto heidän suunnitelmasta on kuitenkin kiirinyt muiden korviin ja heidän kimppuun yritetään hyökätä meksikolaisbandiittien ja apassien toimesta. Lassiter vangitsee apassinaisen, Sallyn (Wende Wagner) ja yrittää saada tämän johdattamaan heidät Pardeen jäljille. Uskaliaan Rio Granden ylityksen jälkeen he päätyvät maatilalle, jonka kimppuun Bloodshirt miehineen on hyökännyt ja Lassiterin raivo kasvaa entisestään. Ja ainoastaan tuon raivon ansiosta he säilyvät apassien uudelta hyökkäykseltä hengissä. Pian Juan lähtee omille teilleen kohti Rio Conchosia. Lassiter lähtee perään ja antaa Havenille neuvot, miten seurata häntä. Juan on saanut kontaktin Pardeehen, mutta Lassiter ei hyväksy tämän petturuutta ja ampuu hänet. Pardeen miehet vievät Lassiterin päällikkönsä tukikohtaan, jonne tuodaan pian tämän jälkeen myös Haven, Ben ja Sally. O'Brien vangitsee miehet ja Bloodshirt ryhtyy kiduttamaan heitä. Sally tuntee omatunnontuskia ja auttaa miehiä pakenemaan. Mutta miesten on tehtävä, mitä miesten on tehtävä, vaikka sitten oman hengen kustannuksella.

 

On aina miellyttävä törmätä positiiviseen elokuvaan, jota ei ole koskaan aiemmin nähnyt. Tässä tapauksessa en ollut kyseisestä elokuvasta koskaan mitään kuullutkaan, muiden ”Rio -westernien” ollessa sitäkin tutumpia. Elokuva jatkaa ”Etsijöiden” ja ”Comancherosin” jalanjäljillä. Yhteys jälkimmäiseen tulee siitä, että kumpikin elokuva on Clair Huffakerin käsikirjoittama ja ”Rio Conchos” perustuu myös hänen omaan romaaniinsa. Huffaker onkin saanut todella tiukan käsikirjoituksen omasta aineistostaan, ”Comancherosin” ollessa hiukan junnaava. Väkivaltaisista eepoksistahan molemmissa on kyse. James Lassiter on sukua John Waynen tulkitsemalle Ethan Edwardsille: kummatkin vaikuttavat olevan avoimen rasistisia, mutta kun pintaa raaputtaa, niin miesten toiminnalle löytyy oikeutus, joskaan miesten metodeja ei voi täysin hyväksyä. Kun ”Etsijöissä” oikeutus annetaan myös intiaanien toiminnalle, niin Huffakerin tarinasta sitä ei oikein löydy, ainakaan selvästi. Lassiterin suurin synti armeijan silmissä on varastetun aseen omistaminen, ei syyttömien apassien murha, kun taas Juan on menossa valkoisen miehen murhasta hirteen. Kuinka tarkoituksellinen viittaus tämä sitten on amerikkalaisiin ihmisoikeuksiin vai onko vain kyse rasismista? Elokuvan, kuten muidenkin aikalaisten, intiaanivihamielisyyden voi hyvin tulkita vertaukseksi toista punaista vihollista vastaan enemmän kuin rasistiseksi. Ja tarinan musta sankari kuvataan elokuvan rehdeimpänä hahmona, mutta jokainen vetäköön itse omat johtopäätöksestä. Sen sijaan Huffakerin kirjoittama ”Puoliverinen” puolestaan yritti ottaa kantaa tasa-arvon puolesta.

 

Richard Boone ei ole perinteisen sankarin näköinen mies. Tässä tapauksessa miehen rujo ulkomuoto vaan korostaa miehen kyynistä suhtautumista maailmaan. Boonen raivoisa ja konstailematon suoritus on leffan parasta antia. Kontrastina tälle on Stuart Whitmanin hillitty ja sitä myöten vähemmän mieleen jäävä roolityö. Anthony Franciosa on elokuvan humoristinen hahmo. Onneksi huumoripuoli on pysynyt hanskassa. Jalkapallotähti Jim Brownin osa jää keskushenkilöistä pienimmäksi. Roolihahmon rodulla ei välttämättä olisi elokuvan juonen kannalta mitään merkitystä, joten ehkä Brownin läsnäololla on vain kompensoitu mahdollista rasistista tulkintaa intiaania kohtaan. Brown myös esittelee lihaksikasta ylävartaloaan elokuvan lopussa, joten ei paljaalla pinnalla ratsastaminen ole pelkästään naisnäyttelijöiden kohtalo. Wende Wagner on intiaaniperimästään huolimatta kovin kaukasialaisen näköinen, kun taas meksikolainen Rodolfo Acosta täyttää mokkasiinit mallikkaasti kaikin puolin.

 

Tiedossa on siis luvassa tiukkaa ja hyvin toteutettua toimintaa. Näyttelijätyö on etenkin Boonen ansiosta erinomaista. Jotakin asioita jäi epäselväksi (tai sitten se meni vain ohi), kuten se, mistä Pardee sai tietoa Havenin operaatiosta. Benin selkään ei tule minkäänlaisia jälkiä, vaikka miestä vedetään hevosen perässä. Loppuratkaisu ansaitsee suuren kiitoksen: loppu jää kutkuttavasti auki, joten jokainen voi halutessaan kuvitella, miten sankarikolmikon oikein kävi. Se on varmaa, ettei sankari ratsasta nainen kainalossa kohti auringonlaskua. Ja se on hyvä se, niitä on nähty ihan tarpeeksi.

 

Arvosana: ***½

 

rio_conchos-normal.jpg