Muukalaisen paluu (The Stranger Wore a Gun)

Pääosissa: Randolph Scott, Claire Trevor, George Macready

Ohjaus: André De Toth (1953) 79min

Sisällissodan jälkeen entisistä Konfederaation sotilaista koostuva rosvojoukko tekee tuhojaan. Heidän joukossaan toimii vakooja Jeff Travis (Randolph Scott), joka saa lopulta tarpeekseen yhä verisemmiksi käyvistä ryöstelyistä ja jättää jengin. Paettuaan häntä jahtaavia kansalaisia, Travis päätyy arizonalaiseen kaupunkiin hetkellä, jolloin armeija on vetäytynyt pois ja kurinpito on olematonta. Kaupungissa asuu Jules Mourret (George Macready), jonka palvelukseen Travis astuu. Mourret on yrittänyt löytää keinon, jolla ryöstää Conroyn postivaunujen kuljettaman ”Jenkkien kullan”. Jason Conroy (Pierre Watkin) on piilottanut kullan joka kerta eri paikkaan eivätkä kuljettajat ole tästä tietoisia. Travis soluttautuu Conroylle kuljetusten turvamieheksi, antaakseen tietoja Mourretille. Conroyn viehättävä tytär Shelby (Joan Weldon) saa Travisin kuitenkin muutamaan mieltään, ja hän yrittää vaikeuttaa Mourretin miesten tehtävää. Lopullisen sysäyksen suunnanmuutokselle antaa Mourretin miesten Dan Kurthin (Lee Marvin) ja Bull Slagerin (Ernest Borgnine) kovat otteet, jotka muistuttavat Travisia menneistä. Kaupunkiin saapuu vielä Travisin ystävä Josie Sullivan (Claire Trevor), joka on rakastunut Travisiin. Hän houkuttelee Travisia lähtemään Kaliforniaan, mutta Travis päättää murskata Mourretin, hyvityksenä pahoista teoistaan.

Alkujaan ”Muukalaisen paluu” tehtiin 3D:nä, ollen ”Hondon” ohella yksi ensimmäisistä 3D-westerneistä. Käsiini päätyi tavallinen versio ja sen perusteella 3D ei oikein anna mitään lisäarvoa elokuvalle. Kyse on lähinnä katsojan ”säikytysefekteistä”, kun katsojaa kohti heitetään tuoleja, soihtuja ja muuta roinaa. Normaaliversiossa jotkut efektit ovat varsin kömpelön näköisiä, paikoin huonosti toteutettuja: Travisin ja Slagerin tapellessa Slager heittää kannun kohti kameraa. Sain vaikutelman, että kameran ja näyttelijän välillä on useampi metri, mutta kun leikkauskohta tulee, Travis seisoo metrin päässä Slageristä. Erämaassa tapahtuvissa ratsastus- ja takaa-ajokohtauksissa kuvan etualaan on asetettu kallioelementtejä, joita liikutellaan, mikä saa kuvan näyttämään kummalliselta värienkin ollessa normaalia haaleammat. Sen sijaa alun ryöstökohtauksessa, jossa jotkut hahmot astuvat kameran eteen ja ojentavat revolverinsa katsojaan päin, on puistattavan tuntuista, ei 3D:n takia, vaan ylipäätään Hollywoodissa vältettiin aika pitkään osoittelemasta katsojaa aseilla. Poikkeavaa on myös ammuttavan hahmon lentäminen selälleen. ”Etäisten laaksojen miehen” tekijät kertoivat, että tämä tapahtui ensimmäisenä heidän elokuvassaan. No, hyvin samoihin aikoihinhan nämä kaksi elokuvaa ovat valmistuneet.

Elokuvan juoni kertoo eräänlaisesta katumuksesta, jonka Travis käy läpi. Odotin innolla elokuvan loppuratkaisua, kun lähtökohtana Jeff Travis ei ole tavallinen lännensankari, vaan jotain ihan muuta. Travisin mielenmuutos tapahtuu vähän turhan heppoisesti, että se olisi uskottava. Tarinassa on paljon muitakin epäuskottavuuksia, jotka heikentävät kokonaisuutta. Tai sitten englannin kuullun ymmärtämisessäni on jotain vikaa. Kun Conroy on piilottanut kullan kassakaapin sijasta tavallisiin laukkuihin (ainakin yhden kuljetuksen aikana), niin miten roistot eivät tajua tutkia muita laukkuja, olkoonkin, että väkivalta- ja ryöstöteot eivät ole kertaakaan kohdistuneet matkustajiin. Viimeinen negatiivinen asia on kaupungin liepeillä oleva toinen rikollisjoukko: minkä ihmeen takia meksikolaisrosvo Degasista (Alfonso Bedoya) on pitänyt tehdä pellehahmo? Se romuttaa tarinan vakavuutta, ja kun Bedoya ei ole samalla viivalla muiden näyttelijöiden kanssa, niin vaikutus korostuu.

Elokuva tukee hyviin näyttelijöihin. Randolph Scott esittää hyvin tutunoloista hahmoa, hieman ristiriitaista kovanaamaa vahvasti. ”Viheltävissä luodeissa” veteraani-ikäinen Scott pääsi sitten todenteolla asian ytimeen ja lopettikin näyttelemisen siihen, koska ei uskonut enää kykenevänsä moiseen roolisuoritukseen. Yhteistä näiden elokuvien hahmoille on juuri tuo katumusteema, kun kummankin elokuvan lopussa mies päättää vielä kerran palata kunniallisille poluille. Claire Trevor on yksi parhaista naisnäyttelijöistä westerneissä ja nytkin hän tekee varsin uskottavan roolisuorituksen uhkapelin taitavana naisena, joka pelkää rakastamansa miehen lähtevän nuoremman naisen mukaan, Joan Weldonin ollessa se ”kunnon tyttö”. Eikä Josie Sullivan jää pelkästään katsojaksi, kun hypätään toiminnan keskella. George Macreadyn ääni saa jo katsojan tuntemaan, että nyt on paha mies kyseessä. Eivätkä Lee Marvin ja Ernest Borgninekään petä, kummankin esittäessä hyvin pitkälle itseään.

Andre De Toth pitää hurjaa tempoa yllä, pitkästyttävää hetkeä ei ole. Kun mittaa leffalle on kertynyt noinkin vähän (tarina pohjautuu novelliin, John W. Cunningham), niin tuota Travisin muutosta olisi voinut syventää. Potentiaalinsa puolesta kyseessä voisi olla lähes viiden tähden arvoinen elokuva. Kivahan tämä olisi nähdä 3D versionakin.

Arvosana: ***

the_stranger_wore_a_gun-normal.jpg