Appaloosa

 

Pääosissa: Ed Harris, Viggo Mortensen, Renée Zellweger

 

Ohjaus: Ed Harris (2008) 115 min

 

Randall Bragg (Jeremy Irons) tappaa sheriffi Jack Bellin (Robert Jauregui) ja tämän apulaiset, kun he ovat tulleet pidättämään Braggin työmiehiä. Appaloosan kaupungin johtomiehet palkkaavat kyseenalaisen maineen omaavat, mutta lainpuitteissa työskentelevät Virgil Colen (Ed Harris) ja Everett Hitchin kaupungin uusiksi järjestyksenpitäjiksi erikoisoikeuksin. Miehet tappavatkin heti alkajaisiksi kaksi Braggin työmiestä. Appaloosaan saapuu kaunis leskirouva Allison French (Renée Zellweger), johon miehet ihastuvat. Allison kääriikin pian Virgilin sormensa ympärille. Phil Olson (Timothy Spall), yksi kaupungin nokkamiehistä, alkaa katua Virgilin palkkaamista, kunnes eräs Braggin työmiehistä saapuu kaupunkiin ja lupaa todistaa Braggia vastaan. Virgil ja Everett pidättävät Braggin ja oikeus toteaa hänet syylliseksi murhaan. Braggin miehet ovat palkanneet Sheltonin veljekset Ringin (Lance Henriksen) ja Mackien (Adam Nelson), Virgilin kaksi vanhaa tuttua, pelastamaan Braggin. He ottavat Allisonin panttivangiksi ja tilanne päätyy vanginvaihtoon. Virgil huomaa kuitenkin, että Allison on hyvää pataa vangitsijoidensa kanssa, ja Everett kertoo, että Allison yritti lähennellä häntäkin aiemmin. Pelastettuaan heidät intiaanien kynsistä, miehet tekevät hetkeksi aselevon ja suuntaavat lähimpään kaupunkiin. Virgil luovuttaa Braggin kaupungin sheriffille (Argos MacCallum), joka onkin Sheltonien serkku. Sheltonit haastavat Virgilin ja Everettin taisteluun, jossa Sheltonit kuolevat, Virgil ja Everett haavoittuvat ja Bragg pääsee karkuun. Virgil ja Allison yrittävät yhteiseloa uudelleen. Bragg on saanut presidentin armahduksen ja palaa Appaloosaan. Everett tajuaa, että hänen on tehtävä jotain, mikä sotii kaikkea sitä vastaan, minkä puolesta hän on toiminut.

 

Ed Harris on näyttelemisen lisäksi ohjannut ja käsikirjoittanut Robert Knottin kanssa tämän Robert Parkerin kirjoittaman westernseikkailun, joka melko tavanomaisesta juonesta huolimatta onnistuu loppuratkaisullaan ja psykologisesti mielenkiintoisilla hahmoillaan kääntämään sen omaperäiseksi. Koko tarinan käynnistävä murha ei muodostukaan enää ratkaisevaksi tekijäksi, vaan Viggo Mortensenin esittämän hahmon motiivit ovatkin aivan muut, ja Everett Hitchin on tehtävä se, mikä miehen on tehtävä: uhrauduttava ystävänsä puolesta. Alku lupailee toiminnan täytteistä westerniä, mutta loppua kohti henkilöt ovat tapahtumia tärkeämpiä. Miksi kukin toimii miten toimii, on mielenkiintoista pohdittavaa, mutta sillä on myös hintansa: elokuvan loppu menee hieman pitkäveteiseksi eikä itseäni sykähdyttävää loppuhuipennusta ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja vaikkei loppu noudata kliseitä, yllätystä ei siltikään pääse kokemaan.

 

Ed Harris on hyvin edharrismainen roolissaan kovana asemiehenä, joka pehmenee naisen edessä. Hän on ripittänyt toveriaan, että tämä on liian tunteikas eikä siksi voi nousta koskaan hänen kaltaisekseen. Osat kuitenkin vaihtuvat. Viggo Mortensen on vaikuttava näky haulikko kädessään. Hän muuntautuu todella hyvin (ainakin ulkonäöltään) etelän herrasmieheksi, puhetta ja eleitä myöten. Mortensenin roolisuoritus on mielestäni paras 2000-luvun westerneissä. Myös Renée Zellweger on erinomainen roolissaan. Rooli ei ole perinteinen femme fatale. Allison käyttäytyy kuten käyttäytyy ennemminkin selviytyäkseen, peläten yksinäisyyttä, ja hänellä on aitoja tunteita. Silti naisen toimintaa ei voi hyväksyä ja sääliksi käy Virgil Colea, kun, mikä pahinta, tuollaisia naisia on ihan omassakin suvussa ollut joskus. Sitä myötä tarinan pahis-asetelma heittää häränpyllyä eikä Bragg ole lopulta niin ratkaisevassa roolissa kuin aluksi näyttää. Braggin paikalla olisi voinut periaatteessa olla kuka tahansa sekoittamassa pakkaa. Jeremy Irons vaikuttaa olevan Harrisin tavoin koko lailla oma itsensä. Timothy Spall on jälleen kerran hauska, pelokas ja neuroottinen pukumies sivuosassaan.

 

Tarina etenee lopun intensiteetin puutteesta huolimatta jouhevasti ja tunnelma on hyvin realistinen. Aseiden pauke on totuttua vaisumpaa, onko se sitten realistista? En ole aiemmin pannut merkille, ettei lännenmiehillä ole rusketusrajaa otsassaan, Viggolta semmoinenkin löytyy. Roolihahmojen kirjo on tarinan vahvin osa ja näyttelijät onnistuvat hyvin. Jos vertaa vaikka Tarantinon ”Djangoon” ja sen ylistettyihin roolihahmoihin, niin tuntuu vähän siltä, etteivät kriitikot ole nähneet ”Appaloosaa”.

 

Arvosana: ***

 

appaloosa-normal.jpg