Etäisten laaksojen mies (Shane)

Pääosissa: Alan Ladd, Van Heflin, Jean Arthur

Ohjaus: George Stevens (1953) 118 min

Revolverisankari nimeltä Shane (Alan Ladd) saapuu wyomingilaiseen laaksoon, jossa uudisasukkaiden ja suurkarjatilallisen, Rufus Rykerin (Emile Meyer) välit ovat kiristyneet Rykerin halutessa lisää maata saatuaan karjantoimitussopimuksen. Shane pysähtyy Starrettien tilalle, ja läsnäolollaan karkottaa paikalle saapuneet Rykerin miehet. Joe Starrett (Van Heflin) pyytää Shanea jäämään illalliselle, jonka olemus tekee vaikutuksen Joen vaimoon Marianiin (Jean Arthur) ja etenkin hänen poikaan Joeyhin (Brandon De Wilde). Joe pyytää Shanea jäämään työmieheksi ja Shane suostuu. Shane saa pian selville, miten uudisasukkaita kohdellaan: ostaessaan limonadia Graftonin yhdistetystä sekatavarakaupasta ja saluunasta, Chris Clloway (Ben Johnson), yksi Rykerin palkollisista alkaa haastaa riitaa ja heittää viskit hänen päälleen. Kun Shane menee uudemman kerran palauttamaan tyhjää pulloa, on Shanen vuoro tarjota viskit. Alkaneeseen tappeluun osallistuu myös Joe, ja selviydyttyään voittajina, uudisasukkaat saavat lisää rohkeutta. Ryker päättää palkata pahamaineisen revolverimiehen, Jack Wilsonin (Jack Palance). Itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen Stonewall Torrey (Elisha Cook jr.) ja Axel Shipstead (Douglas Spencer) menevät kaupunkiin sepän pakeille. Wilson alkaa haastaa riitaa etelävaltioista kotoisin olevan Torrey kanssa. Torrey tarttuu aseeseensa, jolloin Wilson ampuu hänet lailliselta vaikuttavassa kaksintaistelussa. Torreyn kuolema jakaa uudisasukkaiden mielet, mutta Joe onnistuu vielä kerran estämään muiden lähtemisen laaksosta. Ryker haluaa keskustella Joen kanssa tilanteen ratkaisemiseksi, mutta virittääkin ansan. Calloway kuulee suunnitelman, ja tarpeekseen saaneena menee kertomaan siitä Shanelle. Marian pyytää Shanea estämään Joen lähdön ja miehet ajautuvat tappeluun, jonka seurauksena Shane menee kohtaamaan Rykerit ja Wilsonin.

Shane ei ole ehkä ensimmäinen mystinen, vähäpuheinen revolverimies, ehkä jopa antisankari, lännen elokuvien historiassa, mutta hahmon merkitys ja Alan Laddin tulkinta loivat merkittävän suuntaviivan mm. Clint Eastwoodin esittämille ja eurowesternien sankarihahmoille. Paitsi että Eastwood teki elokuvasta oman version, ”Kalpea ratsastaja”, hänen ohjaustyylinsä muistuttaa paljon George Stevensin elokuvassa käyttämää rauhallista kerrontaa, joka huipentui ”Armottomassa”, vaikka omistaakin elokuvansa Don Siegelille ja Sergio Leonelle: toiminnallisia kohtauksia ei ole paljon, mutta kun niiden aika on, vaikutus on mykistävä. Elokuvan lopusta on tullut käsite, jossa (kuolettavasti?) haavoittunut sankari ratsastaa kohti auringonlaskua, kuin korostaen sitä seikkaa, että Shanen kaltaisten miesten aika maailmassa on ohi. Harvoin on elokuvaan saatu yhtä hienoa hahmogalleriaa kuin ”Shanessa”: jokaisella hahmolla on oma mielenkiintoinen tarkoituksensa ja pääkonna Rykerinkin ajatusmaailmaa pystyy ymmärtämään, joskaan ei ehkä hyväksymään. Ryker oli niitä miehiä, jotka tekivät laaksosta rauhallisen, joten miksei hänelle olisi oikeus laiduntaa karjaansa vapaasti? Kun henkilöhahmot ja tarina ovat lavasteita myöten lähes täysin uskottavia, elokuva on jo voiton puolella.

