Tappokone (Westworld)

Pääosissa: Yul Brynner, Richard Benjamin, James Brolin

Ohjaus: Michael Crichton (1973) 88min

Delos-yhtiö on kehittänyt huvipuiston, jossa voi elää muinaisen Rooman, Keskiajan tai Villin Lännen maailmassa. Maailma on niin realistinen, että asiakkaiden on vaikea erottaa muita ihmisiä androideista. Toisen ihmisen surmaaminen on tehty mahdottomaksi, sillä aseet eivät reagoi ruumiinlämpöön osoitettaessa. Matkalle ovat lähteneet John Blane (James Brolin) ja hänen ystävänsä Peter Martin (Richard Benjamin), joka on matkassa ensimmäistä kertaa. Kauaa ei ehdi kulua, kun mustiin pukeutunut asesankariandroidi (Yul Brynner) haastaa riitaa Peterin kanssa. Peter epäröi, mutta ottaa haasteen vastaan ja ampuu robotin, ja Peter alkaa ymmärtää matkan tarkoituksen. Asesankari viedään korjattavaksi ja seuraavana aamuna hän palaa haastamaan Johnia ja Peteriä. Peter ampuu androidin uudelleen. Peter joutuu pidätetyksi, mutta John auttaa hänet pakenemaan. Erämaassa Johnia puree androidikäärme. Delosin teknikot huolestuvat tapauksesta. John ja Peter palaavat kaupunkiin ja ottavat osaa kapakkatappeluun. Viina ja tappelu vievät miehiltä, ja kun he heräävät, he eivät tiedä, että niin muinaisessa Roomassa kuin Keskiajallakin androidit ovat menneet epäkuntoon ja ne ovat tappaneet asiakkaita. Asesankari on palannut korjattuna Villiin Länteen ja haastaa taas Peteriä ja Johnia. Androidi ampuu Johnin ja Peter pakenee ja huomaa pian, että on ainoa elävä ihminen koko huivipuistossa.

”Tappokoneen” juoni muistuttaa paljon Crichtonin menestysteos ”Jurassic Parkia”. Eli, on teemapuisto, jossa mikään ei voi mennä pieleen. Tällainen lause tarkoittaa tarinassa, että varmasti jokin menee pieleen. Olkoon se elokuvan opetus ja pääteema, että ihan mitä tahansa ei pitäisi mennä tieteen nimissä sorkkimaan. Tämäntyylisiin tarinoihin on yleensä liitetty hullu professori, joten mukava poikkeus, ettei sellaista hahmoa elokuvassa ole. ”Jurassic Parkissakin” hullu tiedemies oli lempeä vanhus nimeltä John Hammond (sir Richard Attenborough). Steven Spielbergin dinosaurus oli yhtä lailla nuorelle väelle suunnattu seikkailu, kun taas ”Tappokone” vetoaa väkivallasta kiinnostuneempaan kohderyhmään. Ei ole kaukaa haettu olettamus, että James Cameron on saanut vaikutteita etenkin Yul Brynnerin roolisuorituksesta ”Terminatoriinsa”. Myös Paul Verhoevenin elokuvissa on vaikutteita ”Tappokoneesta”, etenkin alun mainospätkä esiintyy vastaavanlaisina sekä ”Robocopissa” että ”Starship Troopersissa”. Elokuva poiki myös jatko-osan ”Salainen tehtävä (Futureworld)” ja tv-sarjan (”Beyond Westworld”). Uusi versio elokuvasta oli suunnitteilla, ja sen asesankariandroidin rooliin kaavailtiin jopa itse (yllätys, yllätys) Arnold Schwarzenegge

Elokuvaa on kehuttu monilla sivustoilla, mutta en oikein päässyt kärryille siitä, mikä tästä tekee kehumisen arvoisen. Kun perusidea on se, että androidit alkavat elää oman mielensä mukaan, niin tälle on sitten elokuvassa annettu vain kolmas osa ajasta. Enkä tarkoita, että muusta olisi pitänyt karsia, sillä varsin hauskoja hetkiä on saatu mukaan. Etenkin Peter reaktiot ovat hauskoja, kun hän yrittää päästä ”talon tavoille”. Eräs ärsyttävä seikka on se, että miesmatkaajille naisandroidien naiminen tuntuu olevan reissun kohokohta. Kun matkaajille väitetään, ettei androideja erota ihmisistä, niin ainakin Yul Brynnerin tapauksessa ei voi erehtyä. Samalla Brynner on kuitenkin suurin syy katsoa elokuva, sillä hänen androidinsa on varsin hurja ja jäätävä. Siinä on jälleen osoitus siitä, että eleettömän roolisuorituksen voi tehdä hyvin tai huonosti. Mielestäni Richard Benjamin sopii nössön lakimiehen rooliin hyvin. Peter kun ei ole elänyt mitenkään railakasta elämää kotonaan Chicagossa, ja nyt kun kerran pääsee irrottelemaan, niin häkeltyyhän siinä kovempikin mies. Sen sijaan James Brolinin esittämä John Blane (kuulin ensiksi John Wayne, ja sekös nauratti) jää persoonattomaksi. Dick Van Patten esittää erästä Villin Lännen matkaaja, joka päätyy aina sheriffiksi saakka Johnin ammuttua androidisheriffin. Tämän kohtaloa ei näytetä millään tavalla, mutta olettaa sopii, että myös hän kuoli.

Niukasta budjetistaan huolimatta jälki on ihan hyvää: lavasteet ovat riittäviä eikä mitään laajoja ulkokuvia ole tarvittu. Se ihmetyttää, että aina kun on sci-fi-tarinasta kyse, niin kaikissa laitteissa on ihan helkutisti vilkkuvia valoja. Pakollinen kapakkatappelu on tässäkin yhtä rasittava kuin muissa elokuvissa. Kohtauksessa piilee myös suurin uskottavuusongelma: tappelun tuoksinassa tuskin pystyy erottamaan kuka on androidi ja kuka ihminen. Mutta nyrkiniskullahan ei saa ketään tapettua. En ollut aikoinaan suuri ”Jurassic Parkin” ystävä ja siksi ”Tappokonekaan” ei hirveämmin sykähdyttänyt. Kliseinen lopputulema: jotain siitä vain jäi puuttumaan.

Arvosana: **½

westworld-normal.jpg