Lainsuojaton (The Outlaw Josey Wales)


Pääosissa: Clint Eastwood, Chief Dan George, Sondra Locke


Ohjaus: Clint Eastwood (1976) 131 min


Punajalat, Unionin puolella taisteleva sissiryhmä, hyökkää missourilaisen Josey Walesin (Clint Eastwood) kotitilalle, raiskaa ja tappaa tämän vaimon sekä jättää pojan kuolemaan palavaan taloon. Haavoittunut Josey liittyy Konfederaation sissiryhmään (bushwhackers), joka aikoo hakea oikeutta oman käden kautta. Kun sota loppuu, ryhmälle annetaan mahdollisuus antautua. Muut paitsi Josey antautuvat. Armahdus osoittautuu ansaksi, ja sotilaat tappavat sissit: vain haavoittunut Jamie (Sam Bottoms) pelastuu Josey avulla yhdessä ryhmän johtohahmon Fletcherin (John Vernon) ohella. Fletcher pakotetaan jahtaamaan Joseya yhdessä Punajalkojen johtajan Terrillin (Bill McKinney) kanssa, joka on vastuussa Joseyn perheen kuolemasta. Josey ja Jamie onnistuvat paeta jahtaajien käsistä yhä uudelleen, kunnes Jamie menehtyy saamaansa ampumahaavaan. Joseyn mukaan liittyy yhtä lailla Unionia vihaava iäkäs cherokee Lone Watie (Chief Dan George). Etsiessään uudelle ystävälleen hevosta, Josey vapauttaa kauppiaan (Charles Tyner) orjuuttaman navajonaisen Little Moonlightin (Geraldine Keams). Kolmikko alkaa etsiä turvapaikkaa, mutta etsintäkuulutettu Josey tunnetaan joka puolella. Pelastettuaan Kansasista tulleet uudisasukkaat, Sarah (Paula Trueman) ja tämän pojantytär Laura Lee (Sondra Locke), comancherojen kynsistä, he lyöttäytyvät näiden mukaan matkalle kohti Santa Rioa, jonka läheltä Sarahin edesmennyt poika on ostanut tilan. Santa Rio on kuihtunut hopeankaivosten ehdyttyä, joten rauha näyttää saapuneen Joseyn elämään. Santa Rioon saapuu palkkionmetsästäjiä haastamaan Joseya, joista toinen, eloonjäänyt (Tom Roy Lowe) lähtee ilmoittamaan asiasta Terrillille. Josey joutuu rauhanneuvotteluihin komanssipäällikkö Ten Bearsin (Will Sampson) kanssa, joka on suivaantunut Joseyn tapettua comancherot, joiden piti tuoda päällikölle uudisasukkailta varastamansa omaisuus ja Laura Lee.


Clint Eastwoodin tuotantoyhtiöön lähetettiin romaani ”The Rebel Outlaw: Josey Wales” (tai ”Gone to Texas”). Eastwoodista kirjan kansi näytti karmealta, joten hän siirsi sen syrjään. Sittemmin häntä kehotettiin lukemaan sen ja Eastwood ihastui siihen välittömästi. Kirjan kirjoittaja oli Forest Carter (Asa Earl Carter). Sittemmin Carterista paljastui yhteydet Klu Klux Klaniin, rotuerottelun puolesta puhuminen jne., jotka saattavat Carterin ajatusmaailman uuteen valoon. Carterin teoksen rasistiseksi väittäminen olisi lähtökohtaisesti kuitenkin väärin: Carter kirjoitti kirjaan mm. vahvoja intiaanihahmoja, olihan hän itsekin naimisissa intiaaninaisen kanssa. Käsikirjoittajat poistivat siitä vahvimmat poliittiset kannanotot, mutta tuskin se olisi elokuvaksi päätynyt, jos siinä olisi ollut jotain epämiellyttävää. Eikä mistään Etelän ylistyslaulusta ole kyse, vaikka elokuvan suurimmat roistot ovatkin Unionin sotilaita. Toisen käsikirjoittajan, Philip Kaufmanin piti myös ohjata elokuva, mutta Eastwoodin kanssa tuli erimielisyyksiä ja Clint tarttui ohjaimiin. Eastwood itse pitää elokuvaa yhtenä rakkaimmista elokuvistaan. Siinä on perinteisen kostoteeman ohella myös kantaaottavampi, pasifistinen sävy: sota vaikuttaa jokaiseen, olitpa sitten siviili tai sotilas.


Josey Walesin roolissa ei voisi olla Eastwoodia sopivampaa näyttelijää: kivikasvoinen kostaja, kaikkensa menettänyt mies, joka ei oikein välitä enää mistään mitään, kunhan vaan poistaa pahaa oloa niille, jotka ovat välillisesti osallisina suureen suruunsa. Hahmo kuitenkin kehittyy loppua kohti. Tästä huolimatta elokuvan todellinen tähti on Chief Dan George. Jos ja kun westerniin pitää sisällyttää humoristinen hahmo, niin ”Lainsuojattomassa” siinä on osuttu napakymppiin. Lone Watie on sydämellinen hahmo, josta ei ole tehty pelleä. Chief Dan George improvisoi roolinsa ja dialoginsa täydellisesti ja hänen jutusteluaan kuuntelee mielellään. Heitot eivät ole ennalta arvattavia eivätkä ne pilaa elokuvan vakavaa sävyä, ainoastaan keventävät sitä sopivasti. Intiaaniroolit on miehitetty alkuperäisväestöllä, mistä elokuva on kerännyt kiitosta, samoin se, millaisina heidät on kuvattu. Myös elokuvan toinen vanhus, Paula Trueman on sisäistänyt roolinsa hyvin ja Chief Danin ja Truemanin suhde on lämmin. (Näyttelijöiden yhteenlaskettu ikä oli kuvausten aikana 152 vuotta.) Sen sijaan Sondra Locken suuri ystävä en ole koskaan ollut. Eastwoodin ja Locken välit lämpenivät ja reilun kymmenen vuoden on/off-suhde sai alkunsa, joka poiki myös monta yhteistä elokuvaa. Locken roolihahmo ei lopulta ole mitenkään merkittävä tarinan kannalta. Nuorempaa polvea edustava Sam Bottoms on hyvä idealistisena sissisoturina. Bottomsin ei tarvitse korostaa itseään. Tässä näkyy myös Eastwoodin henkilöohjauksen tyyli: ”ole mahdollisimman luonnollinen”. Pätevää näyttelijätyötä kaiken kaikkiaan.


Itseäni olisi kiinnostanut eniten se alun kostoretki, mutta se sivuutetaan lähes kokonaan alkutekstien taustalle. Toimintaa on silti ihan riittävästi, mutta draamaosuus on vähän pitkäpiimäistä, mikä on vaivannut Eastwoodin ohjaustöitä muutenkin. Syysmaisemat antavat surullisen kauniin, varsin maalauksellisen taustan. Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan, sillä ”coltti-konsertti” soi brutaalisti. Näkisin tämän elokuvan etappina ennen Eastwoodin par excellence'a, ”Armotonta”, josta löytyy vaikutteita ”Lainsuojattomastakin”.


Arvosana: ****


the_outlaw_josey_wales-normal.jpg