Oma ansionsa on tietenkin hyvillä näyttelijöillä. Ainakin minun mielestä kulta-ajan Hollywood-näyttelijöistä Alan Ladd on saanut vähemmän arvostusta moniin verrattuna. Miehen pieni koko ei ole syy siihen, etteikö kyseessä olisi Hollywoodin todellinen kovanaama, minkä todistaa ”Shanen” lisäksi monet rikoselokuvat sekä ”Seikkailijoita Kiinassa”, jonka vastahakoinen sankarihahmo David Jones oli George Lucasin mukaan yksi esikuva Indiana Jonesille. Laddin pienet, lähes huomaamattomat eleet vakuuttavat, että Shane haluaisi olla Joe Starrett: elää rauhallista perhe-elämää.  Samalla hän kuitenkin tietää, ettei hänestä ole muuttumaan, kun on tappamisen makuun päässyt. Shanen menneisyys jää katsojan pohdittavaksi, ja se vain lisää hahmon vetovoimaa: onko hän itse asiassa kuin Jack Wilson? Samaan aikaan Joe puolestaan haluaisi olla Shanen kaltainen, varsinkin kun hän alkaa huomata sekä vaimon että pojan kiintyneen Shaneen yhä voimakkaammin. Van Heflin ei häviä Laddille juuri lainkaan. Joen mustasukkaisuus olisi voinut tulla vahvemminkin esille. Nyt on turvauduttu vähän suomalaisen miehen ajatusmaailmaan: ”vieras mies on parempi kuin minä, joten on parempi häipyä maisemista”, eli Joen tapauksessa se tietäisi varmaa kuolemaa jos ei Rykerin, niin viimeistään Wilsonin käsittelyssä. Jack Palance, tuohon aikaan vielä Walter Jack Palance, on juuri niin kylmäverinen tappaja kuin voi toivoa. Ylinäyttelemiseen ei sorru kukaan, ei edes Jean Arthur kaikista dramaattisimmissakaan kohtauksissa.

Elokuvaa ainoa heikkous on sen saarnaava tyyli, johtuen siitä, että elokuvaa katsotaan nuoren Joeyn silmin. Välillä lähes sormea heristellen todetaan, ettei aseisiin pitäisi koskea ja kohta todetaan elokuvan kenties kuuluisin lause: ”Ase on työkalu, ei sen parempi kuin muukaan työkalu, kirves tai lapio. Ase on yhtä hyvä tai paha kuin käyttäjänsä.” Brandon De Wilden näyttelijätyö on jakanut katsojia: rooli ei ole ollut kaikkein helpoin, ja vaikka tietty ärsytyskynnys välillä ylittyykin, ei se haittaa kokonaisuutta. Ehkä ihan hyväkin, kun tietää miten lasten uteliaisuus ja jatkuva kysely saattaa joskus sapettaa. Joeyn kohdalla käytetään sadunomaista kerrontaa, varsinkin kohtauksessa, jossa peura tulee herättämään Joeyn kuin Disneyn piirretyissä. Upeat ”Grand Teton National Parkin” vuorimaisemat kehystävät lähes paratiisilta näyttävää laaksoa. ”Shanella” tulee olemaan aina paikka sydämessäni yhtenä ensimmäisistä westerneistä, jonka olen nähnyt.

Mielenkiintoista triviaa elokuvasta: 1) Martin Scorsese huomasi kuvanauhalta, että Palancen hevosen selkään kapuaminen oli itse asiassa väärin päin pyöritetty kuva siitä, kun hän laskeutuu satulasta, sillä Palancella oli huomattavia vaikeuksia hevosen hallinnan kanssa. 2) Alan Laddin ampumiskohtausta varten jouduttiin kuvaamaan 116 ottoa (Shane opettaa Joeylle revolverin käyttöä). 3) Tekijöiden mukaan Torrey kuolema oli ensimmäinen historiassa, jossa ammuttu lentää taaksepäin. (Elisha Cook jr.:n lanteille laitettiin naru ja hänet vetäistiin nurin, 2:50)) Vielä tänäkin päivänä se näyttää brutaalilta. 4) Michael Feeney Callanin kirjassa ”Sean Connery – elämä ja elokuvat” kerrotaan, että Thomas Connery, suuri lännen elokuvien ystävä, alkoi käyttää etunimenään Seania juuri Shanen innoittamana, piti se sitten paikkansa tai ei.

Arvosana: ****½

shane-normal.jpg