Kolme kaverusta (¡Three amigos!)

 

Pääosissa: Steve Martin, Chevy Chase, Martin Short

 

Ohjaus: John Landis (1986) 104 min

 

Pieni meksikolaiskylä Santo Poco on rosvojen ikeen alla. Kyläläiset päättävät palkata apua kaupungista. Tehtävä annetaan Carmenille (Patrice Martinez). Päästyään kaupunkiin, asemiehet eivät ole auliita auttamaan, haluten Carmenilta jotain aivan muuta. Sen sijaan hän näkee elävän kuvan kolmesta kaveruksesta, jotka pistävät rosvoja nokkiin ilman korvausta. Vähäisten rahavarojen vuoksi hän lähettää vaillinaisen viestin lennättimellä, palkatakseen kolme kaverusta, Lucky Dayn (Steve Martin), Dusty Bottomsin (Chevy Chase), Ned Nederlanderin (Martin Short), pelastamaan kylä El Guapon (Alfonso Arau) terrorilta. Juuri potkut elokuvastudiolta saanut trio tarttuu tilaisuuteen, luullen, että kyse on näytöksestä. Kaupungissa heidät sekoitetaan saksalaisiin asemiehiin, kun taas kylässä he saavat sankarivastaanoton. Ensimmäinen näytös menee hyvin, mutta pian rosvojoukko palaa täydellä miehityksellä ja krapulaiset kaverukset poistuvat itkien paikalta. Mutta kun kaikki on mennyt, tulevaisuus elokuva-alalla jne., Nedin päätöksestä he päättävät palata ja pelastaa El Guapon sieppaama Carmen.

 

Muistan katsoneeni tämän elokuvan joskus sen ilmestymisen aikoihin, ja aina silloin tällöin sen jälkeenkin. Poikasena se tuntui oikeinkin hauskalta. Muttei enää. Niin Steve Martinin, Chevy Chasen kuin Martin Shortinkin naamat ovat alkaneet sittemmin ärsyttää suunnattomasti eivätkä he edes ole oikeastaan kovin hauskoja koskaan olleetkaan. Ja John Landisin ura on ollut yhden hauskimman elokuvan ”Blues Brothersin” jälkeen melkoista alamäkeä. Tarttuminen ehkä siihen kaikkien aikojen parhaimpaan elokuvaan, ”Seitsemän samuraita”, on ollut varsin rohkea ratkaisu. Ja miten otolliset ainekset siinä olisikaan olleet mahtavaan parodian.

 

Valitettavasti nyt mennään siitä, mistä aita on matalin: tarina on turhan ennalta arvattava (hauskoja irtovitsejä toki on lukuisia, kuten Alfonso Araun roolihahmon nimi El Guapo, suom. komistus), vaikkei olisi ”Seitsemää samuraita” tai ”Seitsemää rohkeaa miestä” nähnytkään ja sankarikolmikko on suorastaan tylsä väännellessään naamojaan. Tämä onkin elokuvan kompastuskivi: vakavalla naamalla vitsejä heittävä Leslie Nielsen olisi ollut yksi oiva valinta tai sitten joku meritoitunut, itseään parodioiva westerntähti. Kolmikko on luonnostaan koomisen näköisiä vanhojen Hollywood-tuotantojen sankareiksi, jotta joku voisi ottaa heidät tosissaan tai sekoittaa heidät sankareiksi. (Koska Martin vastaa myös tarinasta, niin elokuvaa olisi tuskin syntynyt ilman hänen näyttelijänpanostaan.) Tämä korostuu siinä, että muutoin roolitus on tehty asiaankuuluvaan tapaan, Arau on oikein hauska, mutta samalla myös ilkeännäköinen, ja musiikki ynnä muu tekniikkapuoli, kuten kuvaus, on kunnianhimoista. Etenkin Elmer Bernsteinin musiikki on upeaa. Toinen kirjoittajakolmikosta, Randy Newman, on puolestaan tehnyt elokuvassa esiintyvät laulut. Newman esittää myös laulavaa pensasta!

 

Steve Martinin edustamista komedioista vain Frank ”Yoda” Ozin kanssa tehdyt ”Koukkusormi” ja ”Herrasmieshuijarit” jaksavat naurattaa vuodesta toiseen. Mutta kaiketi Martinin elokuvat onkin suunnattu varhaisteineille.

 

Arvosana: **

 

three_amigos-normal.jpg