Seraphim Falls

Pääosissa: Liam Neeson, Pierce Brosnan, Michael Wincott

Ohjaus: David Von Ancken (2006) 115min

Gideon (Pierce Brosnan) saa luodin käsivarteensa, kun Carverin (Liam Neeson) johtama etsintäpartio haluaa hänet kiinni elävänä. Gideonin onnistuu silti paeta vuoristomaisemaan. Paetessaan hän putoaa jokeen. Vimmainen Carver löytää kuitenkin jäljet ja usuttaa miehensä perään. Paleltumisen estämiseksi Gideon joutuu turvautumaan brutaaleihin keinoihin, mm. lämmittelee käsiään tappamansa miehen sisuskaluissa. Vähän kerrallaan etsintäpartion lukumäärä vähenee, ja lopulta Gideon luulee päässeensä turvaan, kun osuu erämaassa asumukseen, josta hän aikoo varastaa hevosen. Hän jää kuitenkin kiinni. Talon asukkaat hoitavat hänet kuntoon, ja toivuttuaan poistuu juuri, ennen kuin Carver löytää paikalle. Etsintäpartion henki alkaa rakoilla ja toinen elossa olevista palkollisista, Parsons (Ed Lauter), aikoo lähteä viemään Gideonin jäljiltä löytämäänsä etsintäkuulutettua ruumista rahoiksi. Carver ampuu tämän hevosen ja jättää erämaahan. Mukanaan ainoastaan yksi mies, Hayes (Michael Wincott), Carver jatkaa matkaa, luvaten Hayesille miehille lupaamansa palkkion. Kun Gideonin hevonen kuolee, etsijät saavuttavat hänet, mutta Gideon nappaa Hayesin suojaksi. Carver ampuu Hayesin, mutta tappelun jälkeen Gideon pääsee niskan päälle ja vie Carverin hevoset. Edessä on kuitenkin polttava erämaa ja määrätietoinen Carver tekee Gideonin pakomatkan vaikeaksi, kun vesi on loppumassa ja hevoset väsyneitä.

”Seraphim Falls” on hitaasti kiirehtivä, alkuun varsin sekavalta vaikuttava elokuva. Se on palapeli, jonka kuva alkaa pikkuhiljaa valmistua. Sympatiat ovat alusta alkaen pakenevan Gideonin puolella, kunnes kokonaiskuva selviää ja katsojan pitää pohtia, onko Carver oikeutettu kostoonsa vai onko Gideon vain ollut väärä mies väärässä paikassa. Takautumissa selviää, että Gideonin johtama Unionin sotajoukko polttaa sisällissodan loppuvaiheissa Konfederaation riveissä taistelleen Carverin kotitalon ja sen mukana tämän vaimon ja vauvan. Gideon ei pysty pitämään miehiään kurissa tapauksen aikana. Carver puolestaan muuttuu sadistiseksi Jumalan kieltäjäksi, jolta oikeustaju ja inhimillisyys katoavat. Carver syyttää Gideonia pelkuriksi, joka kuitenkin tuntee olevansa vastuussa tapahtuneesta, paeten silti miestä ja luvaten, että jos ajojahti jatkuu, se tulee olemaan yhtä kärsimystä. Aineksia tässä sotasyyllisyydestä kertovassa kostoelokuvassa olisi enempäänkin.

Pääosakaksikosta homma ei kuitenkaan jää kiinni, päinvastoin. Brosnan ja Neeson ovat suurin syy elokuvan katsomiseen. Varsinkin Pierce Brosnan näyttää, ettei häntä tulisi tuomita köykäisten James Bond – elokuvien perusteella: minusta kun hän oli varsin pätevä 007:n roolissaan, ulkoisesti ehkä eniten Flemingin kuvailema 007. Kun Gideon seikkailee suurimman osan elokuvasta yksinään, niin dialogin puuttumisen vuoksi näyttelijän täytyy osata näyttää ajatuksensa ja tunteensa kasvoillaan ja eleillään. Ja totta vie se Brosnanilta onnistuu, paremmin ainakin kuin olisi onnistunut rooliin ensin kaavaillulta Richard Gereltä. Carverin rooli ei ole yhtä hyvin kirjoitettu, mutta isällisestä olemuksestaan huolimatta Liam Neeson muuttuu koko ajan vain hyytävämmäksi. Kaksikko ei osu samaan kuvaan montaakaan kertaa: aivan kuten ”Heat - ajojahdissa”, karismaattisten näyttelijöiden kohtaaminen on sykähdyttävä. (Väitetään, ettei De Niro ja Pacino ole kertaakaan samassa kuvassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa) Sivuosarooleissa voisi olla melkein keitä tahansa, sillä niin vahvasti tarina keskittyy kahteen mieheen. Anjelica Huston ja Wes Studi käyvät kääntymässä elokuvassa, esiintyen jonkinlaisina paholaisen ruumiillistumana erämaassa. Carver ja Gideon ”myyvät sielunsa” paholaiselle päästäkseen tavoitteeseensa: Gideon vaihtaa viimeiset vesivarantonsa yhteen luotiin. Tässä kohtaa alkoi mielenkiinto lopahtaa ja loppuratkaisukin jäi melkoiseksi antikliimaksiksi. Se, miten loppuratkaisussa kävi, jää auki, tai ainakin jokaisen oman mielikuvituksen varaan.

1990- ja 2000-luvun westernien tapaan kuvaus on komeaa ja lavastus, puvustus ja roolihahmojen ulkonäkö ovat realistiset. Jotenkin vaan tuntuu, että kun yritetään liikaa irtautua perinteisestä kerronnasta, lopputulos jää vähän mitäänsanomattomaksi. Niin ”Seraphim Fallsinkin” tapauksessa. Toisen Bondin (Sean Conneryn "Shalako") westernin se pesee joka tapauksessa. Hauska yksityiskohta: irlantilaistaustaista rautatierakennuksen esimiestä näyttelee amerikkalainen Xander Berkeley. Tuntuukin hauskalta, kun irlantilainen Brosnan haukkuu elokuvassa irlantilaisia ”Paddyiksi”.

Arvosana: **½

seraphim_falls-normal.jpg