Tom Horn

Pääosissa: Steve McQueen, Linda Evans, Richard Farnsworth

Ohjaus: William Wiard (1980) 98min

Karjayhdistys palkkaa kuuluisan Tom Hornen (Steve McQueen) suojelemaan omaisuuttaan karjavarkailta. Hänelle luvataan vapaat kädet suorittaa tehtäväänsä, kunhan yhdistyksen miehet eivät saa tietää mitään. Pian käy kuitenkin ilmi, että Horn hoitaa tehtäväänsä turhankin antaumuksella, ja erään kaupungin kadulla käydyn ammuskelun jälkeen osa yhdistyksen miehistä pyytää sheriffi Joe Belleä (Billy Green Bush) puuttumaan asiaan. Belle lupaa hoitaa asian, ja pyytää humalaista Hornea keskustelemaan kanssaan erään nuorukaisen murhasta, samalla, kun toimittaja kopioi heidän keskusteluaan viereisessä huoneessa. Väärennetty tai väärin kuultu todistus ja epäilty murha-ase ovat riittäviä todisteita Hornen pidättämiseen. Yhdistyksen nokkamies John C. Cable (Richard Farnsworth) ja Hornen rakastettu, opettaja Glendolene Kimmel (Linda Evans) ovat ainoita, jotka uskovat Hornen syyttömyyteen. Horne ei oikein itse ymmärrä, että on tullut lavastetuksi murhaan. Hornen maine on kuitenkin sellainen, että syyttäjänä jatkokautta havittelevalla Walter Stollilla (Geoffrey Lewis) on helppo tehtävä. Horne yrittää paeta, mutta jää kiinni ja edessä on hirttotuomio.

”Tom Horn” perustuu tositapahtumiin, ainakin hyvin pitkälle: keskushenkilöt ovat todellisia, joidenkin henkilöiden nimiä on tosin muutettu. Thomas "Tom" Horn, Jr oli kuuluisa asemies, joka jo nuorena miehenä oli vangitsemassa apassipäällikkö Geronimoa, oli ratsuväen tiedustelija ja tulkki, osallistui Espanjan ja Yhdysvaltojen väliseen sotaan, toimi sheriffinä ja häntä pidettiin myös lainsuojattomana jo ennen kuolemaan johtanutta tapahtumasarjaa. Elokuvassakin viitataan Hornen aiempiin seikkailuihin. Alkuun tarina on hyvinkin mielenkiintoinen ja raaka, mutta Hornen vangitsemisen jälkeen jännite lässähtää perusteellisesti. Tässä olisi dramaturgilla ollut tuhannen taalan paikka spekuloida Hornella, sillä aikanaan miestä pidettiin oikeasti syyllisenä murhaan, kunnes 90 vuotta alkuperäisen tuomion jälkeen Horne vapautettiin syytteestä. Tekijät kuvaavat kuitenkin Hornen syyttömänä miehenä, eikä miehen himpun verran ylimenevästä toiminnastakaan pysty paljoa olemaan eri mieltä: karjavarkaat tarttuvat ensin aseisiin, joten nähdäkseni Horne puolusti vain itseään.

”Tom Horn” jäi Steve McQueenin toiseksi viimeiseksi elokuvaksi ennen kuin keuhkosyövästä levinnyt etäpesäke maksassa ja sen poiston aikana saatu sydänkohtaus vei hänet ennenaikaiseen kuolemaan. En tiedä mikä miehen terveystilanne on kuvausten aikana ollut, mutta samanlaista nostalgiaa elokuvassa ei ole kuin John Waynen viimeiseksi jääneessä ”Revolverimiehessä”. McQueen näyttää kyllä vanhalta, mutta muuten hän on hyvävointisen näköinen ja vipeltää menemään sen minkä ehtii ja kivääri laulaa kivasti miehen käsittelyssä. McQueenin varassa elokuva jaksaa myös lopun tylsemmän vaiheen. Ehkä mies on jotain ennakoinut, sillä niin kaihoisasti hän katselee kalterien välistä lumipeitteisille vuorille. Muut roolihahmot eivät nouse esiin juuri mitenkään ja varsinkin McQueenin ja Linda Evansin välinen suhde ei oikein kipinöi. Elokuvasta puuttuu myös westerneille tyypillinen pahis, jota vastaan sankari käy lopussa kaksintaistelun. Itse pidän enemmän elokuvista, joissa sankarilla on konkreettinen vastus.

Elokuvan tärkein anti on kuitenkin sen sanoma, varsinkin kun viime vuosikymmenen aikana on paljastunut jos jonkinlaisia tapauksia, joissa syyttömäksi tuomitaan se, joka on vain noudattanut käskyä (Abu Ghraibin vankila ym.) ja itse johto on muka täysin tietämättömiä tapahtuneesta. Asiasta olisi helppo ulospääsy, kun vain muistaa pyytää käskyn/toiveen kirjallisena. Tämä unohtui myös Tom Hornelta ja siksi hän joutui syyttömänä hirteen. Eri asia sitten, olisiko menneillä rötöksillään jo ansainnut narun kaulaansa. Suurempia tunteenpurkauksia elokuva ei aiheuta, Steve McQueenin kohtalo sitten sitäkin enemmän ja pääosaesittäjän takia sen jaksaa katsoa muutaman kerran.

Arvosana: **½

tom_horn-normal.jpg