Seikkailija Rio Grandesta (The Wonderful Country)

Pääosissa: Robert Mitchum, Julie London, Gary Merrill

Ohjaus: Robert Parrish (1959) 98min

Martin Brady (Robert Mitchum) vie tavaraa rajan yli USA:han, ja niiden seassa piilossa hopearahoja, tarkoituksena ostaa kiväärejä. Onnettoman sattuman vuoksi Martin putoaa hevosen selästä ja murtaa jalkansa. Paranemisen edetessä häntä lähestyy niin Texas Rangersin edustaja kapteeni Rucker (Albert Dekker) kuin Yhdysvaltain majuri Stark Colton (Gary Merrill) aikomuksinaan värvätä Martin palvelukseensa taistelussa apasseja vastaan. Martin, joka on aikanaan paennut Meksikon puolelle tapettuaan miehen, alkaa lämmetä Yhdysvaltoihin paluulle, kunnes tanssiaisten yhteydessä joutuu ampumavälikohtaukseen ja tappaa taas miehen. Tämän lisäksi miestä kalvaa rakkaus Coltonin vaimoon Heleniin (Julie London). Paluu Meksikoon on ajankohtainen, vaikka hän on saanut kuulla kiväärien päätyneen vääriin käsiin. Hänen pomo Cipriano Castro (Pedro Armendáriz) on noussut kuvernööriksi ja hänen veljensä Marcos (Víctor Manuel Mendoza) yrittää päästä veljensä paikalle. Cipriano palkkaa Martinin tappamaan veljensä, mutta tämä ei suostu, vaan joutuu pakenemaan Ciprianon suututtua. Colton on tuonut joukkonsa Meksikon puolelle apassijahtiin ja Martin liittyy pakoretken aikana tämän joukkoihin.

Tämänkertainen western onkin täysin uusi tuttavuus. Mitään merkittävää en olisi menettänyt, vaikka tämän olisin ohittanutkin. Elokuvan tarina poukkoilee tapahtumasta toiseen keskittymättä juuri mihinkään ja tarinassa tulee pariin otteeseen muutaman viikon aikahyppäys, mikä etenkin jälkimmäisen kohdalla vesittää uskottavuutta. Eli: Martin on pakoretkellä ennen liittymistään Coltonin ruotuun, kun hänen hevoselleen tulee kaviotulehdus, joka vaatii parin viikon levon. Takaa-ajajat ovat olleet koko ajan jotakuinkin lähellä ja jäljillä, mutta siitä huolimatta he eivät saavuta Martinia tämän hevosen sairasloman aikana. Toisentyyppisessä elokuvassa moisen voisi sivuuttaa, mutta tämä pyrkii mielestäni olemaan suht realistinen. Ainakin Mitchumin roolihahmo on sellainen.

Robert Mitchum näyttää parrakkaana monenkin piirun verran kovemmalta tyypiltä ja muutenkin nuhruinen meksikolaistyyli tuo hänen rooliinsa lisäuskottavuutta. Tarinaan on kyllä saatu muutenkin mielenkiintoisia roolihahmoja: Helen Carter on nainen, joka ei saa mieheltään kaipaamaansa ja etsii lohdutusta sylistä kuin sylistä, kun taas hänen miehelleen työ tulee ensin ja vaikuttaisi siltä, että hän on myös tietoinen vaimonsa syrjähypyistä. Tähän kun lyödään itseään etsivä pääsankari, joka on muuttumassa meksikolaiseksi, mutta jonka sydämessä palaa halu päästä kotimaahansa, niin elokuvalta voisi odottaa enemmän. Mitchum ja London ovat rooleissaan erinomaisia, Gary Merrill ei niinkään. Sivuosarooleista voi mainita Charles McGrawn esittämä tohtori Herbert J. Stovall, joka on sopivalla tavalla hauska menemättä kuitenkaan pelleilyn puolelle, kuten monesti westerneissä menee. Tarinassa on mukana annos politiikkaa, kun latinopahisveljekset ovat nimeltään Castro. Tosin, alkuperäinen kirja ilmestyi jo 1952. Liekö kirjoittaja Tom Lea ollut ennustaja?

Toimintaa elokuvassa on niukasti, mutta se on hyvin realistisesti kuvattu: ei kliseisiä kaksintaisteluja tai yliluonnollisen tarkkaan ampumista. Tapahtumapaikat ovat kiehtovia. Mutta yksi on ylitse muiden: Martinin saapuminen amerikkalaiskaupunkiin on tehty kurosawamaisen pahaenteiseksi, rajun tuulen pyöritellessä hiekkapölyä joka paikkaan ja lopulta eteen tulee se kohtalokas arokierijä, joka muuttaa Martinin elämän täydellisesti. Myös taiteilijana menestynyt Lea on ilmeisesti onnistunut kääntämään maalaukset tapahtumapaikoista sanoiksi. Harmi, että itse tarina on jäänyt repaleiseksi. Suomenkielisen nimen keksijä on jälleen ollut elementissään: nimestä päätellen sankarimme on tullut tuosta joesta eikä joen takaa.

Arvosana: **

the_wonderful_country-normal.jpg