Villin lännen villikissa (Rancho Notorious)

Pääosissa: Marlene Dietrich, Arthur Kennedy, Mel Ferrer

Ohjaus: Fritz Lang (1952) 89min

Vern Haskellin (Arthur Kennedy) kihlattu (Gloria Henry) tapetaan ryöstön yhteydessä. Etsintäpartio pysähtyy, kun jäljet johtavat intiaanien maille. Raivostunut Vern ei suostu perääntymään vaan jatkaa matkaa yksin. Lopulta hän tavoittaa toisen epäillyn (John Doucette), joka on kuolettavasi haavoittunut. Hänestä ei irtoa muuta tietoa kuin ”chuck-a-luck”. Sana johtaa hänet salaperäisen naisen, Altar Keanen (Marlene Dietrich) jäljille. Kukaan ei vain tiedä, missä nainen asustaa. Sitten hän saa tietään Altarin ystävän, Frenchy Fairmontin (Mel Ferrer) kuuluisan asesankarin joutuneen pidätetyksi. Vern aiheuttaa häiriötä ja hänet viedään samaan putkaan Frenchyn kanssa. Miehet pakenevat vankilasta ja menevät Altarin luo, joka pitää eräänlaista turvapaikkaa etsintäkuulutetuille. Vern tutustuu useaan rikolliseen ja uskoo yhden heistä olevan murhaajan. Asia varmistuu, kun Altar pitää Vernin kihlatulleen ostamaansa korua puvussaan. Vernin utelu aiheuttaa vain sen, että Altar haluaa tämän poistuvan. Frenchy haluaa hänet kuitenkin mukaan pankkiryöstöön, joka menee pieleen, kun Vernin tunnistanut murhaaja Kinch (Lloyd Gough) yrittää ampua tämän pankin eteen. Haavoittunut Frenchy palaa Altarin luo, joka on aikeissa lähteä. Muut rikolliset luulevat heidän yrittävän paeta rahoineen. Vern saapuu kuitenkin paikalle saadakseen kostonsa.

Typerä suomenkielinen nimi voi antaa väärän (koomisen) kuvan elokuvasta. Nimellä ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa, kuten ei englanninkielisellä nimelläkään. Alkujaan nimeksi suunniteltiin ”Chuck-a-Luckia”, mutta tuottajat arvelivat, ettei yleisö ymmärrä mitä se tarkoittaa. Fritz Lang totesi sarkastisesti: ”Hyvä, että ihmiset ymmärtävät mitä ”Rancho Notorious” tarkoittaa.” Chuck-a-Luck on noppapeli, jossa nopan silmäluvut on laitettu onnenpyörään ja panoksia laitetaan kuin ruletissa pöydällä oleviin kolmen nopan arvoihin. Liekö tuo nyt sitten olisi ollut sen parempi nimi? Ainakin Altar on saanut omaisuutensa kyseisen pelin avulla. Joka tapauksessa kyseessä on harvinaisen suoraviivainen amerikkalaiswestern, niin hyvässä kuin pahassakin. Suurin jännitys katoaa heti alussa, sillä katsojalle näytetään Vernin kihlatun murhaaja, joten Vernin ”etsivätyö” jää vähän sivuasiaksi.

Minkäänlaista tunnesidettä ei kerkeä elokuvan henkilöihin luoda, sillä kaikki tapahtuu kovin nopeasti. Kinch päättää ryöstää kaupan, kun näkee kaupan kauniin työntekijän. Vernistä tulee hetkessä pahasisuinen kostaja, vaikka miehestä saa vaikutelman, ettei ole koskaan ampunut ketään: Vern joutuu jopa lainaamaan aseen ystävältään. Arthur Kennedyn mulkoilu, kun hän huomaa korun Altarin rinnassa, on varsin koominen. Ja sitten Kinch huomaa, että Vern katselee muita vähän kummallisesti. Muuten Kennedy kantaa kostajan viittansa kunnialla. Parannuksen kokeva Altar muuttuu niin ikään kuin napista painamalla. Ihan en ymmärrä, miten Dietrichin hahmo kiehtoi nuorempia miehiä niin elokuvissa kuin tosielämässäkin. Minusta kun naisen ulkonäössä on aina ollut jotain pelottavaa. Ja tottahan toki Marlene laitetaan laulamaankin: on sitä huonomminkin elokuvaan istutettuja laulunumeroita. Elokuvan tunnuslaulusta ja samalla tarinan kerronnasta vastaa Bill Lee. Tunnari jää aiheellisesti unohduksiin. Mel Ferrer näyttelee eleettömämmin kuin Kennedy ja Dietrich, mutta yhtä etäiseksi jää hänenkin roolihahmonsa. Ferrer onnistuu sentään hieman näyttämään ihastuneelta, toisin kuin Dietrich. Roistojoukosta erottuu ennen muuta Jack Elam.

Elokuva ei yllä Fritz Langin parhaiden töiden tasolle, mutta mukavasti hän onnistuu rytmittämään elokuvaa siten, että meno kiihtyy loppua kohti. Loppu on hieman paatoksellinen, mutta ei kuitenkaan täysin kaavamainen. Itse en kyllä huomannut, saiko Vern vai Frenchy tapettua Kinchin. Tuotannossa ei ole pyritty mihinkään johnfordmaisiin hulppeisiin puitteisiin vaan monet ulkokohtaukset on kuvattu studiossa. Samalla elokuvasta huokuu klaustrofobisuus, mikä on varmaan ollut tarkoituksenakin: rikollisten turvapaikka on hyvin rajallinen alue lähellä Meksikon rajaa. Paremmalla käsikirjoituksella olisi saatu syvennettyä henkilöitä ja sitä myöten lisää mittaa. Nyt lopputulos vaikuttaa siltä kuin elokuva olisi putkahtanut ulos liukuhihnalta.

Arvosana: **½

rancho_notorious-normal.jpg