Ase kädessä (The Gunfighter)


Pääosissa: Gregory Peck, Helen Westcott, Millard Mitchell


Ohjaus: Henry King (1950) 85 min


Pahamaineinen Jimmie Ringo (Gregory Peck) on päättänyt ripustaa aseensa naulaan ja yrittää uudelleen yhteiseloa vaimonsa Peggy Walshin (Helen Westcott) ja poikansa Jimmien (B.G. Norman) kanssa. Matkalla Cayenneen, Jimmie pysähtyy saluunassa, jossa kuumapäinen nuorukainen Eddie (Richard Jaeckel) haluaa haastaa Jimmien. Jimmie ampuu Eddien ja saa peräänsä tämän kolme vanhempaa veljeä (Alan Hale Jr., David Clarke, John Pickard). Jimmien onnistuu karkottamaan miesten hevoset erämaassa, mutta tietäen, että ennen pitkää miehet ovat jälleen hänen perässään, hänen visiittinsä Cayennessä tulee olemaan lyhyt. Jimmien saavuttua kaupunkiin, alkaa kuhina käydä ja uteliaat ihmiset, eritoten nuoret pojat kansoittavat saluunan ympäristön. Kaupungin sheriffi Mark Strett (Millard Mitchell) pelkää, että Jimmien läsnäolo houkuttelee innokkaita asemiehiä haastamaan kuuluisaa asesankaria. Koska sheriffi on Jimmien vanha tuttu, hän menee keskustelemaan tämän kanssa. Jimmie toteaa haluavansa puhua Peggyn kanssa ja sen jälkeen poistua kaikessa rauhassa. Sheriffi lupaa puhua Peggylle, joka ei kuitenkaan suostu tapaamiseen. Sillä välin paikallinen kuumakalle Hunt Bromley (Skip Homeier) yrittää haastaa Jimmien, joka onnistuu puhumalla selvittämään tilanteen. Hunt joutuu sheriffin puheille ja hän käskee Huntin poistumaan kaupungista. Baarityttö, Molly (Jean Parker) suostuttelee Peggyn tapaamiseen, joka myöntääkin yhä rakastavansa Jimmietä. Lopulta tapaaminen järjestetään saluunassa. Jimmie lupaa tulla vuoden kuluttua uudestaan, todistettuaan, että hän pystyy elämään kunnolla. Aikaa on kuitenkin kulunut liikaa ja takaa-ajava kolmikko on saapunut kaupunkiin. Myös Hunt on palannut hakemaan kostoa nöyryytykselleen.


Elokuvassa on niin paljon viittauksia Tombstoneen ja Wyatt Earpiin, että yhteys Jimmie Ringon ja Johnny Ringon välillä on selvä. Ja koska Johnny Ringon kuolema on mysteeri (nyt tuli myös paljastettua elokuvan loppuratkaisu), niin leffa toimii mainiosti yhtenä salaliittoteoriana muiden joukossa. Nimestään huolimatta elokuvassa ei ole väkivaltaa kuin nimeksi. Jännitettä kasvatetaan samalla tavalla kuin vaikkapa ”Sheriffissä”. Tapahtuma-aika on käytännössä yksi päivä ja miljöö on varsin suppea. Gregory Peckin ansioluettelossa rooli on siitä harvinaisemmasta päästä: mies on lainsuojaton. Tarinassa ei varsinaista sankarihahmoa ole ollenkaan ja loppuratkaisukin on maltettu viedä katkeraan loppuun saakka. Miten lie, jos John Wayne, jolle roolia oli tarjottu, olisi näytellyt pääosan? Wayne pääsi kuitenkin tekemään ”gunfighterinsa” ”Revolverimiehen” muodossa: elokuvissa onkin jonkin verran yhteistä.


Valitettavasti Greogory Peck ei oikein vakuuta pahamaineisena tappajana: jo hänen imagonsa ja ulkonäkönsä ovat liian puhtoisia rikollisen rooliin. Miesnäyttelijöiden seurassa sitä ei niinkään huomaa, mutta kun hän yrittää vakuutella Peggylle, että hän pystyy muuttumaan, Peck ei vain ole kovin uskottava sen enempää sen puolesta, että muuttuisi kuin että kaikki on vain sanahelinää. Tietyt maneerit hän pitää kuitenkin aika hyvin kurissa. Muuten näyttelijätyö on varsin pätevää, jopa näitä innokkaita nuoria asemiehiä näytteleviä myöten, jotka yleensä pilaavat roolin pahalla ylinäyttelemisellä. Myös naisroolien esittäjät välttävät menemästä melodraaman puolelle. Ikimuistoisen ulkonäön omaava Karl Malden saluunanomistajana ja Jimmie Ringon aikeet jo aiemmin toteuttaneena sheriffinä nähtävä Millard Mitchell ovat tiukan asiallisia ja kompensoivat Peckin flegmaattista olemusta.


Elokuva vetoaa varmasti niihin katsojiin, jotka eivät niinkään innostu elokuvaväkivallasta. Tarinassa on kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoisia hahmoja ja sivujuonia, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Jonkin verran minua häiritsi Peckin hahmon lähes ylenpalttinen ihannointi, kun muuten elokuvan sanoma tuntuu olevan, ettei Ringon elämäntavassa ole mitään kadehdittavaa. Se vähäinen aseiden käsittely, mitä elokuvassa on, on toteutettu kömpelösti: kun Jimmie ampuu Eddien, näytetään vai Eddien veto ja miten hän kuolee. Elokuvan perusasetelmaa on sittemmin käytetty lukuisissa westerneissä sivujuonena ja onpahan ”Nimeni on Nobody” tyystin tuohon teemaan perustuva: asemiehen, vaikka sitten entisen, jäljillä on aina joku, joka haluaa päästää historian kirjoihin eikä hän pääse koskaan menneisyydestään eroon. Ja lopulta jokainen joutuu maksamaan tekosistaan.


Arvosana: ***½


the_gunfighter-normal.jpg