Arizona Colt

Pääosissa: Giuliano Gemma, Fernando Sancho, Corinne Marchand

Ohjaus: Michele Lupo (1966) 97min

Bandiitti Gordon Watch (Fernando Sancho) vapauttaa vankilasta rikollisia harvenneeseen joukkoonsa. Yksi vapautetuista on Arizona Colt (Giuliano Gemma), joka ei ole innokas liittymään rosvojoukkoon. Tästä syystä Gordon yrittää saada Coltin hengiltä ennen kuin suorittaa pankkiryöstön Blackstone Hillissä. Colt onnistuu kuitenkin välttämään murhayritykset. Gordon lähettää yhden miehistään, Clayn (Nello Pazzafini), tutkimaan Blackstone Hilliä, mutta Colt osuu samaan postivaunuun. Clayn visiitti päättyy ikävästi, kun saluunanpitäjä Pedron (Andrea Bosic) tytär Dolores (Rosalba Neri) huomaa rikollisjoukon tunnuksen Clayn käsivarressa. Clay tappaa tytön ja palaa Gordonin luo. Pankkiryöstön jälkeen Pedro ja toinen tytär Jane (Corinne Marchand) palkkaavat Coltin etsimään tunnistamansa murhaajan. Colt suostuu 500 dollarista ja yöstä Janen kanssa. Pedro ei tätä hyväksy. Colt löytää Gordonin ja joutuu kaksintaisteluun Clayn kanssa. Clay kuolee ja Gordon haavoittaa Coltia vakavasti. Viinanperään oleva Whiskey (Roberto Camardiel) vie yöllä pankkiryöstön saaliin ja auttaa Coltin Blackstone Hilliin saamaan apua. Ollessaan vielä toipilaana, Gordon hyökkää Blackstone Hilliin ja kaupunkilaisten ainoa toivo on Arizona Colt.

Henki on varsin löysässä tässä Gemman tähdittämässä westernissä, joka kuuluu Quentin Tarantinon suosikkiwesterneihin. Itselleni ei ainakaan tullut yllätyksenä, että elokuvan tarina on vähän sinne päin, mitä kompensoidaan väkivaltaisella toiminnalla. Näkemäni versio oli kylläkin 20 minuuttia lyhyempi, joten toiminnan osuus korostuu. Toivottavasti. Elokuvan seuraamista haittasi vielä englanninkielisen tekstityksen puute, (kerrankin siis löytyi alkuperäisellä audiolla) jonka korvasin kääntämällä sopivan romaniankielisen tekstitystiedoston googlen kääntäjällä englanniksi. Kaikki oleellinen varmaan tuli kuitenkin selväksi.

Gemma on jälleen kerran siloposkinen asesankari, joka juo viskin sijasta maitoa. Kun maitoa ei ole saatavilla, niin on tyydyttävä olueen. Eli tiedossa on Gemmaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kun elokuva on todella väkivaltainen, niin Gemman kevytmielinen olemus ja tulkinta eivät oikein istu kokonaiskuvaan. Muutenkin elokuvassa on joitain farssimaisia kohtauksia. Ihan yhtä lailla rosvojoukon räkätys tappokohtauksissa menee paikoin mauttomuuden puolelle. Ei ihan näin paljoa tarvitsisi rautalangasta vääntää, vähemmästäkin tietää, että roistot nauttivat sadismista, etenkin kun tähtäimeen joutuvat myös aseettomat ja viattomat ihmiset. Gemman parempaa puolta ovat sitten tappelut (kunhan ne akrobatialiikkeet jätetään pois) ja aseen käsittely, joka miehellä on ykkösluokka. Ohjaaja Lupo on onneksi inhimillistänyt sankaria, sillä tällä kertaa Gemmassa näkyy tappelun jäljet. Toisaalta Colt toipuu lähes entiseen kuntoonsa, vaikka sääriluut ja kämmenet ovat tohjona. Yksi lännen elokuvien yleisimmistä kliseistä on juoppo sidekick, joka pelastaa sankarin hengen: Whiskeyn ajatusmaailmasta ei ota mitään selvää, ja muutenkin hahmon pääasiallinen tehtävä on vaan hauskuuttaa. Tarinan konnat ovat yhtä kliseisiä. Jotenkin olisin mieluummin nähnyt Pazzafinin Sanchon tilalla, tai Eduardo Fajardon.  Sanchon tulkitsemat bandiittiroolit ovat aina kuin samasta puusta veistettyjä. Coltin ja Janen välille yritetään luoda romanssia: Corinne Marchand on kuitenkin niin kylmä, ettei siitä mitään tule. Tai ehkä se kylmyys juuri Coltia viehättääkin.

Tämän elokuvan parissa ei aika tule pitkäksi. Toimintakohtaukset ovat pitkiä, mutta niitä ei kuitenkaan ole koko elokuvan mitalta. Loppukohtaus on varsin ovela, jättäen vähän arvailujen varaan, mikä Gordonin kohtaloksi lopulta koitui. Lopputaistelu muistuttaa paikoin vähän liikaakin tyyliltään ja kerronnaltaan Leonen ensimmäisen elokuvan lopputaistelua, mutta annettakoon se anteeksi. 1966 tuotettiin 46 italialaista westerniä, joten pieni liukuhihnatuotannon maku ja omaperäisyyden puute joissakin elokuvissa väkisin on, varsinkin, jos vertailuna on vaikka ”Hyvät, pahat ja rumat”. Jonakin muuna vuonna ”Arizona Colt” olisi voinut olla huippufilmi, ei kuitenkaan vuonna 1966.

Arvosana: ***

arizona_colt-normal.jpg